Osip Mandelstam (1891 – 1938) syntyi
juutalaisista, puolalais-balttilaisista vanhemmista Varsovassa. Hän
asui kuitenkin jo pienestä pojasta lähtien Pietarissa, josta
hänellä on hyvin varhaisia muistoja. Näitä Pietarin muistojaan ja
vaikutelmiaan Mandelstam käy läpi ainakin kahdessa teoksessa, jotka
molemmat on suomennettuina mahdutettu pieneen kirjaseen ja julkaistu
vuonna 1972 nimellä Ajan kohina. Kirjasta löytyvät
seuraavat teokset:
Ajan kohina, venäjäksi Шум
времени, julkaistu
alunperin vuonna 1925. Saksankielisestä laitoksesta Rauschen
der Zeit muistelot
suomensi Aarno Peromies.
Egyptiläinen
postimerkki, venäjäksi
Египетская марка,
julkaistu alunperin vuonna 1927. Kertomuksen suomensi venäjästä
Esa Adrian.
”Ajan
kohinalla” Mandelstam tarkoittaa tekstissään paitsi erään
aikakauden – keisarillisen Venäjän – loppua, myös uuden
aikakauden tuloa ryminällä, joka kohisee jo ennen saapumistaan.
Ajan kohina
kertoo Mandelstamin ja osittain hänen vanhempiensakin muistoista
koskien vanhaa Pietaria. Mandelstam kertoo varhaisimman muistikuvansa
olevan peräisin jo vuodelta 1894, jolloin hän oli saanut olla
seuraamassa tšaari Aleksanteri III:n hautajaissaaton valmistelua.
Muistot 1890-luvulta ovat vahvoja, ne herättävät kiehtovalla
tavalla henkiin ihmisiä vellovan Pietarin, jossa erilaisten
paraatien, äkseerausten ja mielenosoitusten seuraaminen olivat
kaupunkilaisten hupia. Mandelstam muistelee tanssiaisia, teattereita
ja konsertteja. Lomanvietoista Suomessa ja Riianlahden rannalla hän
myös kertoileepi. Puolet muisteloista käsittelee hänen
koulutovereitaan ja opettajiaan sekä muita hahmoja, jotka osaltaan
vaikuttivat siihen, että hänestä sukeutui kirjailija. Mandelstam
eli lapsuutensa porvarisperheessä ja kävi hienostokoulua. Hänen
muistoihinsa Pietarin kaupungista kytkeytyvät 1800-luvun venäläinen
kirjallisuus ja romantiikan ajan saksalainen kirjallisuus,
johtohahmoina Schiller
ja Goethe.
Kirjasen
toinen teksti on erikoinen luomus nimeltä Egyptiläinen
postimerkki. Nimi
selitetään koulussa omituiselle tyypille annetuksi pilkkanimeksi.
Kyseessä on tyylillisesti kokeileva kertomus, jonka passiin
surrealismin ja absurdismin leimamerkit sopisivat. Jonkinlaisen
juonentapaisen muodostaa se, että yksinäiseltä pietarilaismieheltä
nimeltä Parnok,
kääntää räätäli Mervis
tämän maksamattoman takin ja kauppaa sen edelleen ratsumestari
Krzyrzanowskille,
joka ottaa sen pikeepaitoineen päivineen. Sikäli kuin asialla
jotakin merkitystä kertomuksen kannalta on, Parnok yrittää saada
takkinsa takaisin.
Parnokin
haahuilun kautta kirjailija Mandelstam saattaa šumeilematta lisätä
kertomukseensa rakenteita ja aihelmia, joista tulevat mieleen Gogolin
pietarilaisnovellit
Päällysviitta etunenässä.
Myös Dostojevskin
pienoisromaani
Kirjoituksia kellarista
tuleepi mieleen. Äkkiseltään mieleen tuli myös muuan Wagnerin
ooppera, kun
Palatsiaukiolla kulkevat kuuromykät sekoavat vyyhteineen kuin
kohtalottaret. Palatsiaukiolla valmistaudutaan suureen tribunaaliin.
Turvallisuussyistä kertomuksen ajankohdaksi on valittu Kerenskin
hallituksen aika ennen
Lokakuun vallankumousta,
sillä Pietarista syntyvä kuva ei ole erityisen mairitteleva.
Näytteeksi seuraavaa:
On
kammottavaa ajatella että elämämme on kertomus vailla juonta ja
sankaria, tyhjyydestä ja lasista tehty, pelkkien luopumisien
kuumasta leperryksestä ja Pietarin influenssaisesta houreesta tehty.
Aurora
taittoi ruusunpunaisilla sormillaan värikynänsä. Nyt ne viruvat
kuin linnunpoikaset nokka ammolla. Olen järjestään kaikessa
aavistavinani samalla rakkaan proosahoureen käsirahan.
Lukaista
hutkautin tämän sisällyksekkään 127-sivuisen kirjan parissa
päivässä.
Antoisia opuksia huomaan yhä löytyvän. Mitähän seuraavaksi lukea hutkautat?
VastaaPoistaKiitos kysymästä! Nyt pääkaupunkiseudulla reissatessa luin gruusialaisia novelleja. Löysin reissun aikana pari ilmaista neuvostoaikain kirjaa ja ostin yhden ale-hintaan, se tosin oli vähän tuoreempi mutta pesunkestävän neuvostokansalaisen kirjoittama.
PoistaKäväisin muuten siellä Didrichsenissäkin!
Hienoa kun postaat tästä kirjallisesta aarteesta! Tuon kirjan lukeminen tuo aina iloa, koska se on sekä hauska että syvällinen. Mielenkiintoinen on myös tuo Wagner-aspekti.
PoistaWikipediasta piti katsoa, että missäs oopperassa se nyt olikaan ja muistaakseni oli Götterdämmerungin alussa.
PoistaNeuvostolyriikkaa 3 -kirjan johdannossa sanotaan Mandelstamin luoneen "runoutta runoudesta". Ehkä siitäkin syystä olin havaitsevinani yhtäläisyyksiä Egyptiläisen postimerkin aihelmissa joihinkin varhaisempien mestareitten teoksiin.