Powered By Blogger

lauantai 31. toukokuuta 2014

John Haldon: Bysantin historia

Princetonin yliopiston historian ja Kreikan tutkimuksen professori John Haldon laati 2000-luvun alkuvuosikymmenellä teoksen nimeltä Byzantium: A History. Teoksen suomennos ilmestyi vuonna 2010, suomentajana Kaisa Sivenius, toimitustyön suomenkieliseen laitokseen teki Mika Hakkarainen. Kirjan alusta löytyvät Bysantin tutkimuksen seuran puheenjohtajan Matti Kotirannan alkusanat lukijalle sekä professori Haldonin esipuhe suomalaiseen laitokseen. Lopusta löytyvät kirjoittajan jälkisanat sekä sanasto, luettelo Bysantin keisareista, Bysantin historian tärkeimpien tapahtumien kronologia, luettelo pääasiassa englanninkielistä lisäluettavaa sisältävistä teoksista sekä hakemisto. Kirja sisältää myös karttoja sekä valokuvia bysanttilaisista kolikoista.

Bysantin historia -teos on tekijänsä mukaan suunnattu pääosin opiskelijoille sekä sellaisille lukijoille, jotka haluavat syventää Bysantin-tuntemustaan romantisoivia kertomuksia ja taideteosluetteloita pidemmälle. Tyyli onkin kansantajuista, putosin kärryiltä jymmäkammin oikeastaan vain hallintorakenteita kuvailtaessa. Organisaatiokaaviot olisivat saattaneet selkiyttää asiaa.

Haldon on viipaloinut kuvauksensa Bysantista aihealueittain kahdeksaan osaan, jotka paikoin täydentävät toisiaan. Kahdessa ensimmäisessä luvussa kuvataan Bysantin valtakunnan historiaa aluksi antiikin Rooman valtakunnan osana ja sitten keskiaikaisena keisarikuntana. Mielenkiintoista on miten Haldon käsittelee valtakunnan rajojen ja keisareitten vaihtumisen yhteydessä sujuvasti myös kristinuskon opillisia kiistoja, joihin keisaritkin ovat joutuneet ottamaan kantaa. Kristinusko onkin Itä-Roomassa kirjan mukaan sitoutunut aina vain tiukemmin osaksi valtiota. Niinpä Bysantista muodostui minulle kuva kristillisenä Rooman valtakuntana, joka säilytti mahtinsa vuosisatoja Länsi-Rooman tuhoutumisen jälkeen.

Luvut 3-8 kuvaavat Bysantin valtakunnan eri elämänalueita liikenneyhteyksistä elinkeinoihin, valtionhallinnosta ja armeijasta kaupunkien kehitykseen, Bysantin poliittista järjestystä, uskontoa ja lyhyesti myös taiteita. Näistä minua kiinnostavin ilmiö nousi esiin verojärjestelmän, kaupunkirakenteen ja ulkomaankaupan muutoksissa. Haldon kertoo, että ainakin 80 % väestöstä sai elantonsa maataloudesta ja laidunnuksesta. Niinpä verotuksessa olikin keskitytty maatalouden verotukseen. Maatalouskiinteistöt oli luetteloitu ja kyläkunnat järjestelty verotuksellisesti. Kun Bysantti menetti Egyptin ja Syyrian viljavat alueet arabeille 600-luvulla, valtion verotulot laskivat dramaattisesti. Sitä paitsi myös nykyisen Turkin alueen kaupungit Konstantinopolia myöten joutuivat arabilaivastojen hyökkäysten kohteeksi. Tämä muutti aikaisemmin laajat kaupunkialueet, polikset, tiiviisti asutuiksi linnakekaupungeiksi, kastroiksi, mikä supisti niitten taloudellista ja muutakin merkitystä. Valtio piti yhteyksiä maakuntiin ja keräsi verotulonsa maanviljelijöiltä. Vuosisatojen vieriessä italialaiset kauppakaupungit ulottivat kaupankäyntiään Bysanttiin. Pikku hiljaa ne alkoivat käydä kauppaa myös pienten linnakekaupunkien kanssa välttäen valtion suoran valvonnan, joka kohdistui lähinnä pääkaupunkiin. Näin Bysantin valtiolta jäivät ulkomaankaupan verotulot keräämättä, mikä näivetti valtiontaloutta ja huolimatta ajoittaisista nousukausistaan Bysantti menetti merkitystään ja maa-alueitaan, kunnes lopulta vuonna 1453 osmanit valtasivat Konstantinopolin. Tosin siihenkään Bysantin taru ei oikeastaan kokonaan loppunut, sillä ortodoksinen kirkko vaalii omalta osaltaan edelleen kristillisiä perinteitä, joitten juuret ovat vankasti Bysantissa.

