sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Marianne Alopaeus: Ruotsin pauloissa

Marianne Alopaeus (1918 – 2014) kirjoitti vuonna 1983 julkaistun teoksen Drabbad av Sverige. Kirjan suomensi Elvi Sinervo ja se ilmestyi vuonna 1984 nimellä Ruotsin pauloissa. Suomennoksen tarkasti Simone Alopaeus-Aarnio.

Marianne Alopaeus oli suomalainen, ruotsinkielinen kirjailija, joka vuonna 1973 muutti Ruotsiin ja eli siellä ruotsalaisen miehensä kanssa. Sitä ennen Alopaeus oli oleskellut myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Kirjassaan Ruotsin pauloissa hän kertoo kokemuksistaan kaikissa näissä paikoissa sekä lapsuudestaan ja nuoruudestaan Suomessa. Vaikka kirjan pääpaino on Alopaeuksen näkemyksillä ruotsalaisesta yhteiskunnasta, hän käy kirjassaan läpi aika runsaasti omaa ja sukunsa historiaa. Osansa Suomen aikojen muisteloissa saavat ainakin suomenruotsalaisuus, luokkayhteiskunta, kesät Pohjanmaalla ja Karjalan kannaksella, jopa Helsingin pommitukset sota-aikaan. Alopaeuksen kerronta etenee logiikalla, joka jää minulle avautumatta, mutta kerrottavaa hänelle joka tapauksessa riittää. Tekstistä pieni katkelma:

Minä en voi sille mitään että näen mitä näen.
Minun Suomeni ja minun Ruotsini eivät ehkä mitenkään muistuta muiden Suomea tai Ruotsia. Toivon kuitenkin, että niin olisi – että edes yksi ainoa näkisi samalla tavalla.
Ei voi valita mitä näkee.

Yhtään pilailematta totean, että minun ja Marianne Alopaeuksen erona on edellä olevan katkelman perusteella ainakin se, että minä toivoisin nähneeni kaiken väärin ja että minun subjektiivinen totuuteni olisi valhetta. Sillä jos se mitä elämästä näen on totta, ei Jumalankaan kannata tahrata näppejään minua auttaakseen. Ja kuten Alopaeus kirjassaan en minäkään puhu tässä pelkästään Suomesta tai Ruotsista.

Alopaeus tekee kirjassaan havaintoja, jotka ovat paikoitellen hätkähdyttäviä. Ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta vaikuttaa ylhäältä kontrolloidulta kansalaisten ohjailulta. Ruotsin kolmikannan tuntuvat muodostavan ammattijärjestö, sosiaalidemokraatit ja byrokratia. Kansalaisten tehtävänä on ennen muuta maksaa veroja. Yhteiskunta huolehtii kansalaisista lastenhoidosta ja koulutuksesta vanhustenhoitoon ja aina yhtä laitosmaisesti ja organisoidusti. Yhteiskunta tietää kaikki jutut paremmin. Silti ruotsalaiset ovat tyytyväisiä maahansa, kuten toisesta pikku katkelmasta ilmenee:

Ruotsalaiset laskevat usein leikkiä siitä, että he ovat maailman parhaita kaikessa, ja sitä nauraa mukana – kunnes huolestuneena huomaa että he sisimmässään todella uskovat siihen!

Vaikka Alopaeus kertoo olevansa sosiaalidemokraatti, ei Olof Palme onnistu vakuuttamaan häntä. Ingvar Karlsson sen sijaan vaikuttaa rehdiltä mieheltä tv:ssä. Suomen kokoomusta vastaavan Moderaterna-puolueen Alopaeus näkee uudistusmielisenä ja vertaa sen sisäpoliittisia kantoja Suomen RKP:n linjaan. Eivät moderaatit silti saa Alopaeukselta täysiä pisteitä, kuten ei keskustakaan. Sosiaalidemokraattinen, tasapäistävä, yhteiskuntajohtoinen linja vaikuttaa vallitsevan maassa hallituksesta riippumatta.

