Powered By Blogger

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hella Wuolijoki: Niskavuoren nuori emäntä

Hella Wuolijoen (1886 – 1954) näytelmä Niskavuoren nuori emäntä on vuodelta 1940. Lukemani painoksen alusta löytyy Pirkko Kosken kirjoittama esipuhe, joka käsittelee Wuolijoen näytelmätuotantoa yleensä.

Niskavuoren nuori emäntä jakautuu kolmeen näytökseen ja niistä kukin kahteen kuvaelmaan (kohtaukseen). Kaikki tapahtuu sisätiloissa, Niskavuoren rusthollissa, Hämeessä. Tapahtuma-ajankohdaksi on määrätty 1880-luku.

Saaroisten Loviisa on naitu emännäksi Niskavuoreen. Hänen miehensä Juhani on Niskavuoren tilan isäntä. Loviisa ei ole valloittanut Juhania kauneudellaan, vaikuttaa siltä, että kyseessä on Juhanin kannalta ollut naimakauppa rahojen takia. Loviisa on riuska työihminen, mutta hieman turhan luottavainen. Näytelmän ensimmäisen kohtauksen aikana hänelle paljastuu, että Juhanilla on suhde talon meijerskan, Malviinan kanssa. Seuraavan kohtauksen aikana Loviisa hitaasti toipuu järkytyksestään. Ensimmäinen näytös loppuu vertauskuvallisesti. Niskavuoren vanha emäntä kuolee keinutuoliin ja hänet kannetaan vuoteeseensa. Yksin tupaan jäävä Loviisa poimii lattialta vanhan emännän kädestä pudonneen omenan. Loviisa istuutuu vanhan emännän kiikkustuoliin ja lausuu itsekseen:

Enkä itke!

Loviisa istuutuu kiikkutuoliin kuin nousisi valtaistuimelle, valtakunnan omena kädessään. Tällaista symboliikkaa ymmärtää jokainen. Varmuuden vuoksi tosin kirjailija on sijoittanut kohtauksen juuri ennen väliaikaa, että hitaimmat ehtivät sen hokata kahvia juodessaan. Tai ehkä joku avittaa. Tarina Niskavuoren nuoresta emännästä sisältää minun nähdäkseni kuningatardraaman ainekset siirrettynä autonomian ajan Suomeen. Tämä on draamaa, jonka perinteet ulottuvat niin kauas kuin sielu sietää kurkotella.

Tämän lisäksi näytelmän kakkosaiheena on suomalaisuusaate. Juhani Niskavuori on valittu valtiopäiville ja häneltä odotetaan suuria. Ollakseen suuri, Juhanin olisi kohottava suurten luokkaan myös miehenä, eikä siihen rooliin kuulu meijeristin kanssa rakastelu. Tavallaan näytelmän voi nähdä kuvauksena siitä, miten kaiken takana on nainen, niin suuren kuin pienenkin miehen.

Näytelmässä on aika paljon henkilöhahmoja, mikä hankaloittaa tapahtumiin pureutumista. Henkilöhahmojen suurelle määrälle keksin kuitenkin parikin selitystä. Ensinnäkin Juhani on perheen pää, mutta sisaruksia on muitakin tilan omaisuutta kärkkymässä. Toiseksi näytelmän alun kannalta on ollut syytä rakentaa asetelma, joka ei olisi liian itsestään selvä, niin että Loviisan luottavaisuus olisi jotenkin ymmärrettävissä. Nyt Juhanin salattu suhde Malviinaan häviää kohinaan, kunnes se nousee esiin intiimissä kohtauksessa.

Vuonna 1946 valmistui Valentin Vaalan ohjaama elokuva Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä. Pääosissa näyttelevät Emma Väänänen ja Tauno Palo sekä Malviinaa Kirsti Hurme. Elokuva on mielestäni Väänäsen ja Palon kuten myös ohjaaja Vaalan parhaita. Suomalaisuusaate nousee jonkin verran esiin, mutta pääpaino elokuvassa on Loviisan ja Juhanin avioliiton draamalla, heidän toisistaan erovien odotustensa vuoropuhelulla. Elokuva loppuu näytelmän tavoin ilman kyynisyyden häivää Loviisan esittämään yksinäiseen pyyntöön Jumalalle.

