Powered By Blogger

lauantai 30. elokuuta 2014

Lukemistani ja lukemisistani

Tämä on täyteblogeeraus. Käsittelen tässä kahta aihetta kuten otsake antaa ymmärtää.

 

Lukemistani


Blogini oikeassa yläreunassa olen pitänyt laskuria, jonka on ollut tarkoitus kertoa miten usein palstallani on vierailtu. Alkuun se sitä taisi meriteeratakin. Nyttemmin, ehkä tämän vuoden alkupuolelta lähtien, palstallani käynneistä on rekisteröitynyt laskuriin enemmän piippauksia kuin todellisia tai edes virtuaalisia kävijöitä on täällä käväissyt. Tilastojen mukaan samalla minuutilla palstallani olisi käväisty vaikkapa Yhdysvalloista useita kymmeniä kertoja.

Tätä nykyä suurin osa kävijöistä näyttäisi olevan Yhdysvalloista. Myös Ranska on ollut kovassa kurssissa, joskus myös Moldova ja Thaimaa. Kirjoitusajankohdan kuukauden saldon mukaan Yhdysvalloista vieraillaan palstallani puolitoista kertaa niin usein kuin Suomesta, Ranskasta puoli kertaa niin usein ja neljäntenä tilastoissa olevasta Moldovasta reilua kymmenesosaa Suomen käyntikertoja vastaavalla määrällä. Kaikkiaan Yhdysvalloista on vierailtu palstallani 9107 kertaa. Niistä korkeintaan sata lienee todellisia kurkkauksia? Eniten haamukävijät ovat suosineet tekstejä Tuntemattomalle jumalalle ja Kuninkaan on kuoltava.

Kommenttiosastolle ilmaantui viestejä, joissa esiteltiin mahdollisuutta kasvattaa rintoja tai päästä eroon sokeritaudista tai muuta vastaavaa. Meni vuosia ennen kuin tajusin että blogini roskapostilokerossa ne viestit voi todella lukea, aikaisemmin vain poistin ne sähköpostistani avaamattomina. Tänä vuonna aloin poistella roskapostiviestejä sitä mukaa kuin niitä ilmaantui. Jossain vaiheessa laitoin sanavarmistuksen blogini viestilaatikkoon. Silti on pari haamuviestiä tullut läpi. 

Lukemisistani


Elokuussa luin viisi kirjaa, joista haluan sanoa vielä sanan tai pari.

Antiikin kirjallisuutta en kovin paljon ollut ennen lukenut. Joitakin antiikin Kreikan draamoja tunsin. Nyt lukemistani Ovidius, Lukianos ja Apuleius olivat vieraita, Ovidius oli ainut, jonka tunsin nimenä ja hänen karkoitushistoriansa perusteella.

Kaikkien näitten herrojen kuva maailmasta on täynnä draamaa. Ihmiset, jotka tarpovat tukevassa tietämättömyydessä, pyrkivät kuitenkin parhaansa mukaan ja usein onnistuvat hankaloittamaan lähimmäistensä elämää omaa osaansa kohentaakseen. Kuva elämästä vaikuttaa kaikkien sodalta kaikkia vastaan. Apuleiuksen romaanin Kultainen aasi kertomuksessa Eros ja Psykhe nuori nainen saa ohjeita jumalalliselta puolisoltaan:

Omat sisaresi, vihollisesi, ovat jo tarttuneet aseisiin, lähteneet matkaan, järjestäneet rintamansa ja antaneet hyökkäysmerkin. He tulevat miekat paljastettuina sinua tuhoamaan.
– –
Älä ota vastaa, älä kuuntele noita kirottuja naisia, joilla ei ole oikeutta sanoa olevansa sisariasi, koska he vihaavat sinua leppymättömästi ja ovat katkaisseet sisaruksia toisiinsa liittävän pyhän uskollisuuden siteen.

