Powered By Blogger

torstai 17. joulukuuta 2015

Leidenschaften mit zwei W's


Itäsaksalainen Ulrich Plenzdorf (1934 – 2007) kirjoitti vuonna 1973 (tai 1972?) julkaistun romaanin Die neuen Leiden des jungen W. Romaanin suomensivat Outi ja Kalevi Nyytäjä ja se ilmestyi suomeksi vuonna 1974 nimellä Nuoren W:n uudet kärsimykset.

Goethen kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset inspiroi Ulrich Plenzdorfia kirjoittamaan romaanin, jossa itäsaksalaisessa pikkukaupungissa asuva nuorukainen, Edgar Wibeau, päättää lähteä Berliiniin tutustuakseen suureen maailmaan. Hänellä on mukanaan radionauhuri, jolla hän tallentaa lyhyitä äänikirjeitä ystävälleen Willille (Werther osoitti useimmat kirjeensä Wilhelmille). Edgarin viestit kulkevat samoja latuja kuin Goethen romaanin sankarilla, johtuen siitäkin, että Edgar pelleillessään lainaa viesteihinsä tekstit suoraan vessasta löytämästään Nuoren Wertherin kärsimyksistä. Edgarin nuori elämä suksii samankaltaisia latuja kuin Wertherilläkin.

Toinen romaani, josta Plenzdorfin sankari puhuu ja jota hän ilmeisesti matkii puheissaan, on Salingerin Sieppari ruispellossa, jota minä en ole lukenut. Jossain vaiheessa minusta tuntui kuin Plenzdorfin eräänä tavoitteena olisi ollut kirjoittaa itäsaksalaisille nuorille lukijoille samantyylinen teos kuin Edgarin ylistämä Sieppari. (Goethen Werther luki Homerosta ja Ossiania.) Luultavasti kirjoittaminen ei kuitenkaan suju ihan näin tietoisesti vaikkakin Plenzdorf vaikuttaa teknisesti erittäin taitavasti asiansa hallitsevan. Kirjaa on kiva lukea, tyyli on letkeä, mikä sana ei ensimmäisenä tule mieleen Goethen nuorukaisen ajatuksia kuvaillessa.

Itä-Saksasta Plenzdorf jatkuttaa turhankin tuttua tylsyyden ja pitkäveteisyyden mielikuvaa, jota ”terästetään” pioneerihenkisellä työnteolla. Onneksi tässä romaanissa tapahtuu mukaviakin asioita. Edgarin ihastus, jota hän kutsuu nimellä Charlotte tai Charlie, työskentelee päiväkodissa ja pitää työstään. Tarinassa tutustutaan myös hieman salaperäiseen Zaremba-nimiseen vanhempaan mieshenkilöön. Hän osoittautuu vanhaksi sosialismin rakentajaksi ja pysyy sekä inhimillisenä että aatteelleen uskollisena.

Ihan mukava lukukokemus. On selvästi eduksi, että lukija tuntee ainakin toisen romaanissa mainituista kirjallisista esikuvista.

Sain ajatuksen lukea tämä romaani hdcanisin blogista. Samalla tulin ajatelleeksi haasteen esittämistä itäblokin kirjallisuuden lukemisesta. Hdcanisin mietteitä kirjan suhteen voi lukea seuraavan linkin kautta:
Nuoren W:n uudet kärsimykset
 

Jarmo Lampela (s. 1964) ohjasi Plenzdorfin teoksen pohjalta elokuvan Nuoren Wertherin jäljillä. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2013. Pääosia esittävät Jyri Ojansivu Eeron osassa, Iina Kuustonen Katrina ja Juha Kukkonen Eeron isänä.

Suomalaisen elokuvan tapahtumapaikkana toimii Helsingin kaupunginosa, Suomenlinna. Suomenlinna merellisenä seutuna sopii sikäli varsinkin Goethen romaania kuvastelemaan, että Werther kuljeksii aika paljon joen rantamilla. Suomalaiselokuva on hienosti onnistunut vangitsemaan Plenzdorfin romaanin valoisan hengen ja siirtänyt kärsimykset nuorelta päähenkilöltä, Eerolta, hänen isänsä kannettavaksi. Sävyt eivät käy liian ahdistaviksi, tämän takaa jo romaanin kerrontatapa. On ymmärrettävää, että elokuvassa painottuu kirjaa enemmän rakkaustarina. Romaanissa on lyhyydestään huolimatta enemmän tilaa jutustella muustakin. Eeron työnjohtajat on elokuvassa yhdistetty yhteen hahmoon onnistuneesti, räyhäävä, mutta ymmärtäväinen yrittäjä on kivasti karrikoitu ja oikein piristävä hahmo.

Katselin elokuvan eilen, kirjan luin tänään. Kirjassa on 104 sivua, elokuvan pituus 91 min.

2 kommenttia:

  1. Sieppari näkyy tosiaan kielessä ja Edgarin kerrontatyylissä paljon, ja ehkä tässä on pyrkimystä oman kulttuurin vastaavaan teokseen.
    Ja oma huvittavuutensa tulee kun laitetaan yhteen länsi-ihailu, Goethen romantiikka ja Itä-Saksan omat edustetut ihanteet ja jotenkin ne sulautuvat yhteen vaikka Edgar kummajainen onkin...

    Ja tavallaan Sieppari-linkitys varmaan lieventää myös kirjassa esitetyn Itä-Saksan näkemistä tylsänä ja pitkäveteisenä, ennemminkin se on osa universaalia teiniyttä.
    (mutta tosiaan huvituin kyllä niistä tehokas maaliruisku -hehkutuksista, se on jotenkin niin arrkityyppistä/kliseistä (Itä-)Saksaa...)

    Leffan voisi katsoa jos joskus kohdalle osuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plenzdorf osoittautuu tosiaan taitavaksi kirjoittajaksi yhdistäessään noita erilaisia vaikutteita. Kirjasta muodostuu siltoja menneitten aikojen kirjallisuuteen, Goethen kautta voisi ajatella, että aina Homerokseen ja Odysseuksen harharetkiin asti. Sosialistiset ihanteet tuodaan myös esiin, mutta oikeastaan Edgar taitaa olla enimmäkseen kiinnostunut populaarikulttuurista.

      Olet oikeassa siinä, että nuorilla on joka paikassa tylsää. 'Lontoon skidit, ne sanoo, ett niil on tylsää...' lauloi Marjatta Leppänen.

      Elokuva on ihan kelpo katsottavaa. Ainakin kolme tähteä viidestä, ehkä puolikas päälle. Luultavasti se esitetään kohta puoliin tv:ssä kun on jo kaksi vuotta vanha tapaus. Minä lainasin kirjastosta dvd:n.

      Poista