Lueskelin tätä kirjaa pari viikkoa ja hortoilin sen myötä mm. Amerikassa, Ruotsissa, Jyväskylässä ja Terijoella. Ehkä niistä 365 sivusta jotain jäi mieleeni. Ainakin nyt olen maahanmuuttoaiheiset kirjani lukenut. Jonkun päivän päästä kirjoitan aiheesta yhteenvedon.

10 kommenttia:

  1. Taas tuttu tunne siitä, että olen lukenut tuon Alopaeuksen kirja, mutten muista siitä mitään. Tällä kertaa ei edes harmita sen perusteella, mitä sanot lukemastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alopaeus kiistää olevansa varsinaisesti siirtolainen, kun on tullut Ruotsiin avioliiton kautta, mutta maahanmuuttaja hän on ja ruotsinkielisenä kulttuurihenkilönä hänen sanottavansa Ruotsista on samalla tavalla kiinnostavaa kuin Pentti Saarikosken. Hyvä on että luin tämän, en muista mainitsitko tätä kirjaa Vanavedessä, taisit siinä keskittyä suomenkielisten maahanmuuttajien teksteihin? Vaikka olivathan siinä esillä myös Antti Jalava ja Hilkka Alm.

      Poista
  2. Olin syksyllä konferenssissa, jossa yksi saksalainen proffa esitelmöi ruotsalaisesta yhteiskuntasuunnittelusta 1900-luvulla. Oli vissiin aika samoilla linjoilla Alopaeuksen kanssa. Toisaalta Ruotsilla menee nykyään paljon paremmin kuin Suomella, joten kai siellä on onnistuttukin.

    Nappasin kirjaston poistohyllystä Alopaeuksen teoksen Pimeyden ydin, mutta en ole vielä uskaltanut lukea sitä. Takakansitekstin perusteella se saattaa olla joko kiintoista tai sitten täysin tuskastuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wikipedian perusteella Pimeyden ydin on Alopaeuksen tunnetuin teos. Taidetaan siitä jotain Ruotsin pauloissa -kirjassakin puhua, mutta en osaa itse siihen enempää sanoa. Minun mielestäni tuskastuttavaa tässä lukemassani teoksessa on se, että siinä oikeastaan (minun nähdäkseni) on kahden erilaisen teoksen aiheet samoissa kansissa ja lomittain. Alopaeuksen muistelot olisivat ihan kivoja ja kiinnostavia ja samoin on ihan jännä kuulla hyvin koulutetun ja lukeneen ja maailmaa nähneen maahanmuuttajan näkemyksiä uudesta kotimaastaan, jonka kieli on sama kuin hänen äidinkielensä, mutta miksi ihmeessä niitten eri teemojen pitää olla limittäin ja lomittain, sitä en ihan ylene bonjaamaan. Toisaalta vähän samanhenkistä kaiken henkilöhistoriansa kerralla sanomisen tuskaa olen vaistoavinani muittenkin maahanmuuttajien teksteisssä. Ikään kuin he sanoisivat: "Te ette voi ymmärtää minua, ellette tunne historiaani."

      Minulle oli ikävä yllätys lukea Ruotsin järjestelmästä näin kirpeää kritiikkiä. Toisaalta on sekin iso yllätys jos olet saanut tuosta lyhyestä selonteostani jotain selvää! Se kun taas kerran syntyi ihan tuosta vain ilman sen kummempia jäsentelyjä, al fresco.

      Poista
    2. Selonteoistasi saa aina aivan mainiosti selvää.

      Poista
    3. Tuossa olet kyllä oikeassa, että kirjassa olisi ollut ainesta kahteen kirjaan. Suomi/Karjala-takaumat olivat kuitenkin jonkinlaista reflektiota maailmasta, joka oli vähemmän totalitaarinen kuin Ruotsi, Ruotsi on hieno maa, mutta nämä 1960-1970-luvun maisemat olivat osin kovin masentavia, mm. se, kuinka koululaitos tuhottiin tasapäistämällä. Siitähän tuo maa ei ole vielä tänäänkään toipunut.

      Poista
    4. Joo, no, viisainta kai olisi, jos kiittäisin vain siitä, että olen jossain kohti ollut oikeassa. Kuitenkin tuo "totalitaarinen" on vaikeasti avautuva käsite. Uskaltaisinkohan väittää, jotta sota-aikana Suomen lienee ollut pakko olla mahdollisimman tiukasti totalitaarinen. Sota-ajan jälkeen 1960-luvulle asti sama pula-aikain sanelema elämänasenne lienee jatkunut?

