Powered By Blogger

torstai 24. toukokuuta 2012

Charles Baudelaire: Pahan kukkia



Ranskan runouden suuri nimi Charles Baudelaire (1821 – 1867) kirjoitti useamman vuoden ajan runoja, jotka tunnetaan nykyään runokokoelmana nimeltä Les Fleurs du Mal, suomeksi Pahan kukat. Kokoelma ilmestyi vuonna 1857. Vastaanotto ei ollut yksipuolisen ylistävä vaan runoilija tuomittiin 300 frangin sakkoihin ja osa runoista vaadittiin poistettavaksi kokoelmasta. Niinpä runokokoelmasta ilmestyi erilaisia versioita, joissa runoja oli poistettu ja uusia lisätty. Minä luin Yrjö Kaijärven suomentaman valikoiman nimeltä Pahan kukkia, joka sisältää myös poistettuja ja lisättyjä runoja alkuperäisen tyylin mukaisesti riimiteltyinä. Kaikkia kokoelman runoja se ei sisällä. Suomennos ilmestyi vuonna 1962. Kirjan lopussa on Kaijärven kirjoittama kuvaus Baudelairen elämästä ja runoudesta sekä runoilijan elämänkertatietoja aikajärjestyksessä lueteltuna. Kirjassa on aika hieno kuvitus, jonka on laatinut Anneli Qveflander-Sarpaneva.

Koska en ole mikään runouden asiantuntija, en tiedä miten merkittävänä Baudelairen Les Fleurs du Mal -teosta nykyään pidetään. Kuitenkin olen huomannut siihen usein viitattavan. Lukemani kirjan takakansi nimeää Pahan kukat modernismin käynnistäneeksi kokoelmaksi. Niin tai näin, kyse lienee tunnetusta ja arvokkaaksi tunnustetusta runoudesta. Runoissa on paljon hyviä osumia. Enkä moittisi käännöstäkään, vilkaisin paria ranskankielistä runoa ja minun silmiini ne vaikuttivat ihan samantyylisiltä kuin nämä Kaijärven suomennokset.

Jossain määrin varsinkin valikoiman alkupuolen runojen kohdalla sanomassa vaikuttaa painottuvan kuva runoilijasta taistelemassa kärsimyksiensä keskellä. Runoilija kärsii ja sepittää kärsimyksestään runoja. Mikäpä hänessä. ”Kaikki olemassaolo on kärsimystä”, ajattelevat buddhalaiset, mutta heidän ratkaisunsa on synnistä luopuminen. Runoilija Baudelaire taas tuntuisi korostavan ihmisen tuntevan vetoa sekä Taivasta että Helvettiä kohti. Ehkä näitten runojen ajatus on myöntyä tälle taipumukselle, seurata sitä, kulkea koko ihmisyyden lavea tie?

Itse pidin erityisesti muutamista runoista kuten Myrkky, Matka Kytheraan, Lethe, Malabarin tytölle ja vaikkapa Erään Ikaroksen valitus, jossa runoilijan tiheään käyttämä ilmaus ”kuilu” rinnastetaan hautaan. Taidan rohjeta laittaa tähän loppuun näytteen runosta ”Liian iloiselle”, joka sekin tekee vaikutuksen voimakkaalla kuvallisuudellaan. Sitä paitsi runon suomentaja on onnistunut tässä aika metkasti:

Värit räikeät, puvut hullut
ovat merkki sielusi kirjavan;
minä sinua vihaan, rakastan,
minä hullusta hulluksi tullut!

Luin kirjaa pari päivää, siinä on kaikkiaan kaksisataa sivua.

10 kommenttia:

  1. Tässäpä runoilija, joka kiinnostaa minua! Jossain, jossain minulla on häneltä joku ihana runo muistiin kirjoitettuna...Ehkä alankin tutustua Charlesiin, sillä pidän tuostakin runosta, jonka otit esiin. Mikä raivoisa rakkaus ja vielä jotain muutakin eli juuri minulle! Kiitos!

