Powered By Blogger

lauantai 24. marraskuuta 2012

Bertolt Brecht: Runoja

Bertolt Brecht (1898 – 1956), Saksan näytelmäkirjallisuuden suuri BB, kirjoitti myös runoja, joista Brita Polttila koosti suomennoskokoelman vissiinkin vuonna 1964. Polttilan käännösten lisäksi valikoimasta löytyy pari suomennosta Elvi Sinervolta ja muutama Arvo Turtiaiselta.

Brechtin runot ovat helppotajuisia, ne kutsuvat ajatusleikkiin, jolla on yleensä selkeä suunta – kirjoittajansa maailmankatsomuksen mukaisesti vasemmalle, kohti tasa-arvoisempaa, oikeudenmukaisempaa veljeyden maailmaa ja lopulta kohti ystävällisyyttä ja lempeyttä. Joissakin kaupunkiaiheisissa runoissa vaistoan marxilaisen teorian siitä, miten sosialismi valloittaisi ensiksi kaupungit, joissa oli paljon köyhää väestöä ja toisaalta myös paljon mahdollisuuksia hankkia tietoa asioista. Opiskelun ylistys, runo, jonka Agit Propin ponnekas esitys aikanansa teki kuuluisaksi (tosin eri käännöksenä), kehottaa köyhiä opiskelemaan, sillä kirja on ase. Brita Polttilan käännöksenä säkeistöjen lopun mahtipontinen vetoomus kuuluu:

Sinun on astuttava johtoon.

Kun taas Agit Prop laulaa Hannu-Pekka Lappalaisen käännöksessä (Oppimisen ylistys), jonka sävelsi Eero Ojanen: ”Sinun täytyy astua johtoon!”

Mutta eivät runot sentään yksinomaan poliittista kehottamista sisällä. Ensimmäinen runo Aamuinen puhe Griehn-nimiselle puulle on enempi sellaista keskeislyriikkaa, joka kertoo taiteilija Brechtin tuskasta, jota taidemaailman tähti kantaa sisällään rakastamansa maailman kansalaisena. Runoilija kertoo, ettei saa yöllä unta, ulkona myrskyää ja Griehn-niminen puu huojuu kuin juopunut apina, niin että vielä aamulla sen oksilta tippuu kyyneleitä. Runoilija kuitenkin oivaltaa, ettei myrsky yltäisi talojen keskellä kasvavaan puuhun, ellei se nousisi ympäristöään korkeammalle. Myöhemmin, runossa Jumalan iltalaulu, itse Isäjumala kuuntelee kosmista koraalia, josta erottuu myös

Bert Brechtin ihmeen ihania lauluja, Bert Brechtin joka on pahassa pulassa.

Laulujen alkuperäisestä ihanuudesta on vaikea ihan tarkkaan selkoa saada, ainakin jotkin suomennokset ovat loppusoinnillisia, jotkin taas vapaassa mitassa. Elvi Sinervon suomennos Arkkiveisu Puukko-Mackiestä soi mielestäni aika nätisti.

Verta tihkuu leuat hailla
kun se verta vuodattaa.
Puukko-Mackie hansikkailla
työnsä jäljet verhoaa.

Poliittisten ja kauniitten laulujen lisäksi runoista löytyy pohdintaa elämän tarkoituksesta tai tarkoituksettomuudesta ja kaikesta huolimatta ihmisen elämää kohtaan tuntemasta rakkaudesta. Vaikka elämä tuo ihmiselle vain tyhjyyttä ja kylmyyttä, ei hän luopuisi siitä millään. Tyly tyrmäys on luvassa myös runosarjassa Lukukirjasta kaupunkilaisille:

Teidän on opittava aakkoset.
Tässä ovat aakkoset:
Kyllä teistä selvä tehdään.

Älkää turhaan miettikö mitä sanoisitte:
ei teiltä kysytä.

Toisaalta Brechtin voisi olettaa asettuvan nk. bernsteinilaisen sosialismin kannalle taidekäsityksensä perusteella (!). Runon Kestävien teosten rakennustavasta osa I alkaa seuraavasti:

Miten kauan
teokset kestävät? Ne kestävät
kunnes ovat valmiit.

Niin kauan kuin niistä on vaivaa
ne eivät katoa.

Keskeneräisyys, epätäydellisyys ja niitten aiheuttama (myönteinen) päänvaiva on Brechtin runon mukaan perusedellytys taideteoksen arvon kestävyydelle.

Runovalikoiman loppupuoli koostuu sodanaikaisen maanpaon sävyttämistä teksteistä. Niissä nimitellään jotakuta maailmanpolitiikan hahmoa ”Töhertäjäksi” sekä ilmaistaan henkinen tuki saksalaisille sotureille, rakkaille veljille, jotka tuhotaan Smolenskissa murhapolttajina. Brecht käväisi maanpakonsa aikana myös Suomessa ja kohtasi kansan, joka vaikenee

kahdella kielellään.

Sodan jälkeen Brecht palasi Saksaan ja asettui itäiselle puolelle. Ehkäpä tästä johtuen alkupuolen runot vaikuttavat minusta kiinnostavammilta. Sosialismi kun ei niitä sepitettäessä vielä ollut valmis.

Kirjassa on 134 sivua ja luin sitä muutaman päivän. Edellä mainittujen runojen lisäksi muutama muukin tuntui entuudestaan tutulta kuten Äidilleni ja Hollywood.

