Margaret Mahy: Hitaat tunnit

Uusiseelantilainen Margaret Mahy kirjoitti nuorisoromaanin Twenty-four Hours vuonna 2000. Romaanin suomensi Kristiina Rikman, suomennos ilmestyi vuonna 2003 nimellä Hitaat tunnit. Haluan heti kärkeen todeta, että kirjan lukemiseen kului minulta maagiset 24 tuntia mukaanlukien yöunet ja muut arkiset tapahtumat. Kirjassa on 187 sivua, joten siitä voi päätellä miksi en harrasta vuorokauden lukumaratoneja.

Kuten jo aluksi totesin, on kyseessä nuorisoromaani. Tällaista luokittelua ei löydy kirjasta, mutta kertomus liikkuu nuorten maailmassa ja elämää tarkastellaan 17-vuotiaan miehen näkökulmasta, joten rohkenen käyttää tällaista määritystä, johon myös Pohjois-Savon maakuntakirjasto minut johdatteli sijoittamalla kirjan nuoriso-osastolleen.

Googletuksen perusteella arvelen, että romaanin tapahtumapaikka on Wellingtonin kaupunki Uudessa-Seelannissa. Useasti kirjassa mainittu Moncrieff Street on se keskus, jossa päähenkilö Ellis joutuu keskelle varsin värikästä väkeä ja moninaisia sattumuksia, jotka jättävät häneen jälkensä – sananmukaisesti. Jo ennen tarinassa kuvattua vuorokauden mittaista ajanjaksoa on Ellisin elämässä ollut enemmän draamaa kuin moni nuori äkkiseltään kestäisi. Hänen hyvä ystävänsä Simon on surmannut itsensä. (Miten aloitinkin lukemisen juuri Simon päivänä!) Lisää dramatiikkaa on luvassa uusien tuttavuuksien myötä. Tietenkin mukana seuraa myös ihastuminen ja siihen liittyvät tunnekuohut. Romaanin loppu on kerrassaan kekseliäs ja ainakin minut se pääsi mukavasti yllättämään.

Valitsin tämän kirjan luettavakseni, koska ajatuksenani on ollut tutustua oseanialaiseen kirjallisuuteen. Tässä kirjassa oseanialaisuus on aika lailla sivuosassa. Lähinnä pohjoisen pallonpuoliskon asukkaan huomiota herättää se, miten keskikesällä valmistaudutaan joulun viettoon. Tosin asia ei ollut minulle ihan uusi juttu.