      Totta kyllä että 1930-luvun Suomi kiehtoi minuakin nuorena jullina "vapaalla länsimaisuudellaan". Olin kai kuunnellut radiosta Olavi Paavolaisen Eurooppalaista odysseiaa ja Synkkää yksinpuhelua.
      Mainitsinkin siitä vapaasta länsimaisuudesta tuon aikakauden suhteen kerran eräälle leidille ja hän allekirjoitti hymyillen ajatukseni. Toisaalta onhan se otettava huomioon, että Suomi 1970-80-luvuilla oli Kekkoslovakian etäisyydellä vapaasta länsimaisuudesta, mikä on saattanut vaikuttaa sekä minun että hämärään jäävän leidin tuolloisiin näkemyksiin.

      Koulujen tasapäistämisestä sanottakoon seuraavaa. Koin itse peruskoulun tulon Suomessa oppikoululaisena, sain uusia luokkakavereita, joista kukaan ei tainnut seurata mukana lukioon. Minusta tuntui, että monella heistä olisi ollut siihen aivan kelpo ainekset. Ajattelen vieläkin, että kansalaiskoulu ei kaikille heistä ollut oikea vaihtoehto. Itse olin vapaaoppilaana oppikoulussa. Olen sittemmin ajatellut, että ehkä olisi ollut parempi minulle se kansalaiskoulu. Mutta peruskoulullahan se homma hoitui kaikkien osalta.

      Poista
    5. Tartut moneen asiaan, jotka tuovat mielikuvia menneeistä ajoista. Eihän se Ruotsi mikään Pohjois-Korea ollut, mutta aineksia siihenkin löytyi. Olen aina pitänyt Palmea epäilyttävänä hahmona, vaikken mene kieltämäänkään sosialidemokratian suuria saavutuksia monella alalla pohjoismaissa.

      Tuosta koululaitoksesta vielä sen verran, että Ruotsissa raunioitettiin ylioppilastutkinto ja siihen liittyvä yrittäminen. Meidän kolulaitos on ollut enimmäkseen menestystarina taatessaan tasalaatuista opetusta Hangosta Petsamoon ja tarjotessaan kaikille sosiaalisen nousun mahdollisuuden sivistyksen kautta. Koululla ja koulutuksella on meillä korkeampi status kuin naapurimaassamme. Tyvärr.

      Poista
    6. Mietin jonkin verran kirjan minulle avaamaa Ruotsi-kuvaa. Tuli mieleen, että Suomessa on itse asiassa aika paljon samankaltainen tilanne, jota tämä nykyinen porvarihallitus pyrkii murtamaan. Suomessahan hallitus on toisinaan joutunut taipumaan ammattiyhdistysliikkeen vallan edessä. Ruotsissakin ilmeisesti LO:lla on aikamoinen valta maan hallitusten kokoonpanosta riippumatta.

      Palme vaikutti minusta jostain syystä ylimieliseltä hahmolta. Valitettavasti sama mielikuva vaivaa koko Ruotsia "maailman omatuntona" turvallisessa ja riippumattomassa asemassaan.

      En tiedä onko ylioppilastutkinto sitten se syy, joka saa lukiolaiset opiskelemaan. Aina hoetaan, että pitäisi opiskella elämää eikä ylioppilastutkintoa varten. Ehkä silti on pääasia, että opiskellaan edes jotain varten?

      Tänä aamuna muistelin tyttärelleni Suomen ylioppilastutkinnoista pois jäänyttä suullista tenttiä. Varsinkin kielissä sellainen olisi minusta hyvä olla olemassa. Nykyisenä tietoteknisenä aikana sen varmaan voisi jo toteuttaakin melko helposti. Vastausten tarkastaminen tosin olisi aikamoinen urakka. Minun aikanani suulliset tentit olivat enää rentoja rupattelutuokioita. Ranskan tentissä opettaja kertoili meille mistä romaanisten kielten kuukausien nimet ovat peräisin.

      Poista