Ovidiuksen Muodonmuutoksien runo Filemon ja Baukis lienee kertomuksena lähellä idylliä. Vanhan pariskunnan luona vierailevat jumalat Zeus ja Hermes viehtyvät vanhusten vieraanvaraisuuteen ja palkitsevat heidät. Samalla jumalat kuitenkin hävittävät koko vanhusten naapuruston ja muuttavat seutukunnan suoksi. Varmaan on niin, että idyllissä täytyy jollain tapaa näkyä myös mitalin toinen puoli, mutta kun runoilija panee vanhuksetkin itkemään naapureittensa kohtaloa, tuntuu minusta lukijana, että joku raja on ylitetty. Sinänsä pidän vaatimattoman elämäntavan ihannoimisesta. Arvostan vaatimattomia ihmisiä, kunhan ei mennä älyttömän nuukailun puolelle.
Filemon ja Baukis valmistivat jumalten ruuaksi kaalikeittoa.
Sekä Erasmuksen että Rabelais'n keskiajan loppua henkivissä kirjoissa korostuvat konstailemattomuus ja mutkattomuus jonkinlaisena tavoiteltavana tekijänä. Tämän voi helposti liittää uskonpuhdistukseen, mutta kyse voi silti olla muistakin tuon ajan tapakulttuuriin pesiytyneistä ärsyttävistä krumeluureista, joista haluttiin eroon. Vaan enpähän tiedä onko päästy. Usko sen sijaan on puhdistettu ihmisten arkipäivästä. Ja näin meidän kesken – aikamoisia kiemuroita käyttävät kirjoissaan sekä Erasmus että Rabelais.

Lukianos antaa satiirissaan Kharon jumalien tarkastella ihmisten maailmaa ylhäältä käsin. He toteavat maan päältä löytyvän niitä, jotka näkevät totuuden, mutta sen vuoksi maanpäällinen elämä näyttäytyy heille turhana taisteluna, jonka tuloksia ei voi ottaa mukaansa täältä lähtiessään. Lukianoksen mukaan nämä totuuden torvet kaipaavatkin jo Kharonin lautalle. Tämä kuulostaa peräti pessimistiseltä. Olisiko elämä siis olemassa pelkkiä kieltäymyksiä varten ja lopullisia ilon hetkiä voisimme odottaa vasta maallisen matkamme päätyttyä? Tavallaan Apuleius vaikuttaa päätyvän samantapaiseen ajatukseen asettamalla romaaninsa lopussa minä-kertojan, Lukioksen, useisiin paastoihin ennen jumalien salaisuuksiin vihkimistä. Tällainen ajatus vaikuttaa antavan piut-paut maanpäällisen elämän merkitykselle. Sellaista näkemystä en halua allekirjoittaa. Siitä puuttuu jotakin oleellista ja sen mukana kaikki.

Jorma Jormito totesi kommentissaan, että näihin vanhoihin teksteihin sopisi hidas lukeminen. Ehkä minä lukaisin ne nyt liian reippaaseen tahtiin? Toisaalta mielikuva ketjukolaajasta syvällisen kirjallisen viisauden luuytimien imeskelijänä on korkeintaan huvittava. Aion yrittää jatkossakin uppoutua sinne missä milloinkin hanki näyttää sopivan puuteriselta. Syyskuussa minua kutsuvat sotaisat jotokset, saapahan nähdä minne ne minut johdattavat. Mutta niin kauan kuin on emäntä, on kaalilaatikkoa.

20 kommenttia:

  1. Spammirunsaus on tuttua, omat tilastoni ovat myös karanneet absurdeiksi. Suurimman osan postauksista kävijämäärät ovat sentään aika uskottavia, keskittyvät muutamiin yksittäisiin postauksiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se haamukäyntien määrä on kelju juttu. Viime vuodenvaihteessa minun blogissani oli lukemana jotain 30000, nyt ollaan jo yli 50000 lukemissa. Todellisia käyntejä tänä vuonna arvelen olleen viitisen tuhatta korkeintaan ja lieneekö niistäkin puolet omia käyntejäni? Nyt syntyy se vaikutelma kuin palstallani lappaisi kävijöitä ihan solkenaan, vaikka todelliset vierailijat ovat luultavasti samoja henkilöitä, jotka toisinaan kommentoivatkin näitä tekstejäni, eikä heitä kovin monta ole.

