Powered By Blogger

maanantai 22. syyskuuta 2014

Taina Huuhtanen: Talvisodan kirjeet


Vuonna 1975 käynnistettiin suomalaisten viime sotien aikana toisilleen lähettämien kirjeitten ja postikorttien keruu. Taina Huuhtanen valikoi näin syntyneen aineiston pohjalta 317 sivua käsittävän koosteen, joka ilmestyi vuonna 1984 ja sai nimekseen Talvisodan kirjeet. Huuhtanen kirjoitti kirjaan osiot, jotka selventävät lukijalle talvisodan historiaa.

Selitysosioissa Huuhtanen kertoo mm. sodanaikaista yksityistä viestinvälitystä varten perustetun kenttäpostin toiminnasta. Kenttäposti oli normaalin, maksullisen postin oheen perustettu palvelu, jonka ansiosta sotatoimissa olevat ja heidän omaisensa saivat lähettää toisilleen kirjeitä maksutta. Kenttäposti toimi hitaammin kuin normaali posti ja saattoi ruuhkautua, esim. jouluna. Se välitti kotoa rintamalle päin myös paketteja. Rahaakin sai lähettää säännösten mukaisesti, niinpä rintamalta kotiin sai kenttäpostissa lähettää enintään 100 markkaa.

Sota-ajan kirjeviestinnän perustietojen lisäksi Huuhtanen on listannut lukijaa varten talvisodan tärkeimmät vaiheet yhdelle sivulle. Kirjeet on järjestelty aikajärjestykseen ja sopiviin kohtiin sijoitetuissa selitysosioissa Huuhtanen kertoo lähemmin sodan etenemisestä ja sen vaikutuksesta kirjeisiin. Talvisodan 105 kunnian päivää saavat kirjassa laajan pohjustuksen, sillä mukana on kirjeitä miehiltä ja miehille, jotka on kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin jo ennen sotaa. Myös sodan jälkeen kirjeitä kirjoitettiin, viimeinen kirjaan päätynyt viesti on kesäkuulta 1940.

Talvisodan kirjeet sisältää useitten lahjoittajien (yleensä tietyn perhekunnan) kirjekokoelmien aarteita. Kirjeitten ylälaitaan on merkitty kokoelman numero, josta halutessaan voi seurata kunkin kokoelman kirjoittajien kohtaloita. Minä luin kirjan kirjeet sellaisenaan enkä ryhtynyt tarkkailemaan erityisesti miten kenellekin käy. Jotkut kirjoittajat kirjassa ovat niin ahkeria ja tyyliltään erottuvia, että heidän viestinsä erottuvat ja niitten seuraaminen käy itsestään.

Sotien aikaan sensuuri tarkasti kirjelähetyksiä pistokokein. Sotapalveluksessa olevia oli kielletty ilmaisemasta minne he olivat sijoitettuja. Yllätyin siitä, miten moni oli jättänyt tämän säännöksen noudattamatta. Sääntöä oli myös kierretty eri tavoin. On selvää, että sillä on ollut eroa, onko mies sijoitettuna Viipuriin vai eteläiselle Kannakselle. Niinpä asia on tietysti kiinnostanut kotiväkeä.

Kirjaan poimitut kirjeet eivät kaikki sisällä dramaattisia tietoja sodan tapahtumista. Usein niissä puolisolta kysellään tuttavista, ilmaistaan kaipausta ja annetaan neuvoja. Tuntuu siltä, etteivät sodassa olevat miehet halunneet kotiväkeään sodan kauhuilla pelottaa. Milloin sotatoimista kirjoitetaan, se tehdään lyhyen toteavasti tai sitten propagandasta opittuja rempseitä lausahduksia tapaillen. Kummallista kyllä propagandan ajatukset, vaikka niitten lähtökohdan tunnistaakin, vaikuttavat näihin kirjeisiin päädyttyään kovin rehellisiltä. Tämä pätee varsinkin sodan uhrauksien ja raskaitten rauhanehtojen tiedostamisen kristillisten ja isänmaallisten sävyjen osalta. Sodan päätyttyä kansa alkaa valmistautua mahdolliseen uuteen sotaan. Tosin ihmiset ovat myös onnellisia rauhasta, nuoret ihmiset menevät naimisiin, joku pari saa lapsen, rintamalle tuntemattoman sotilaan -paketin saanut mies kihlaa paketin lähettäjän.

Kaikkiaan tästä kirjekokoelmasta muodostuu eläväntuntuinen kuva talvisotaan osallistuneitten perhekuntien kokemuksista.

8 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavaa, että löysit Tainan, entisen hämäläisaikojen askultantti- ja työtoverini, kirjekokoelman. Niitä on vielä toinenkin, niin kuin varmasti tiedät.

    Jo kaukan sitten Taina kaikkosi Savon sydämeen. Niin kai voi Vehmersalmesta sanoa. Se lienee nykyisin osa Kuopiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kokoaja on tietysti tärkeä henkilö. Hänen syntymävuottaan en löytänyt netistä eikä sitä kirjassakaan mainita. Vehmersalmi kuuluu nykyään Kuopion kaupunkiin, tämä minun kotikuntani Siilinjärvi kuuluu Kuopion seutuun. Niin että melkein naapureita ollaan Taina Huuhtasen kanssa. En tunne häntä, kuten en tunne useimpia muita naapureitanikaan. Huomasin, että lukemani kirjan kansiliepeessä mainostettiin toista Huuhtasen kirjaa. Tämä teos löysi tiensä meille anopin muuttojen yhteydessä.

      Poista
    2. Taina on syntynyt 1940, vaikka kuulemma kirkonkirhoihin on merkitty väärä, vuotta vanhempi vuosi - ellen minä nyt muista väärin. Evakkomatka kumminkin sotki tapahtuman merkitsemisen kirkonkirjoihin.

      Tainan kokoama Jatkosodan kirjeet ilmestyi 1986. Yhdessä teimme aikoinaan semmoisen Suomen historian joitakin kohtia valottavan kirjan lapsille kuin Ennen vanhaan. Sen kuvitti varhain edesmennyt Veli-Pekka Alare.

      Poista
    3. No, nytpä on sitten Taina Huuhtasen syntymävuosi luettavissa hänen kirjastaan kertovan blogitekstini yhteydessä. Ainakin muistinvaraisesti.

      Tuota Jatkosodan kirjeitä ei siinä kansiliepeessä mainittu vaan Ystäväni muistokirja, joka kertoo muistovärssyistä. Nyt aloittelen lukemaan viimme vuonna ilmestynyttä kirjaa sotasensuurista. Ja sen jälkeen olisi vielä kaksi kaunokirjallista teosta, en tiedä ennätänkö molempia ennen syyskuun loppua, jospa edes toisen.

      Näkyy löytyvän Kuopion kirjastosta tuo Ennen vanhaan. Sovitaanko, että lainaan sen sitten lokakuussa, kun tämä sota-asia-aie on saatu kohdaltani päätökseen?

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No, hyvä! Jos vaikka samalla lukisin sen Kotimaani oli Suomi.

      Poista
  3. Sen ohuen omakustanteen lukaiset tuota pikaa, jos asiaksesi otat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopiosta löytyy se väittärikin, mutta en uskalla vielä luvata, näytti olevan sivuja.

      Äsken sain luettua sensuurikirjan, naputtelen siitä jotain aamulla. Nyt käyn suihkussa ja katselen rokokoo-ohjelmaa.

      Poista