perjantai 17. kesäkuuta 2016

Valentin Rasputin: Marian rahat

Neuvostoliittolainen kirjailija Valentin Rasputin (1937 – 2015) kirjoitti vuonna 1967 julkaistun pienoisromaaninsa Деньги для Марии, joka Esa Adrianin suomentamana julkaistiin vuonna 1983 nimellä Marian rahat. Samaan painokseen sisältyy myös neljä novellia, vaikka kirjan takakannessa puhutaan viidestä.

Marian rahat kertoo Kuzmasta, jonka vaimo Maria on toimiessaan kolhoosin sekatavarakauppiaana saanut aikaan tuhannen ruplan vaillingin. Koska seurauksena olisi vankilatuomio, Kuzma ryhtyy keräämään kasaan puuttuvaa rahasummaa. Marian rahat on kirjan parasta antia, se on monimuotoinen kertomus, siitä löytyy draaman lisäksi huumoria, pohdintaa uskollisuudesta ja melkein koko tekstin kattava junamatkan kuvaus, jota useat laajat takaumat pilkkovat. Junamatkaa kuvataan myös lyhyessä novellissa En kestä-ä.

Novellissa Rakkautta ikä kaikki Sanja-nuorukainen pohtii vanhempiaan, itsenäistymistään ja elämän tarkoitusta ylipäätään. Pohdinnan ohessa käydään Baikalin seudun taigalla marjaretkellä. Novelli soi voimallista luontoelämystä, joka toimii nuorukaisen mietteitten ylväänä näyttämönä. Tästä novellista pitkähkö katkelma:

Mahdotonta että ihminen astuisi jokaiseen uuteen päiväänsä sokeasti, tietämättä, mitä hänelle tapahtuu, ja eläen sitä vain oman tahtonsa mukaan, sallien sen joka hetki valita, mitä tehdä ja minne mennä, Sanja oli usein pohdiskellut. Se ei olisi ihmisen olemuksen mukaista. Eikö hänessä alusta saakka olekin ollut koko elämä alusta loppuun sekä muisti, joka juuri auttaakin häntä muistamaan, mitä on tehtävä. Kenties eräät käyttävät tuota muistiaan mutta toiset eivät tai toimivat vastoin sitä, mutta kaikki elämä on ihmiseen syntymässä sisällytetyn tien muistelemista.

Näitten tekstien perusteella Rasputin vaikuttaisi olevan parhaimmillaan kertomuksissa, joissa päähenkilöä kuvaillaan yksikön kolmannessa persoonassa. Hänen kaksi minä-muotoista kertomustaan liitelevät minulle turhan korkealla. Kirjan kansiliepeessä sekä wikipediassa Rasputinin mainitaan olevan mm. Tšehovin ja Tolstoin perinteen jatkaja. Marian rahat toikin parhaimmillaan mieleeni Tolstoin pienen kertomuksen Polikuška, jossa niinikään ollaan tekemisissä rahan kanssa ilman riittäviä edellytyksiä. Ehkä aikaisemman kirjallisen perinteen tuntemus näkyy myös siinä, ettei Rasputin päädy ihan siihen odotetuimman kaltaiseen loppuratkaisuun. Rasputinin sanotaan myös edustavan nk. kyläkirjallisuutta. Lukemani perusteella näin voitaneen hyvällä syyllä sanoa. Neuvostoliittolaisesta kylästä muodostuu Rasputinin kertomusten perusteella aito ja elävä kuva.

Kirjassa on 228 sivua ja luin sen parissa päivässä. Löysin kirjan vantaalaisesta kirjastosta, josta sen sai ottaa ilmaiseksi mukaansa. Teos oli poistettu Lieksan kaupunginkirjastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti