Powered By Blogger

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Fernando Pessoa: En minä aina ole sama

Pentti Saaritsan suomentama, vuonna 2001 ilmestynyt valikoima esittelee portugalilaisen Fernando Pessoan (1888 – 1935) runoutta. Saaritsa on valikoinut runot, kirja alkaa hänen kirjoittamillaan saatesanoilla, joissa suomentaja esittelee Pessoan erikoista runoilijanolemusta. Pessoan erikoislaatua runoilijana leimaavat hänen omaksumansa heteronyymit, itsekehitetyt hahmot, joitten nimissä Pessoa runoja sepitti ja julkaisi. Saaritsa esittelee Pessoan runoutta runoilijan eri hahmojen mukaan ryhmiteltyinä.

Fernando Pessoa on saanut valikoimaan mukaan kolme nimellään julkaistua runoa. Niistä runo Autopsykografia loihtii kuvan runoilijasta todellisten tunteiden näyttelijänä, taitavana teeskentelijänä, joka teeskentelee myös sen tuskan jonka hän tuntee todella.Tässä runossa havaitsin toisella lukukerralla siihen rakennellut hentoiset loppusoinnutkin.

Alberto Caeiro on lammaspaimen ja puristinen runoilija, jonka mielestä metafyysisten mysteerien ajatteluun, eikä ajattelemiseen ylipäätään tulisi uhrata aivojaan, sillä ajatteleminen on silmien sairautta. Jos Jumala on ilmentänyt itseään kukkina, puina, vuorina, aurinkona ja kuutamona, miksi ihmisen pitäisi Hänelle jotakin muuta kuvaa etsiskellä tai muuksi nimetä? Caeiro korostaa aistihavaintojen merkitystä, hänen mielestään riittää kun ihminen tyynesti ottaa vastaan eikä pyri turhia tuumailemaan.

Ricardo Reis vaikuttaa viehättyneen Caeiron maailmankatsomuksesta. Häntä viehättävät myös antiikin helleenit, joitten tyyliin Reis itsekin runoilee. Reis korostaa kuluvasta päivästä nauttimista, ihmisen kuuluisi ottaa elämä kevyesti, koota kimppu kukkasia ja laskea ne käsistään tuskin niitä vilkaistuaan.

Álvaro de Campos kertoo olevansa laivanrakennusinsinööri. Hän hurmaantuu runoutensa alkutaipaleella niin teknisestä kehityksestä kuin kaikesta inhimillisestä – myös siitä mikä vajoaa kaikkien moraalijärjestelmien alapuolelle. Ympärillä pyörivä inhimillinen elämä kaikkine ilmenemismuotoineen on hänelle omien tunteitten kuvastaja, se mitä luonto merkitsi romantiikan aikakauden kirjailijalle. Goethen Nuoren Wertherin tavoin oman odotetun menestyksen toteutumatta jääminen ja rakkaudettomuus nostattavat runoilija de Camposissa alakulon, jonka kourissa hän sitten riutuu. Kuva maailmasta muuttuu valjummaksi, esiin tulevat sateiset päivät, oman sielun kuvana rikki rämähtävä astia ja ikkunasta näkyvä, vastapäisen talon tupakkakauppa.

Aluksi viehätyin Alberto Caeiron selkeästä metafysiikan kieltävästä metafysiikasta. Ricardo Reis jäi jotenkin etäiseksi, samoin Pessoan omalla nimellään julkaisema pitempi runo. Loppua kohden Álvaro de Camposin pettymyksen ja yksinäisyyden teemat alkoivat puhutella minua vahvimmin ja valikoiman parhaaksi runoksi kohosi kolmanneksi viimeiseksi sijoitettu nimeämätön runo, josta haluan tähän liittää neljä viimeistä säettä:

Sammuta valo, sulje ovi ja lakkaa läpsyttämästä
tohveleitasi käytävässä.
Jää minä yksin huoneeseen oman itseni suureen rauhaan.
Se on halpa maailmankaikkeus.

Kirjassa on 201 sivua ja sen lukemiseen käytin elämästäni pari päivää.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Pessoaa todella vähän, mutta niistä harvoista runoista minunkin suosikiksi ovat nousseet Camposin runot. Nyt hyllyssä odottaa lukemista Levottomuuden kirja, joka ei kyllä ensimmäisellä selailulla vaikuttanut kovin kiehtovalta. Viime aikoina runot ovat alkaneet kiinnostaa, ennen en lukenut niitä lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lukemani runot eivät pääosin olleet hirmusen vaikeita älytä ainakin jollakin tasolla. En itse tykkää pitkistä pohdiskelevista runoista. Tässä kirjassa niitä oli kyllä jonkin verran ja ne eivät oikein maistuneet. Lyhyemmät vetosivat minuun enemmän.

      Tuosta loppuun liittämästäni näytteestä tuli mieleen Portugalin nykytilanne. Viimeinen hereillä sammuttaa valot. Pessoan Saaritsa kertoo jollain tasolla pitäneen yllä vanhaa legendaa kuningas Sebastianin paluusta.

      Nyt kun olen lukenut yhden mosambikilaisen ja yhden portugalilaisen kirjoittajan kirjan, ajattelin että ehkä vielä menisi portugalilaisen heinäkuun merkeissä joku brasilialainenkin...?