Kirjassa on 230 sivua (+lukemistot ja hakemistot) ja lueskelin sitä muutaman viikon.

6 kommenttia:

  1. Hmm, olen tainnut tämän lukea, ainakin jonkun Bysantin historiaa käsittelevän kirjan olen.

    Aihe herätti kiinnostusta jossain vaiheessa kun olin lueskellut vastaavien aikojen länsi-Eurooppaan sijoittuvaa historiaa jossa kritisoitiin koko pimeän ajan käsitettä, mikä heijastaa enemmän nationalistista historiankirjoitusta kuin todellisuutta: koska Bysantti ei ole minkään nykyisen kansallisvaltion vaihe eikä tällaisia oikein ollut länsi-Euroopassakaan, tämä aika historiassa voidaan hyvin skipata ja hypätä suoraan Kaarle Suureen.

    Samoin kyseenalaistettiin länsi-Rooman tuhoa identiteetin vaikuttajana, ilmeisesti ei ollut ihan tuntematon ajatus että länsi-Euroopassakin ajateltiin että Rooman valtakunta ei ole mennyt mihinkään, ollaan vain palauduttu takaisin yhteen Rooman valtakuntaan, ja se ei niin haitannut identiteettiä että valtiollista infrastruktuuria ei lännessä ollut ja keisari oli kaukana, roomalaisia tässä kuitenkin ollaan.

    Niin piti sitten tutustua ainakin vähän Bysantin historiaan yleissivistyksenä...mutta olihan se hallinnollisesti ilmeisesti aika hämärä laitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ajatellut sen "pimeän ajan" tarkoittavan sitä, ettei kyseisen ajan elämästä ole säilynyt paljoa kirjallista dokumenttia nimenomaan taiteen muodossa. Tässäkin teoksessa painotetaan, että kristinuskon vahva vaikutus johti taiteitten suuntautumiseen lähes pelkästään kristillisiin aiheisiin. Tavallisen ihmisen elämänmeno jäi siten vähemmälle kuvaukselle. Tietysti mahdollisen muun kirjallisuuden säilymiseen on saattanut vaikuttaa pitkä osmanien valtakausi, jolloin on ehkä katsottu säilyttämisen arvoiseksi vain arvokas, uskonnollinen taide? Kuvataiteissa lienevät Bysantissa harjoittaneet ennen muuta ikoninmaalausta.

      Vaikka mikään valtio suoranaisesti ei jatkakaan Bysantin perinteitä valtiollisella tasolla, on Bysantin merkitys vahva varsinkin kreikkalaisille jo uskonnon kautta.

      Bysantin hallinto on muuten kirjan kirjoittajan mukaan ollut hyvin järjestetty - kuten Roomassakin. Minä se en vain saanut kirjoitetusta tekstistä selkeää kuvaa kaikista hallinnon portaista.

      Poista
    2. Olen kuullut väitettävän että kirjallista jäämistöä on määrällisesti säilynyt enemmän nk. pimeältä ajalta kuin antiikista, mutta painotus on tainnut tosiaan olla enemmän uskonnollisissa kirjoituksissa ja virallisissa dokumenteissa kuin sekulaarissa taiteessa...(mitäs mä olen tuolta ajalta lukenut, ainakin Beden Englannin historian ja Benedictuksen säännön...)

      Poista
    3. Olet lukenut kyseinen aikakauden teoksista 100 % enemmän kuin minä!

      Poista
  2. Hahmotin pitkään Bysantin Itä-Roomana. Länsi-Rooman romahdettua Bysantilla on ollut oma tärkeä roolinsa peristeiden säilyttäjänä. Sen enempää en ole kuitenkaan hallintorakenteisiin syventynyt, mutta hallinto, verotus ja infrastruktuuri ovat joka valtakunnassa tärkeitä hallinnon ja hallinnan kannalta.
    Bysantilla on lännen ja idän kirkkojen erkaannuttua oma erityinen roolinsa.
    (Tätä kirjaa en ole lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa nimitetään Bysanttia välillä Itä-Roomaksi, niin että lienet käsittänyt ihan ok. Bysantin keisarikuntaa ei sillä nimellä ollut koskaan olemassakaan, nimi Bysantti on keksitty vasta valtakunnan loputtua.

      Poista