      Poista
  2. Minullakin on kokemuksia spammeista jopa niin, että yksi niitä tehtaillut amerikkalainen ehdotti vastavuoroista lähettelyä. Sillä viisiin kuulemma saataisiin molemmat isot lukemat houkuttelemaan mainostajia! Sai vastaukseksi vapaan kommentoinnin rajaamisen.

    Hyvältä tuntui lukea tiivistelmäsi antiikin teoksista. Kerran jo kirjoitin pitkähkön kommentin Apuleius-tekstisäsi, mutta se singahti ties minne, ennen kuin ehdin lähettää. Mökkioloissa sattuu ja tapahtuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tavallaan huojentavaakin kuulla, että sinullekin on tuollaista sälää satanut. En siis ole yksin spämmijumalien raesateen kohteena! Kommentteihin on tietysti vähän auttanut tuo sanatunnistus, mutta käyntikertoihin se ei ole näköjään vaikuttanut.

      Minulle on aina silloin tällöin käynyt niin, että pitkään kirjoittamani viesti onkin hävinnyt. Joskus kun kirjoitan pitkän kommentin, kopioin sen hiirellä ennen kuin painan Julkaise-näppäintä. Jos istuntoni on kestänyt liian pitkään ja viesti katoaa, voin silloin liittää sen hiirellä uudelleen kommenttilaatikkoon. Toisaalta tämäkään systeemi ei valitettavasti estä minua lähettämästä pöhköjä kommentteja, joita sitten heti kohta alan katua...

      Poista
    2. Hyvä varotoimi tuo viestin kopiointi. Otanpa käyttöön.

      Poista
  3. Minulla on ollut sanavarmistus koko ajan enkä ole huomannut häiriöitä.
    Ulkomaalaisia lukijoita tai katselijoita on käynyt jonkin verran yllättävän monista maista, usalaisia ja saksalaisia eniten, mutta kuitenkin vain noin viidesosa silloinkin, kun olen kirjoittanut jotain ko maihin liittyvää. Ranskastae esim käytiin katsomassa, mitä kirjoitin opuksesta "Kuinka kasvattaa bébé", kuulostaa siis ihan asialliselta hommalta. Suomalaisia ja suomea taitavia ihmisiä on myös kaikkialla, joten olen ajatellut vierailijoiden olevan näitä. Eksoottisimmat kävijät ovat Intiasta ja Thaimaasta, joista on joskus piipahdettu.
    Eräs kalifornialainen ilmoittautui oikein lukijalistalleni. Huomasin, että hän oli listautunut joihinkin muihinkin suomalaisten kirjabloggareiden blogeihin samaan aikaan. Kävin katsomassa miehen blogia, jonka nimi on Pinecone Stew, neljäjapuolituhatta seuraajaa, joita hän on keräillyt vuodesta 2008. En liittynyt, koska ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostavalta. Joillain taitaa olla määrät tärkeitä!

    VastaaPoista
  4. Eipäs, Venäjältä on käyty heti USA:n jälkeen eniten minun palstallani. Lienen kaksoisagentti. Ja Ukrainasta myös jonkin verran siitä lähtien, kun julkaisin Berliinin matkan postauksessani kuvan Ukrainan suurlähetystön ulkopuolelle laitetuista taisteluissa kuolleiden ihmisten valokuvista.
    Olisi hauska tietää, ketä nämä kävijät ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä saitko selvää ylläolevasta kirjoituksestani, mutta ainakin yritin kertoa siinä, että blogini tilastoissa näkyy toisinaan minuutin sisällä kävijäpiikki - siis useita kymmeniä käyntejä - ja kun katselen mistä maista sinä ajankohtana blogissani on vierailtu täsmää vierailujen määrä (esim. Yhdysvalloista) siihen piikkimäiseen lukemaan. Minä en missään tapauksessa kuvittele, että saman minuutin aikana jossakin hevon nevadan suunnalla päätettäisiin vierailla joukolla jonkun hemmetin ketjukolaajan palstoilla.