      Poista
    2. Kun on lukenut lähinnä romaaneja, niin runoihin keskittyminen on välillä vaikeaa. Mutta kyllä Ricardo Reisin runotkin alkoivat avautua, kun malttoi lukea pariin kertaan ja ajatuksen kanssa.

      Sebastianismo taitaa olla vieläkin jollain tasolla voimissaan, siitä usein portugalilaisia pilkataan. Ei ole pelastajaa vielä näkynyt. Tuossa aiemmin mainitsemassasi dokumentissa taisi puhua myös yksi proffani.

      Luen juuri nyt angolalaisen Pepetelan kirjaa Koiran tarina. Se on aika hassu, mutta voisi sopia portugalinkieliseen teemakuukauteen. En tiedä miten kääntäjä on selvinnyt luandalaisesta slangista. Brasilialaisista aion lukea joskus sopivan hetken tullen Jorge Amadoa ja Clarice Lispectoria.

      Poista
    3. Kiitoksia lukuvinkeistäsi! Mitä nyt noista netistä arvioita katselin "Koiran tarinan" poliittinen sävy vähän oudoksuttaa, mutta muuten se olisikin ihan jännä. Varsinkin kun valmistelen "Eläimellistä elokuuta". Kuopion kirjastoista kirjaa ei näköjään löydy.

      Amadolla näkyyy olevan jostain merimiehestä lyhyt romaani, jolla on pitkä nimi. Sitä aluksi ajattelin. Tuosta Clarice Lispectorista en ollut kuullutkaan. Hänelläkin olisi lyhyt teos Áqua viva, mutta rinnastukset Virginia Woolfiin ja James Joyceen aika lailla toppuuttelee. Kirja näyttää olevan lyhyt, mutta jos sen lukeminen käy yhtä nahkeasti kuin Woolfin romaanin (?) Aallot, niin saattaa kahden kuukauden laina-aika käydä lyhyeksi.

      Merkillistä miten yksipuolisesti valkoihoisilta kirjoittajilta portugalinkielistä kirjallisuutta on käännetty! Tämäkin Lispector on alkujaan ukrainalainen. Pitäisikö minun sittenkin valita luettavaksi se Pelén omaelämäkerta?

      Poista
    4. Amado on kuulemma ollut merkittävä kirjailija Coutolle, siinäkin mielessä se voisi olla kiinnostava! En ollut tullut ajatelleeksi käännöksiä tuolta kantilta. Afrikan maissa nuo vanhemmat kirjailijat ovat valkoisia, kun muilla ei juuri ollut mahdollisuuksia opiskella. Ja vieläkin portugali on suurelle osalle toinen kieli. Mutta olisihan noita käännettäviä silti tässä vaiheessa. Poikkeuksia löytyi sentään Msaho-kokoelmasta, jossa on muun muassa mosambikilaisten José Craveirinhan ja Noémia de Sousan runoja. Molemmat asuivat Mafalalan kaupunginosassa, josta on muuten kotoisin myös jalkapalloilija Eusébio.

      Poista
    5. Eusébion muistan lähinnä suurena nimenä. Sen sijaan Pelén muistan Meksikon mm-kisoista v.1970. Onko Pelén kirja sitten erityisen kiinnostava, pitää miettiä. Luulen kallistuvani Amadon suuntaan.

      Kiitos kun kerroit tuosta Msaho-kokoelmasta. Se näyttää löytyvän Kuopion kirjastosta. Näkyy olleen Matti Rossikin käännöstyössä mukana. Pidetään mielessä.

      Poista
  2. ...mutta parilla elämäsi päivällä saavutit

    "Sammuta valo, sulje ovi ja lakkaa..."

    Pieni hinta suuresta oivalluksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni hinta minulle, mutta vaimo olisi kyllä toivonut, että olisin mennyt kuorimaan nurmikkoa hänen pensasistuksiaan varten. Jaksaisinkohan vielä näin illan tullen?

      Poista
  3. Luulisinpa (ja olisinpa melko varmakin jopa), että tämä Pessoan suomennosvalikoima on tällä uudella vuosisadalla löytämistäni runokokoomuksista minulle henkilökohtaisesti merkityksellisimmäksi osoittautunut. Löysin sen kuitenkin niin myöhäisessä vaiheessa viime vuosikymmentä, että se oli ehditty loppuunmyydä, joten tyydyin ottamaan kirjasta aimo joukon valokopioita. (Valokopiot ovat luonnollisesti hyvässä tallessa, vaikken osaakaan paikallistaa niiden olinpaikkaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen ratkaissut vanhojen kirjain salojen säilyttämisen kotonani kirjoittamalla mielenkiintoiset tekstit tietokoneelleni. Ja kuten tulin maininneeksi, nyt se kone on vaipunut koomaan. Tekstit tulee noutaa jostain Haadeksen porteilta, jos ne niin tärkeiltä tuntuvat.

      Luinkohan wikipediasta, että Pessoa on kirjoittanut useilla kymmenillä eri heteronyymeillä, joten kääntäjille ja kokoomusten koostajille riittää työtehtäviä vielä vuosiksi, jos siltä tuntuu.

      Poista