10 kommenttia:

  1. BB:n lyriikasta en ennen tätä aamua ole tainnut tietää mitään, ja sain tekstistäsi aika monta ajatusta muun muassa intertekstuaalisuuden maailmaan. Agitprop näyttää yhdistävän BB:tä suureen vallankumousrunoilijaan Majakovskiin, ja piti oikein käydä tarkistamassa, mikä oli perulaisen César Vallejon suhde vasemmistolaisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Ja Agit Propistahan voi vetää melko suoran linjan Ultra Bra:han, jonka soinnissa on samaa raikkauden ja iskevyyden harmoniaa. Tämä Vallejo oli minulle ihan tuntematon suuruus. Näkyy löytyvän pari kirjaa kirjastosta. Pitänee tutustua tässä joku päivä.

    VastaaPoista
  3. Vastauksessasi tartun erityisesti sanaasi "raikas" - ehkä paradoksaalista, että jotkin tekstisi BB-runonäytteet toivat nimenomaan raikkaan tunnun ne aamulla lukiessani.

    Yksi Vallejon suomentajista on "suuri vasemmistolaiskääntäjä" Matti Rossi. Jos laatisin subjektiivisen listan kymmenestä merkityksellisimmästä runoilijastani, Vallejo olisi listassa ehdottomasti mukana. Silti jouduin aamulla kommenttia kirjoittaessani lunttaamaan hänen nimensä verkosta avainsanoilla minä kuolen Pariisissa.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Rossin kääntämänä Lorcaa. Ehkä jotain muutakin satunnaisemmin. Tykkäsin Lorcan runoista.

    VastaaPoista
  5. Onpa hieno blogi ja paljon yhteyksiä muihin kirjallisuus aiheisiin blogeihin. Mietin että kelaanpas nyt 2 vuotta taaksepäin, että löydän jonkun kirjan jota kommentoida..:) Mutta kun kai olen tätä lukenut, niin kommenttia siis: Brecht. Hyvä, terävä, osaava kirjailija. Minun ajatuksissani hieman töykeähkö (?) luonnekuva peittää kirjallisia ansioita. Enhän minä näin saisi ajatella Lauri Viidastakaan mutta minkäs itselleen voi.
    Monesta Brechtin tekstistä tykkään todella paljon. Puukko Mack:ien luin myöhään ja etäisesti.. Se on jotenkin Brerliiniläinen kabareemainen saksalainen.. outo omaksua.
    Itse rakastin lukemista, mutta sitten alkoi oma elämä vyöryämän; nykyään on pää niin täynnä omaa tekstiä että yleensä kieltäydyn lukemasta romaaneja.
    Ja onneksi minun ei enää edes tarvitse kun nyt löysin tämän ja nämä blogit. Kiitos, ja hienoa jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! En ole jaksanut ottautua ja laatia luetteloa kirjoittamistani teksteistä. Kai sille jotain käyttöä voisi olla.

      Blogeista löytyy kyllä paljon mielenkiintoista luettavaa. Jokaisesta jotakin.

      Brechtiin tutustuin vähän vahingossa. Tykkäsin kyllä runoista ja Setsuanin hyvästä ihmisestä, jotka lukaisin marraskuussa. Joku päivä sitten mietin, kumman katsoisin mieluummin teatterissa Puukko-Mackien vai Sezuanin (jos tällainen tilanne tarjoutuisi) ja en kyllä osannut päättää. Tykkään tunteikkaista, voimakasaiheisista musikaaleista, mutta myös Sezuanin filosofinen kysymyksenasettelu viehättää.

      Poista
    2. Niin, ja hyvää Heikinpäivää!

      Poista
  6. Apuva! Etsin muuatta runoa / laulua. En löydä niin millään netistä. Siinä on kyse muistosta. Jotenkin tähän tapaan "syyskuussa kerran sinenkuultavassa..." ja sitten muistellaan suudelmaa, joka olisi unohtunut "jos taivaalla en nähnyt sitä pilveä". Jotenkin liitän sen Brechtiin. Voi olla täysin väärä liitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein muistelit! Kuuluu olevan Brechtin runo nimeltä "Marie A:n muisto". Lahden kirjaston runotietokannan mukaan teoksessa Verkkaista liikettä: runoja ja runosuomennoksia 1963 - 2000, s. 259. suom. Brita Polttila. Se löytyy myös Brechtin runojen valikoimasta nimeltä Runoja 1914 - 1956 s. 18. Eli juuri tässä yllä puheena olevasta valikoimasta.

      Sitten kerron, miten tällainen tieto haetaan netistä: Kun sinulla on tiedossasi jokin noin selkeä osa runosta, tässä tapauksessa kokonainen säe, voit kirjoittaa sen sellaisenaan hakukoneen (esim. google) laatikkoon lainausmerkeillä ympäröitynä. Minä hain runoa kirjoittamalla tuon harvinaisen sanan "sinenkuultava". Kun sillä ei vielä tullut oikeata vastausta, lisäsin inessiivin päätteen -ssa ja sain tulokseksi mm. tuon em. runotietokannan, joka kertoi mistä runo löytyy.

      Toinen mahdollinen palvelu on nimeltään "Kysy kirjastonhoitajalta". Se on nettisivusto, jossa voi tosiaankin kysyä kirjastonhoitajalta jotain etsimäänsä tietoa jostain kirjasta, juuri sen tapaista, jota nyt etsiskelit. Vastaus tulee noin päivässä tai parissa vaikka esittäisit vaikeankin kysymyksen.

      Poista
    2. Kiitos! Hienoa, kun avustit minua. Nyt löydän sen kokonaan. Olen joskus kysellyt kirjastonhoitajalta muita juttuja, nyt jäi tekemättä.

      Poista