6 kommenttia:

  1. Elokuvaa en ole nähnyt mutta niiden muiden sarjan näytelmien filmatisoinnit olen. Näytelmätkin olen lukenut mutta tämä jäi vähän epämääräiseksi niiden muiden rinnalla, tuo Malviina-kuvio tietysti vaikutti kaikkeen myöhempään mutta muuten sama olo että tähän oli hankala pureutua.

    Noin muutenhan jos pitäisi laatia lista suomalaisen kirjallisuuden suosikkihenkilöistäni niin Loviisa Niskavuori siellä olisi. Ehkä myös Heta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen nähnyt elokuvan niin usein, että oli vähän vaikea lukea tätä näytelmänä. Lasken elokuvan parhaimpien kotimaisten elokuvien joukkoon. Muut sarjan elokuvat eivät ole minua niin sävähdyttäneet Hetaa lukuunottamatta. Loviisan käytös myöhemmin Aarnea ja Ilonaa kohtaan selittyy osin hänen tässä näytelmässä kuvatuilla kokemuksillaan. Minunkin mielestäni Loviisa on uljas hahmo.

      Noin vuosi sitten kävin katselemassa tämän näytelmän Kuopion kaupunginteatterissa ja siellä tuli vähän sitä oloa, että kukas tämäkin hahmo nyt oikein on. Elokuvan vaikutus mielikuviin on siksi vahva.

      Poista
  2. Olen nähnyt elokuvat vain tv:stä joskus kun olin nuorehko. Mieleeni jäi Niskavuoren naisten peräänantamattomuus (vai oliko se yksi nainen?) ja tätini sanoin "pitävät kynsin ja hampain kiinni rappusista".
    Nyt elämää kokeneena tunnen suurta helpotusta ettei nykymaailmassa naisen enää tartte roikkua jossain hirveessä avioliitossa tai kiinni jossain omaisuudessa. Ihanaa oman elämän elämistä omilla ehdoilla, sanoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niskavuoren nuori emäntä on ensimmäinen tämän sarjan näytelmä, minkä olen lukenut. Valentin Vaalan ohjaaman elokuvan olen nähnyt usein. Minua puhuttelee siinä Loviisan hahmo. Loviisa kuvataan naiseksi, joka on naitu Niskavuorelle rahojen takia. Juhanilla on oma salarakkaansa talossa ja kaikki odottavat miten Loviisa reagoi tähän tilanteeseen, kun hän sen huomaa. Aluksi Loviisa pakenee talosta suunniltaan järkytyksestä. Hänen palattuaan asioita sivummalta ohjaillut vanha emäntä kuolee (kuin leskikuningatar) ja valta lankeaa kokonaan Loviisan käsiin. Näen tarinan kuningatardraamana ja koskettavana juuri siltä osin, että kuningatar on heikko ihminen, jonka on muututtava sudeksi (Loviisan oma kielikuva) pitääkseen ohjat käsissään. Vaikka hän raivaa kilpailijan talostaan, hän ei silti voita Juhanin rakkautta, mitä hän sitten näytelmän lopussa hartaasti rukoilee. Sudennahkoissaankin Loviisa on ihminen, joka kaipaa rakastetuksi tulemista.

      Poista
    2. Katsoin toissa jouluna kaikki Niskavuori-elokuvat: olivat sekä hauskoja että liikuttavia. Erityisesti jäi mieleen Elsa Turakaisen hieno roolitulkinta Loviisana. Hämäläinen maaseutu oli saatu myös filmeissä elämään.

      Poista
    3. Kyllä Niskavuori-elokuvista löytyy hurttia huumoriakin, se on totta. Minä koen Loviisan tässä puheena olevassa näytelmässä ja elokuvassa lähinnä sydäntä riipaisevana hahmona. Vanhemmiten Loviisa on sitten uljas vanha emäntä, joka ajelee trilloillaan Niskavuoren tiluksilla ja järjestelee kaikkien asiat niinkuin ne Niskavuoren kannalta parhaiten ovat. Vanhemmitenkin Loviisasta tulee mieleeni kuningatar.

      Poista