Neuvostolyriikkaa 2

Neuvostolyriikkaa sarjassa pääsin nyt jo toiseen osaan. Toisen osan toimittivat Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin. Suomennoksia tekivät Natalia Baschmakoff, Matti Rossi, Pentti Saaritsa ja Arvo Turtiainen. Alussa on Toimittajien laatima teksti Johdatukseksi. Siinä käydään läpi aloittelevan neuvostovaltion kirjallisuuspoliittista vellontaa ja muuta runouden tyylisuuntien kehkeytymistä. Neuvostorunouden alkutaival on ollut yhden yhteisen linjan hakemista ja ikävä kyllä siihen jämähtämistä. Sosialistinen realismi ei suinkaan ole kuolettavan tylsää sinänsä, mutta mikä tahansa on sitä ellei mitään muuta ole tarjolla.

Pienen teoksen suurin nimi on Vladimir Majakovski (1893 – 1930). Hän kuulemma syntyi ja kasvoi Kutaisissa, silloisessa Gruusiassa (nykyään Georgia). Majakovski myös oppi gruusian kieltä. Majakovski oli Neuvostoliiton runouden voimahahmo, hän sai alkuun matkustella ulkomailla ja tutustua länsimaiseen kulttuuriin. Niiltä teiltä Majakovski sepitti hurjapäisen Runon neuvostopassista, joka ei sisälly tähän teokseen. Kirjaan sisältyvissä Majakovskin runoissa on hyvätkin hetkensä, mutta pääosin en niistä ihmeemmin innostunut. Majakovskin runoista kiinnostuneita suosittelen tutustumaan kokoelmaan Pilvi housuissa ja muita runoja, suomentajana Arvo Turtiainen. Eilen sain kuulla Majakovskin elämää käsittelevästä ruotsalaisen Bengt Jangfeldtin teoksesta Panoksena elämä. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä.

Pikku erikoisuus on, että kirjastosta lainaamastani Neuvostolyriikkaa 2 -teoksen kappaleesta puuttuvat sivut 65 – 80, joten Demjan Bednyin runoja ei ole mukana kuin pätkä johdanto-osiossa.

Odessassa syntynyt Eduard Bagritski (1895 – 1934) kärsi astmasta ja joutui viettämään elämänsä loppuvaiheet kotonaan. Hänen sepittämänsä Pioneeritytön kuolema (vuodelta 1932) on pitkähkö runo, jossa nuori tyttö kuolee tulirokkoon sairaalassa, äitinsä katsellessa. Matti Rossin suomennos (Pekka Pesosen raakasuomennoksen pohjalta) ei pyri täydelliseen runomittaan, mutta toimii kelpo tavalla. Johdanto-osiossa kuvaillaan runoa seuraavasti:

Hänen viimeisiin runoihinsa kuuluva kuuluisa Pioneeritytön kuolema on paljossa omaelämäkerrallinen. Sen tuolloisessa neuvostolyriikassa harvinainen kuolema-teeman käsittely on yksinkertaisessa optimismissaan paras ilmaisu Bagritskin uudesta aktiivisesta romantiikasta, joka sosialistisen realismin periaatteiden mukaan on realismia parhaimmillaan.

Tytön kuolema kuvataan runossa siten, että äidin tyttärelleen antama kasteristi kirpoaa kuoleman hetkellä tytön kädestä ja putoaa matolle. Tytön viimeiset sanat ovat ”Aina valmis!” Sairaalan ikkunoihin paistaa lämmin aurinko, joka värjää ikkunaruudut sinisiksi (kuten pioneeripaidat).

Runossa mainittu risti lienee vanhan maailman tunnus, mutta toisaalta sen voisi tulkita vaikkapa kristillisenä vertauskuvana: tyttö kylvää ristin eteenpäin. Ristin edustama ylösnousemustoivo, uusi alku, pioneeritytön työn jatkuminen muitten pioneerien toiminnassa, nousee esiin runon lopussa. Kristillistä tulkintaa vastaan puhuu kenties se, että Bagritski oli juutalainen.

Kirjassa on alunperin ollut 121 sivua ja sen lukemiseen meni muutama päivä.