Powered By Blogger

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusyön uni


Ryppyotsavaroitus: Tämä blogiteksti on runonäytelmän muotoon laadittu William Shakespearen näytelmän A Midsummer Night's Dream suomennoksen Juhannusyön uni lukemisen innoittama kirjoitus, jossa on myös jonkin verran kirjan arvioinnin piirteitä.


Näytelmärunollisen kirjoituksen innoittajana:

William Shakespearen näytelmä Juhannusyön uni
Alkuteos A Midsummer Night's Dream
Suomentaja Matti Rossi (2005)


Runollisessa tekstissäni esiintyvät hahmot:

Tahaton lueskelija
Ketjukolaaja
Kuu

Kaikki pidäkkeet ohitetaan:


Kuu:                        Juhannusyönä kuljen raskaana kuin laiva
lähtiessään satamasta. Se on sentään vähä vaiva
verrattuna blogitekstin lukemisen tuskaan.
Tekisipä totisesti mieli painaa pääni puskaan!
Mitä miettisikään tästä näytelmän kirjoittaja!
Tuntisiko oikeutta kärsineensä suomentaja?
Juhannusyöhön jatkan, kylmä neitsyt, taivaltani.
Sallimus säästäköön muut tältä vaivaltani.

                               (Kuu jatkaa taivaltaan. Tahaton lueskelija ilmaantuu näyttämölle.)

Tahaton lueskelija:    Ja mutta sepäs oli, olipas se sentään jotakin...!
Shakespearen näytelmän toisen nyt jo lukaisin!
Jotakin voinen sanoa jos milloin mainitaan
tuo näytelmäkirjailijain esikuva konsanaan.
Nahkurin pojaksi hän melko suvereenisti
kirjallisuuden, näyttämön perinteitä hallitsi.
Sen huomaa kyllä heti näytelmien alusta,
kun selväksi käy juoni. Niinkuin taikakalusta
soi muotinnettu rakenne: ongelman suuremman
seuraksi pienempi käy isommalle peilikuvaksi –
ja näitä kahta väännellään ja käännellään.
Osansa mukaan (jos ei niin omalla äänellään)
puhuvat hahmot puolestaan. Pääsevätkö huolestaan
sen määrittää, nähdäänkö huvi- vaiko murhenäytelmää.
Antiikin tarut, toiset näytelmät ja ajan tavat
omia kehyksiään lahjoittavat, langettavat.
Ja silti näissä näytelmässä omaa ääntä on,
on muutakin kuin hioutunut taito verraton...
Tämäkin juhannusyön taikasatu soittelee
kieliä, joita toiset poijjat tuskin koittelee –
ei siksi ettei muittenkin tekisi harpun syrjään mieli,
vaan koska soittajan on taiottava oma kieli
ja se on taito jonka saavat harvat vain.
Kas, tottumattomalle ääntää soitin parahtain.
Ja siitä puheen ollen suomennoksen suhteen,
on Matti Rossi tehnyt onnistuneen iltapuhteen,
tuon suuren kirjailijan tekstit herättänyt eloon,
näytelmät suomentanut eikä käynyt teloon...

                               (Ketjukolaaja saapuu näyttämölle.)

Ketjukolaaja:            Sinäkö täällä itseksesi haastelet ja puhut?
Tiedäthän että siitä juuri sytyn saavat huhut.
Kirjoita blogiin, purkaudu huomaamatta!
Harvapa niitä lukee, nenäänsä Kuukin nostaa
kainostelematta, kasvonsa pilven harsoon pukee.
Kuulehan muuten, luin juuri äsken näytelmän
Juhannusyön uni. Kirjoittaja, Englannin
lahja teatterille, Shakespeare, nahkurin
poika, kirjoitti kolmekymmentäkuusi
näytelmää, ainakin. Suomennos on aika uusi,
jos tiedät, Matti Rossin, laulurunoilijan,
Garcia Lorcan, Vallejon suomentajan...?

Tahaton lueskelija:    No, kuinkas muuten, minäkin sen luin.
Juhana Maattomasta kun niin innostuin.

Ketjukolaaja:             Luit Juhannusyön! Sinäkin? Sattuipa somat!
Nyt voimme keskustella siis kuin tahattomat –
niin, tai siis, tarkoitan vallattomat, me kaksi
puolin ja toisin. Juhannusjuhana, millainen flaksi...!

Tahaton lueskelija:    Tosiaan, meinasikin jäädä mainitsematta,
se miten Shakespeare nostaa myös tragediaan
koomisen hahmon, joka voi laukoa suorat sanat,
katsojakunnan mielipiteen ääntä heijastavat.

Ketjukolaaja:             Koomisen hahmon? Kaksihan on meitä tässä
juhannusjuhlista henkiinjäänyttä säheltämässä!

Tahaton lueskelija:     Komediaan kai mahtunee useampikin meitä,
eksymään metsään tai kulkemaan mutkista
suoria teitä? Mitäpä pidit Juhannusyön unesta?

Ketjukolaaja:             No, mikäs! Mehevään mittumaariinhan
eroottisesti ladatun lemmentarinan
sävärit sopivat kokkoa kohentavasti.
Veikeä vintiö Puck sotki kaikkien asiat
lopulta rakentavasti ja onnea potki myös
Oberon, joka valtasi vaimonsa
ponkearinnan sekä vaimon suosikkipojan
kuin kunkulle kuuluu. Näytelmä näytelmän
lopussa lienee lavalla enemmän
edukseen kuin se kirjan sivuilta lukien oli.
Vaihtelun vuoksi kelpasi sekin kuin alkomaholi,
jota jo tulinkin parina iltana harrastaneeksi...