    Hyvä mies, olethan mies;-), tutustu kirjaan Yrjö Kaijärven kauneimmat runot! Niitä löydät kyllä tosi monta, jos käväiset Lumikarpalossa. Siinä todellinen intohimon runoilija!

    VastaaPoista
  2. Yrjö vaikuttaa kyllä tämän Pahan kukkia -kirjan lopussa olevan kirjoituksensa perusteella olleen aika intona Baudelaireen. Käännöstyökin oli kestänyt pari vuotta ja Kaijärven oman tuntemuksen mukaan se oli tapahtunut usein Baudelairen itsensä silmien alla!

    Muuten hiljattain on julkaistu käännös, jossa on koko kokoelma Pahan kukat. Kääntäjänä Antti Nylén.

    VastaaPoista
  3. Hmm, olen joskus aikoinaan joitain runoja tästä kokoelmasta lukenut ja kai tähän pitäisi tarttua laajemminkin (ehkä tuohon uuteen käännökseen, taitaa Nylenkin olla muutenkin Baudelaire-intoilija).

    VastaaPoista
  4. Joo, voisi kuvitella Baudelairen koskettaneen jotain kääntäjissään. En saanut ihan tarkkaan selvää, ovatko Nylénin käännöksessä sitten mukana nämä poistetut runot, jotka ovat minusta ihan mielenkiintoisia. Jossain kirjoituksessa sanottiin, että uusi käännös sisältää toisen painoksen runot ja mahtoiko olla niin, että siitä juuri oli poistettu runoja?

    Toisaalta Kaijärven valikoimassa ei liene mukana useita runoja, joita toiset runoilijat ovat kääntäneet. Tuolla jossakin leijailevat Baudelaire ja totuus, kumpikin tahoillaan... tuskin kumminkaan netissä!

    VastaaPoista
  5. Arvaa mitä, nyt otin Pahan kukat kirjastosta, mutta mun on pakko saada tämä omaksi. Kirjassa on melkein viisisataa sivua ja aivan sielua riipiviä runoja. Kustantaja Sammakko. Kiitti vinkistä!

    Tässä on Nylénin alkusanat...lopussa. Oi, tämä on kaivo, josta ammentaa kauan. Vain alkuperäkieli menee minussa hukkaan, sillä en ole lukenut ranskaa. Dickinsonin kootut minlla on englanniksi.

    Lumikarpalossa on alkupalat. Vähän kuin Kaijärveä, mutta myös Shakespearea.

    VastaaPoista
  6. PS. Sun valokuva olisi ollut kirjan kanteen parempi kuin karvainen musta ukko, joka kai edustaa pahaa tms.

    VastaaPoista
  7. Sinä siten todella kiinnostuit Baudelairen runoista. Etkä selvästikään ole ainut, jota hänen runonsa ovat koskettaneet, niin paljon kaikenlaisia mainintoja hänen runoistaan tulee vastaan milloin missäkin.

    Niin, siitä kansikuvasta olisivat ehkä voineet tehdä jotenkin värikkäämmän. Eivät ne runot pelkkää yötä ja vampyyrilepakoita sisällä. Luulenpa että pitäisit tuosta Kaijärven valikoiman kuvituksesta.

    VastaaPoista
  8. Ketjukolaaja, onko tässä postauksessa oleva kuva sinun? Jos on, saanko lisätä sen Baudelaire-arviooni, jonka julkaisen sunnuntaina. Sinun blogisi mainitaan jo ensimmäisessä kappaleessa;-)

    Olisihan upea tuo Kaijärven suomennos, jos siinä vielä on kuviakin. Nylén tekee upeaa työtä, mutta kuvilla ja väreillä ei juhlita.

    VastaaPoista
  9. Saat käyttää kuvaa, vaikka ei kai se nyt niin erityisen ihastuttava taida olla. Itse otin sen kuvan muistaakseni viime vuonna meidän pihasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Et taida nähdä, miten kuva on Pahan kukat...

      Poista