      Minä liityn yleensä kohteliaisuudesta kaikkien niitten palstoille, jotka ilkeävät ilmoittaa käyvänsä palstallani. Nimittäin liityn, jos onnistun löytämään heidän palstansa ja jos se on näitä blogger-palstoja. Muistaakseni sinun palstaasi en heti löytänyt, koska se ei tullut näkyviin kun painoin sitä kuvaketta, joka sinulla on tuossa Lukijat-luettelossani. Sama ongelma on muutamien muittenkin lukijoitteni kohdalla, nähtävästi se liittyy tuohon oranssipohjaiseen täplään, joka koristaa kuvakettanne. Onkohan se jonkun veljeskunnan merkki? Tai teillä naispuolisilla veljeskunnan sisarjärjestön, heh-heh!

      Poista
    2. Tuo spämmipiikki heti postauksen ilmestyttä kertonee siitä, että jokin hakukone ahkeroi. Automatiikkaa, ehkä vähän muutakin. Tuskin mitään mukavaa.

      Poista
    3. Kone siinä ilman muuta on kyseessä, mutta minkään tiedon hakemiseksi ei ole aikaisemminkaan ollut tarpeen tehdä kymmeniä vierailuja Amerikoista.

      Poista
    4. Jep, eikä se suinkaan rajoitu uusimpaan postaukseen...
      Minulla tällä hetkellä luetuin postaus on yksi kesäkuinen johon näkyy tänäänkin ropsahtaneen 696 käyntiä ja kokonaismäärä yli 50000 (normaalisti yli sata klikkausta postauksessa on hyvin poikkeuksellista). Tuo voisi selittyä jos joku Oprah Winfrey olisi jakanut linkin Saikaku-postaukseeni mutta saanen epäillä...

      Poista
    5. 696...! Herranen aika! Ei minulla vielä sellaisia määriä ole ollut, mutta sen verran järjettömiä määriä, etteivät ne voi olla todellisia tai edes virtuaalisia käyntejä. Ja varsinkaan kun eivät tule edes Suomesta.

      Olen miettinyt, että kun on semmoisia ohjelmia netissä, joitten avulla on mahdollista selvittää jonkun blogin ip-osoitteen lisäksi myös blogeeraajan fyysinen osoite, niin voisiko kenties olla kyse näistä ohjelmista, jotka selvittääkseen niin haluaville asiakkailleen vaikkapa nimimerkki ketjukolaajan fyysisen osoitteen, tarvitsevat useampia käyntikertoja, jotta pystyvät selvittämään osoitteen varmuudella. Luulisi sellaisen kyllä käyvän vähemmälläkin, mutta ehkä globaalissa toimintaympäristössä on toimijoita, jotka tarvitsevat muutaman(kymmenen) ylimääräisen yrityksen varmistuakseen lopputuloksesta? Vai onko tämä liian spefiä ja agenttia?

      Poista
  5. Eikö se ole vain googlen merkki, kai?!

    Minä olen niin teknisesti kökkö, että ei sitä moni uskoisi. Täytyypäs ruveta tutkailemaan noita piikkejä minunkin. Avasin juuri äsken ensimmäisen kerran kommenttieni roskapostin. Sieltä löytyi 13 viestiä puolentoista vuoden ajalta, kaikki huonolla englannilla, kaksi painonhallintamainosta, kalastusvälineitten mainos Alaskasta ja muut näyttivät kehuvan minua perustettomasti ;) Ihmeellistä on tämä blogielämäkin.

    Minä luulen, että sinun blogiisi tullaan katselemaan paljolti tuon lintukuvan takia, luontoihmiset.

    Minkä takia sinä muuten poistit ensimmäisen kommenttisi minun Grönhagen-postauksesta? Ihan turhaan minusta. Se oli kelpo kommentti. Mutta kuten tuossa Lissulle sanoit, niin joskus (monesti) käy itsekriittiseksi. Voisi vain ajatella rennosti, että kommentoinnit ovat ajatusten kehittelyä hyvänä jatkona itse postaukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys: Ei kun siis blogger-merkkihän se on! Ja onhan se sinullakin! Jotkut ovat onnistuneet korvaamaan sen omalla persoonallisella merkillään, en tiedä miten.
      Vai puhunkohan minä taas ihan eri asiasta? ;)