                                       (Häivytys. Kuu esiintyy uudelleen miettien mitä tähänkin nyt sanoisi.)

Kuu:                               Pian, jo pian koita juhannuspäivän aamu.
On mielen ranta autio ja siellä kupeksin kuin haamu.
Vaikkakin minun poistua suo aamunkoitto,
jää blogiteksti tämä, höperyyden voitto.
Juhannus, kesän suuri juhla, valon valta, paljas avaruus
periksi anna, laupiaasti lahjoita yön rauha,
tämänkin tekstin ylle toukanpöly jauha.
Syys saavu, pimeällä viitallasi peitä,
tahaton kolaus vie purjetuulen teitä.
 
 





10 kommenttia:

  1. Vaikuttava teos tämäkin :)

    Luettuna pidin kyllä muutenkin mutta kiinnostaisi kyllä nähdä tämä myös lavalla, erityisesti sen näytelmän-näytelmässä vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jälkimmäisessä virkkaimessa tarkoitat itsensä Shakespearen näytelmää.

      Mietin miten oikein sen lopun näytelmän voisi toteuttaa, kun mielestäni siinä tiettyjen vuorosanojen alleviivaaminen on tärkeää. Sen voisi varmaan rakentaa farssin tapaan, mutta ainekset eivät vakuuta minua. Mikä tekee herttuan seurueesta muka käsityöläisnäyttelijöitä fiksumpia?

      Sitä paitsi kiinnostaisi tietää miten ratkaistaan näyttämöllepano. Näytelmän korkea-arvoisten seuraajienhan tulee näkyä esityksen varsinaiseen katsomoon yhtä lailla kuin käsityöläisten, jotka esittävät herttualle näytelmäänsä.

      Poista
  2. Vau, miten kerrassaan hieno runonäytelmä! Ihastuin varsinkin kieleen ja huumoriin. Lisää tällaista!(Minulla muuten on oikein kauniita kesämuistoja Juhannusyön unesta, kävin katsomassa kesäteatterissa ja koko sen kaksi tuntia satoi vettä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Sikäli kuin käsitin kirjan esipuheista, ovat kirjoitusajankohdan Englannin kesät olleet kovin kylmiä ja sateisia, siitä mainitaan näytelmässäkin, puhutaan jopa tulvista. Siinä mielessä sade esityksen aikaan ja vieläpä ulkoilmateatterissa saattaa tarjota katsojille ja varsinkin näyttelijöille hyvin alkuperäistä vastaavan kokemuksen. Tänä juhannuksenahan ei olisi ollut ongelmakaan seurata esitystä vaikka juhannusyönä.

      Poista
    2. Kiitos tästä juhannuspäiväillan unestasi! Kanervalan Outi ihastui varsinkin kieleen ja huumoriin. Minä nostan kolmantena vielä itseironian ja neljäntenä kaksoisolennon teeman (Ketjukolaaja versus Tahaton lueskelija) monimielisen käsittelyn.

      Poista
    3. Lämpimät kiitokset Sinulle, parahin Derrickus!

      Semmoisena itseironisena kaksoiskielenä tässä joutuu matelemaan, mutta onneksi on kesä ja lämpöisiä hietikoita riittää.

      Poista
    4. Sinultahan luonnistuvat shakespeariaaliset kohteliaisuusfraasitkin - kuin vettä vain! Näytät todella päässeen neromme maailmaan sisään, ja vain kahden näytelmän pohjalta...

      (Vakavasti puhuen tulin uudelleen ihailemaan näytelmääsi. Minulta moinen ei kyllä onnistuisi. Yritin blogissani toukokuussa lyhyttä Aino Kallas - parodiaa, mutta tajusin sentään jopa itsekin mitämaks tuntea tyytymättömyyttä aikaansaannoksestani.)

      Poista
    5. Älähän vähättele omaa teostasi! Kyllä ne mitämaksit huomattiin ja jostain syystä se sana juuri Sudenmorsiaimesta jääkin mieleen.

      Neron maailmasta ja Aino Kallaksesta tuli sellainen mielleyhtymä, että kun joitain vuosia sitten käväisin Kajaanin runoviikon aikaan Eino Leinon kodissa Paltaniemellä, esitettiin siellä juuri Leinon ja Kallaksen kirjeenvaihdon pohjalta laadittu kaksinpuhelu. Esityksen hintaan sisältyivät kahvit ja sain vaimoni kanssa istua tuvan silkkisohvassa. Meille jopa tarjoiltiin pöytään kahvia ja kuohkeaa kääretorttua ja vaniljakastiketta!

      Käväisin Leinon runoilijan sopessa ja näin hänen hattunsa ja keppinsä. Ja oliko siellä viittakin? Mutta paras oli vielä tulossa. Kun menin pihalle istumaan vanhaan kodikkaaseen puutarhatuoliin, kastuivat housuni tuolin päälle sataneesta vedestä. Minä olin ylpeä ja onnellinen, kun olin saanut Paltaniemen kasteen!

      Poista
  3. Mahtava postaus, upposi ihan ilman Shakespearen teoksen lukemistakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos!

      Minäkin vein jo kirjan takaisin kirjastoon, kun on nyt tämä oma "näätelmä".

      Poista