Powered By Blogger

maanantai 21. syyskuuta 2015

Marketta Salonen: Lyhdyiksi unten tähdet

Ruotsinsuomalainen Marketta Salonen (s. 1934) kirjoitti Finn-Kirjan vuonna 1983 kustantaman tanka- ja haikurunokokoelman Lyhdyiksi unten tähdet. Takakansitekstin mukaan Salonen on työskennellyt Ruotsissa erilaisissa ammateissa jo vuodesta 1956.

Takakannessa Salonen kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat häntä auttaneet runojen valinnassa. Asettelu on kirjassa tehty siten, että se tuo mieleen sen, mitä ainakin minä pidän perinteisenä tanka- ja haikurunojen esitystapana. Käsittääkseni johonkin tanka- ja haikuperinteeseen on kuulunut runojen sepittäminen vastaukseksi jonkun toisen sepittämään runoon. Tässä tietysti runoilija on koko ajan sama, mutta runojen teemat on satutettu yhteensopiviksi. Samalle sivulle on näet aseteltu porrastetusti joko kaksi tankaa tai kolme haikua ja runojen aiheet tai sanasto tai jokin niitten ajatuksessa ikäänkuin jatkaa edellisen runon viitoittamalla tiellä. Joskus ajatus saattaa olla vastakohta edellisessä runossa esitetylle, joskus se avaa samaan aiheeseen uudenlaisen näkymän.

Salosen runoissa on paikoitellen onnistuttu luomaan äänteiltään hauskasti soivia säkeitä. Esimerkiksi pitkät mutta lyhyttavuiset sanat päivänkakkaraniitty tai veripyökinkukatkin tuovat mieleeni japaninkielisen puheen. Samantapaisesti soi säe piipusta purppurapuu.

Runojen aiheet ovat haiku- ja tankarunoille tyypillisiä. Runoilija potee yksinäisyyttä, ikävää ja sukeltaa uniinsa. Luonto on täynnä vertauskuvia, laulun aiheita, elämän hiljaisia kaikuja. Ystävät tulevat ja menevät, tuleeko rakastettu, mihin menee runoilijan elämä? Huumoriakin runoista löytyy: kuu, katulyhty ja naapurin lamppu haittaavat runoilijan unennäköä, hiljaisuus häiritsee unta, kunnes sorsan rääkäisy auttaa nukahtamaan.

Maahanmuuttajan elämää Salosen runoissa ei suoranaisesti käsitellä. Ne toimivat yleisellä tasolla, kuka vain voi olla vieraalla maalla, kuka tahansa voi tuntea kotikylänsä etäisestä koiranhaukusta ja uuden kuun loistosta. Runoilijan kotiseutua ovat unien lyhtypolut ja johdattajana utelias mieli. Onko se pakoa arjesta ja jopa todellisuudesta vai runonsepittäjän luontoko siinä puhuu? Ehkä kyse on molemmista?

Kirjassa on 46 sivua ja lukaisin sen tämän päivän aikana.

8 kommenttia:

  1. Kiinnostavasti etenee tämä maastamuuttajakirjallisuuden esittely, suuresta osasta en ole ikinä kuullutkaan tai edes arvannut sellaisia edes etsiä, mutta nyt olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienillä sanoilla saa tosiaan paljon aikaan! Puhutaanko maastamuuttajasta vai maahanmuuttajasta merkitsee tietenkin jotakin. Itse olen halunnut puhua maahanmuuttajista ihan tämän nykyisen maahanmuuttokeskustelun takia. Suomalaisten maahanmuuttajien kohtaloita voi peilailla näinä päivinä Suomeen saapuvien ihmisten tuntoihin.

      Nykypäivä on tietysti eri juttu kuin oli 1960-luku. Tämän päivän Ylen uutisessa irakilaiset pakolaiset kauhistelevat Suomessa myytävän buranapaketin ja tupakka-askin hintaa.

      Tässä kirjassa ei tosiaan mainita maahanmuuttoa lainkaan, arvailut runoilijan mielenliikkeistä ovat täysin omiani.

      Poista
    2. "Maastamuuttaja"-sanan valitsin ihan vain oman näkökulmani mukaan, vaikka teoksen subjektit ovat tietysti yhtäaikaa sekä maasta- että maahanmuuttajia :)

      Joku kirjailija taisi joskus verrata menneisyyttä toiseen maahan, jonka perusteella toki me kaikki olemme myös maasta- ja maahanmuuttajia...

      Poista
    3. Muistelen ainakin Pentti Holapan sanoneen tv-ohjelmassa, että "ihminen on itselleenkin tuntematon manner". Ja itse asiassa googletinkin sen ja olen nyt näköjään neljä kertaa siihen viitannut blogeissa. Holapan näkemyksen mukaan olemme siis myös löytöretkeilijöitä!

      Poista
  2. Kiitos esittelystä, pitää hakea tämä luettavaksi kirjaston varastosta. Haikut ja tankat kiinnostavat, semminkin nyt kun olen kirjoitellut niitä itsekin. Vanhempiin kotimaisiin tekijöihin törmää aika harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, oletko lukenut Ain' Elisabet Pennasen runoja? Hän kirjoitti mm. tankarunoja, joita on julkaistu kokoelmassa Huomensynty (1943). Näkyy löytyvän joistakin Tampereen seudun kirjastoista. Toinen varhainen suomalainen tankarunoilija oli Eila Kivikk'aho. Jännä että molemmissa nimissä on tuo heittomerkki! Luin äsken netistä, että tankaa Kivikk'aho kirjoitti 50-luvulla, kannattaa itse etsiä mikä kokoelma, ei niitä monta ole. Kivikk'aho harrasti säkeitten riimitystä. En muista, olikohan Pennasellakin sama homma?

      Poista
    2. Kiitos, Kivikk'ahoa olen lukenut mutta Pennasta en. Pitää tutustua.

      Poista
  3. Kiitokset vinkistä vielä, kirja on nyt luettu ja hyväksi havaittu.

    VastaaPoista