      Poista
    2. Katsopas Marjatta asioiksesi blogini oikeanpuoleisen sivupalkin yläosasta tulipunaisen jäälyhdyn alla olevaa kuvake-seinämää, jonka otsikkona on Lukijat. Siinä on mm. sinun kuvakkeesi ja pari muuta samantapaista kuvaketta, joissa on oikeassa alalaidassa oranssilla pohjalla valkoinen täplä. Niistä merkeistä kirjoitin. Lisäksi samassa kuvake-seinämässä on kaksi kuvaketta, joissa on jotain kirjavaa pylväskuviota samassa kohden. Tuskin ne sheriffin merkkejä ovat, ehkä ne kertovat siitä, että kyseisellä käyttäjällä on joku google+ tai muu palvelu käytössään. Joka tapauksessa näitten käyttäjien blogeja en noin vain löydä. En muista miten löysin sinun blogisi. Onneksi nyt tulin tarkastelleeksi asiaa lähemmin ja löysin kaksi uutta blogia googlettamalla ja lisäsin ne lukulistalleni. Lisäsin myös kolme wordpress-blogia - se kävikin ihan helposti! Niin että oli hyvä, että tuli puheeksi tämä kuvakeasia.

      Siinä blogistasi poistamassani kommentissa puhuin tapani mukaan suulla suuremmalla ja tajusin liian myöhään sanoneeni sellaista, joka ei täsmällisesti ottaen taida ihan pitää paikkaansa. Ole ystävällinen ja älä kehtaa esitellä sitä kommenttiani muille!

      Poista
    3. Voi, suurkiitos ketjukolaaja! Ongelma on nyt tiedostettu ja sitä on harmiteltu. Ratkaisun etsintä on menossa.
      Kävin eri blogeissa tutkailemassa. Joillain harvoilla tämän google+-merkin omaavista - juu, sehän se on - kuvakkeesta aukeaa silti oma blogi, he ovat varmaan onnistuneet laittamaan bloginsa google plussaan. Myös kommenteista saisi aueta blogi eikä tuollaista kaiken näköistä kaveria, mitä minulla ja erillisiä blogipostauksia.

      Mielestäni minä en tarvi tuota plussaa yhtään mihinkään, vaan hakeudun siitä pois. Mies (mikrotukihenkilöni) aikoo vielä katsoa, menettääkö siinä jotain. Mutta nyt tehdään omppumehuja ja lähdetään leffaan ja tutkitaan asiaa sitten myöhemmin. Harmittaa, etten ole aiemmin tiennyt tuota. KIITOS sinulle!

      Poista
    4. No, hienoa, jos meille oli molemmille hyötyä toisistamme!

      Toivotan teille hyviä omppumehuja ja antoisaa elokuvailtaa! Meilläkin on jonkin verran noita punaisia omenia, pitäisi kutsua joku omenavarkaisiin, kun ei itse viitsitä niitä laitella, ovat aika kirpeitä. Ensi vuonna luultavasti tekee vaalea kuulas omenia, tänä vuonna tuli vain muutama. Se pitää aina välivuoden jättisatojen välissä.

      Poista
    5. Jotakin siellä on nyt jo saatu toimimaan, "Tietoja" -kohdasta aukeaa blogin nimi, mutta ei näy vielä suoraan. Jatkamme selvittelyjä. Emmin klikata nappia "Poista google+" peläten, että samalla häviää koko taiten rakennettu mentulanet, s-postit, valokuvat, matkakertomukset, blogi ja mitä siellä onkaan. Niin se on näemmä, että kaikkeen pääsee helposti mukaan, mutta poispääsy on mutkien takana. Eikä sieltä pois tarvitse päästäkään, kunhan vain saisi blogilinkin näkysälle. ;)

      Poista
  6. Bloggerin omat tilastot näyttävät tosiaan ihan mitä sattuu. Huomasin jo ihan alussa, että kävijöitä oli ties mistä, vaikken ollut edes mainostanut blogia missään. Nykyään minulla on käytössä myös StatCounter, joka antaa vähän realistisempia lukuja, mutta se taas jättää jostain syystä osan todellisista kävijöistä huomiotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siinä kävijämäärässä muuten mitään, mutta kun tuon mittarin mukaan näyttää niinkuin palstallani kävisi kummoinenkin liikenne, vaikka itse täällä saa käydä lähinnä nurkkia lakaisemassa. Ja silloinkin yleensä maton alle.

      Poista