Powered By Blogger

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Urbanus Kalipostros: Delfiinin kieli

Altalöytyvässä kirjoituksessa esiteltyjä roomalaisen varuskunnan raunioita ei taida olla olemassa. Jos jotkut rauniot sopivat kuvaukseen, ne eivät ole tarkoittamani rauniot. Eikä tietääkseni ole olemassa kirjailijaa, jolle jälkimaailma olisi antanut allamainitun nimen. Siten ei ole olemassa myöskään hänen sepittämäkseen väittämääni runokokoelmaa. Kyseessä on humoristinen kirjoitus. Naurakaa siis vapaasti.

Kuvan palmut huojuvat Kreetalla
Vuonna 1977 löydettiin Pohjois-Afrikasta puolivuoristoiselta seudulta muinaisen roomalaisen varuskunnan rauniot. Rauniot sijaitsevat ilmastoltaan nykyään varsin kuumalla ja kuivalla, autioituneella alueella osaksi hiekkaan hautautuneina. Iso osa raunioitten eloperäisestä aineksesta on aikojen saatossa kivettynyt, joten sitä voidaan tutkia kuin tiilenmurikoita. Varuskunnan vankityrmän vahtikopista löytyi yllättäen kivettynyt vartija hapan hymynkare huulillaan. Mies oli syventynyt lukemaan pergamentille kirjoitettua runokokoelmaa, eikä hän ilmeisesti ollut huomannut vuosisatojen vierimistä. Kolmihenkinen erikoisasiantuntijaryhmä sai isolla vaivalla kyseisen runokokoelman sisältävän kivettyneen pergamentin avattua. Runot paljastuivat tuntemattoman runoilijan teelmiksi. Runoilijalle annettiin jälkeenpäin nimeksi Urbanus Kalipostros. Luin kyseisen runokokoelman, jonka suomensi Roineri Lehmitalas nimellä Delfiinin kieli.

Vaikutelmani kokoelman runoista ei ole kovin selkeä. Ymmärsin sanat ja niitten pintamerkityksen, mutta mitään varsinaista runollista avaruutta niitten kautta ei auennut eteheni. Voi olla, että kulttuurin erot vaikuttavat asiaan. Antiikin Roomassahan oli tapana kylpeä tuntemattomien kanssa ja käydä rupattelemassa julkisissa käymälöissä. Itse en pidä ajan erilaisuutta niinkään merkitsevänä tekijänä, onhan maailmassa edelleenkin kansoja, jotka elävät syrjässä siitä sivistyksestä, jonka tuntomerkkinä toimii runsas sähkölaitteitten käyttö.

Laitan tähän joitakin esimerkkejä näistä olemattomista runoista, jotta mahd. lukija voi päätellä niistä jotain tai sitten ei. Runoissa saattaa teemana olla rakkaus ja muutamat muut ihmisen elämänmenoa sivuavat aiheet, päätelkää itse.

Esität olevasi kulunut maitoruukku
mutta pullean kylkesi delfiinit
näyttävät minulle kieltään.

* * *

Kohtelet minua kuin ketounikkoa
joka polkusi varteen pian kuivettuu
kun turha kukoistus haihtuu.

* * *

Mikä on elämä?
Tuuli kuljettaa murtuneen kiven pölyn
tiilentekijän lantaan.

* * *

Viikuna suussa minä nauran
ja viini rinnalle valuu
kun hullu symbaali soi.

* * *

Karavaani toi tullessaan suolaa
toisesta autiomaasta. Täältä se vie
vettä keitaitten varjoon.

Lueskelin tätä herkästi kivettynyttä runokokoelmaa melkein päivän.

7 kommenttia:

  1. Tunnen runoutta huonosti, mutta ihan kuin ainakin osa noista Kalipostroksen runoista olisi haikuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiselle on hyväksi tuntea itsensä jos ei niin runoutta tuntisikaan. Myös varhainen nukkumaanmeno on suositeltavaa. Riittävä lepo on tärkeää tällaisilla lämpimillä keleillä. Haiku: 5-7-5 tavua/säe.

      Kiitos varhaisesta kommentistasi!

      Poista
    2. Menköön nyt vielä sekin epähumoristinen mielipide, että mikäli nämä Kalipostros-runot muistuttavat sisällöltään joitain haiku-runoja, se johtunee pelkästään siitä, että niin haikuja kuin muitakin runoja kirjoittavat ihmisyksilöt, joitten ajatukset askartelevat näissä rakkaus ja elämän merkitys -aiheissa, eikä niistä aiheista ihan loppumattomasti löydy uudenlaista sanottavaa. Mikäli runojen kirjoittaminen tai niitten kirjoitettujen runojen julkinen esittäminen olisi luvallista ainoastaan kirjallisuutta tarkasti tunteville hemmoille, se rajoittaisi paitsi runojen sepittäjien määrää myös runouden kirjoa ylipäätään. Vaikka olenkin sutaissut näitä tekstejäni melko nopeasti kulloisenkin mielialani mukaan, on tietysti mahdollista, että niistä on löydettävissä tahattomia mukaelmia joittenkin muitten tekstinväsääjien aikaisemmista teksteistä - minun tuntemistani tai minulle täysin tuntemattomista.

      Poista
    3. Ajattelin vain, että jos ne haikut ovatkin peräisin roomalaisilta,vaikka ne nykyisin tunnetaan japanilaisten omana runoutena. Ihan unohtaa, että nämä ovat itse asiassa sinun tekemiäsi eikä Kalopostroksen.

      Tulee nukutuksi pitkät päikkärit eikä sitten osaakaan mennä nukkumaan ennen puoltayötä.

      Poista
    4. Niin, tämäkin vaihtoehto, että haluaisit ottaa osaa keksimääni kesäiseen hassutteluun, käväisi mielessäni, mutta levoton vereni huuhtaisi sen syrjään ja tuotti ylläolevia ihmekommenttejani. Ehkä tämä kirjoitteluni alkaa jo maistua puulta minusta itsestäni?

      Kieltämättä lämmin ja yhä lämpenevä ilma tekee päikkärit hyvin houkutteleviksi ja jopa suositeltaviksi. Valvoin minkäkin eilen illalla pitkään, kun eivät osanneet lopettaa elokuvaa hyvissä ajoin. Tänään olisi sitten luvassa ruohonleikkuuta. Taidan aloittaa jo aamupäivällä.

      Poista
  2. Kalipostrosta lukisi mielellään enemmänkin. Kirjailijan kreikkalainen nimikin on enteellinen "lähetän hyvää".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa. Enpä tiennytkään tuota nimen merkitystä. Itse arvelin tekstien tutkijoitten ja julkaisijain vähän velmuilleen nimeä antaessaan, minä kun näin siinä vain sanakiepin sanoista polis ja kastro.

      Joo, nuo runot sopisivat kesällä vieraan maan puistossa luettaviksi. Niin ohikulkemisen kuin istumisenkin turhuus tuntuu sivuilla vahvana sivuille vilkuilematta. Huom. "istuminen" (tyrmän vartija).

      Poista