Powered By Blogger

maanantai 4. tammikuuta 2016

Miljoona kilometriä Budapestiin

Hannu Launonen valitsi ja suomensi valikoiman unkarilaisia novelleja vuosilta 1909 – 1986. Launonen kirjoitti kirjaan myös Jälkisanan, jossa hän kertoo lyhyesti Unkarin novellitaiteen kehityksestä 1900-luvulla sekä kuvailee kirjan kunkin novellistin tuotantoa. Valikoima ilmestyi vuonna 1987 ja sai nimekseen Miljoona kilometriä Budapestiin.

Ensimmäinen novelleista on mielestäni kirjan komein. Se on Zsigmond Móriczin vuonna 1909 julkaistu novelli Seitsemän kreutseria. Seitsemän sivun aikana novellissa piirtyy kuva köyhästä maasta. Äiti opettaa poikansa nauramaan silloinkin kun itkettää, äiti nauraa, kun kaikki toivo on jo tiessään.

Kirjan alkupuolen novelleissa kuolema on turhankin tavallinen vierailija. Ihme kyllä sotien jälkeisissä novelleissa tahti vähän tasoittuu (tai sitten siihen tottuu!?), ainakin jos kaikki muistelojaksot jätetään laskuista. Tunnelma novelleissa on usein pessimismin leimaama. Varsinaisesti vain yhdessä kirjan kahdestakymmenestäyhdestä novellista ollaan koomisella virityksellä liikkeellä. Tämä harva poikkeus on István Csurkan novelli LSD (vuodelta 1972). Voi tietysti olla, että puheet maailmanvallankumouksesta eivät ole tuolloin Unkarissa jaksaneet huvittaa kaikkia ihan siinä määrin kuin meikäläistä.

Muutaman novellin sävyä voisin kuvailla toteavaksi. Tähän ryhmään luen esim. Károlyi Szakonyin novellin Korallinpunainen Fiat (1977). Fiat-tarinan yksinäisestä naishenkilöstä tuli mieleeni Christoph Heinin romaanin Vieras, ystävä (1982) sankaritar. Magda Szabó on novellissaan Kukonlaulun aikaan (1967) käyttänyt samantapaista näkökulmatekniikkaa kuin Virginia Woolf joskus lukemassani teoksessa Aallot (1931). Tosin siinä missä Woolf kirjoittaa aalloista, puutarhasta ja auringon kimalluksesta, kertovat Szabón hahmot kesäkeittiöstä, omenista ja sairaalan katon hohteesta. Szabón novelli kuvaa uusperheen sisäisiä suhteita.

Omanlaisiaan lempeitä kerronnallisia sävyjä rankoissa aiheissa edustaa István Örkény kahdella novellillaan, jotka sijoittuvat hänelle tyypillisesti sotaan. Ferenc Sánta on myös saanut mukaan kaksi novellia. Jumala vaunuissa (1970) muistuttaa mystistä kansantarinaa maaseudulta, sen sijaan Vanha mies ja nuori (1959) jutustelevat työn ohessa kirjoitusajankohtaansa valitettavan hyvin sopivassa ympäristössä. Lempeän tarinoinnin vastakohtana toimivat mm. Géza Csáthin hurja lapsikuvaus Pikku Emma (1912) ja Miklós Mészölyn surrealistisella tavalla vertauskuvallinen Varjo (1959). Tuoreimmat kertojat ovat vankasti eurooppalaisen proosakirjallisuuden edustajia. Unkarilainen yhteiskunta ei nouse heidän kertomustensa pääosaan. Géza Bereményin novellissa Kaulus pystyssä (1983) tosin luetellaan parin sivun verran Unkarin historiaa koulun seinillä oleville tauluille ripustettuna. Että minulle jäisi hyvä maku suuhun, lainaan näytteeksi valoisimman pätkän valikoiman niminovellista Miljoona kilometriä Budapestiin (1967), jonka kirjoitti Erzsébet Galgóczi. Katkelmassa 14-vuotias poika kertoo miksi hän haluaa kouluttautua rakennuksen apumieheksi:

”Minä haluan rakentaa äidille talon. Ensin teen ihan pienen, vähitellen suurennan sitä, rakennan huoneen tai kaksi lisää, verannan, kylpyhuoneen, vajan ja kaikki. Ja äiti voi istuttaa pihan täyteen kukkia, ja ystävät tulevat käymään, ja naiset kertovat, miten kurkut säilötään talveksi.”

Kirjassa on 282 sivua. Luin sen läpi kolmessa päivässä.

8 kommenttia:

  1. Ai että kiehtoo tuo juttusi lopusta löytyvä sitaatti. Haaveita kukkivista kasveista vaalin mielessäni, kunnes pääsen tosi toimiin kevään tullen. Ensin keskitytään lumen luomiseen, kunhan sitä ensin sataa.
    Esittelemäsi novellit olisivat minullekin kelpo lukukokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä ihan mukavasti lukaisee! Huomaan luoneeni novellien esittelystä eräänlaisen kehyskertomuksen, jossa alussa äiti opettaa poikaansa ja lopussa poika haluaa lahjoittaa äidille sen mitä hän kaipaa.

      Talvi, joka vasta alkoi, on aluksi tarjonnut työtä talon lämmittämisessä. Nyt suurin huoleni on se, miten vaimo kestää nämä pakkaset, kun hän flunssaisena palaa työnsä ääreen. Kiltti ihminen sairastaa loma-ajoillaan.

      Mutta tottahan se tästä vielä kevääksi kääntyy!

      Poista
    2. Tervehtymistoivotukset vaimollesi. Hyvä että pidät talon lämpimänä.

      Poista
    3. Kiitokset terveisistä! Menevät perille!

      Tuntuu siinä hommaa olevan, nytkin oli kotiin palatessa vain 19 astetta sisälämpötila.

      Poista
  2. Minustakin kuulostaa oikein kiinnostavalta lukupaketilta nämä novellit. Ja hyvin olet tämän lukukokemuksen kehyskertomukseksi solminut :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Launonen on toimittanut aikaisemmin myös toisen valikoiman nimeltä Maailma uutena (vuodelta 1973). Senkin saattaa kirjastosta vielä löytää, ellei se ole maailman mukana vanhentunut...

      Kehyskertomuksen huomasin vasta kun olin kirjoitukseni julkaissut. Oikeesti novellit ovat kirjassa järjestyksessä julkaisuvuoden mukaan.

      Poista
  3. Tjooh, laitan mieleen jos tulee sopivasti vastaan...mainituista olen ainakin Örkenyä lukenut, Szabo kuulostaa etäisetsi tutulta mutta ehkä vain sotken...ja Meszölyn yksi kirja odottaakin tuossa hyllyssä, häneen tutustunen lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin joskus niitä Örkenyn Minuuttinovelleja. Szabólta on suomennettu kaksi romaania: Metsäkauris ja Paulan tähden. Meszölyltä on suomennettu romaani Saulus. Valitettavasti Géza Csáthilta ei ole suomennettu paljon mitään, mutta englanniksi on ilmestynyt Opium and Other Stories, sarjassa Writers from the Other Europe. Sarja näyttää sisältävän kovia nimiä kuten mm. Bohumil Hrabal, Milan Kundera, Ludvik Vaculik, Danilo Kis.

      Poista