Powered By Blogger

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Jäinen vaeltaja – sata vuotta suomalaista tieteiskirjallisuutta

Scifi-osastolla seuraavana luettavakseni tarjoutui Tähtitieteellinen yhdistys Ursan järjestämään novellikilpailuun ja varhaisempiin suomalaisiin scifi-teksteihin perustuva antologia Jäinen vaeltaja, alaotsikkona sata vuotta suomalaista tieteiskirjallisuutta. Antologian toimittivat Jari Koponen, Olavi Markkanen, Ritva-Liisa Pilhjerta ja Pentti Holappa. Kirja ilmestyi vuonna 1986.

Teos jakautuu kolmeen osaan, ensimmäisessä esitellään tuoreen novellikilpailun satoa, toisessa vanhempia scifi-tekstejä aina ensimmäisestä, vuonna 1886 julkaistusta pakinasta lähtien. Kolmas osa on luettelo suomalaisesta scifi-kirjallisuudesta. Aluksi kirjasta löytyy toimittajien laatima esipuhe, jossa taas mainitaan kilpailuun lähetetyn aineiston tasoa vaatimattomaksi, mikä väite osoittaa arvioijen vaatimukset turhan korkeiksi, sillä ainakin esillä olevat novellit ovat kelpo luettavaa. Sananen jokaisesta novellista:

Osa I: Ursan novellikilpailun satoa
Matias Ranta: Jäinen vaeltaja. Hitaasti elelevä avaruusolio tutkailee maailmaa jääkuoren alta. Tunnelma tihenee loppua kohden.
Harri Närhi: Tuulen tuoksu. Liikuttava kertomus pariskunnasta yksinäisellä planeetalla. Rakkautta avaruudessa.
Sirpa Pasanen: Joulusauna. Mies rakentaa vieraalle planeetalle saunan tutkimusryhmän virkistysrahoilla ja osin omalla kustannuksellaan sekä hartiapankillaan. Kiva aihe!
Jouni Pohjola: Ruoho. Apokalyptinen myrsky tekee tuloaan. Mutta kuka polttaa ruohot?
Anetta Meriranta: Muumiot. Tutkimusapulainen kirjoittaa uskottavalla tavalla syrjäisen planeetan tutkijasta.
Kaj Niemi: Mikrobi. Keljumainen virus hankkiutuu maapallolle.
Harri Närhi: Kolmas kerta. Tieteellissävyisen alun jälkeinen tapahtumainkuvaus paljastaa kirjoittajan suurvaltapoliittisen paheksunnan.
Harri Närhi: Aurinkojumala. Turhaan selittelemättä tapahtunut hyppäys aikajatkumossa romahduttaa inkapapin uskon.
Johanna Sinisalo: Sorsapuisto. Tämän olin lukenut jo aikaisemmin. Oravat ja supikoirat ovat myös lisääntyneet epäilyttävästi meilläpäin.
Johanna Sinisalo: Tarina kuolleesta metsästä. Kirjoittaja nostaa terrorismin scifi-tarinan osatekijäksi.
Lumikki Tammi: Päivä vuonna miljoona. Aivan ihastuttavan naisellinen fantasiakertomus päivänpaisteisesta tulevaisuudesta.
Lumikki Tammi: Vierailu. Ihastuttavan arkipäiväinen kohtaaminen vieraan elämänmuodon edustajan kanssa.
Jussi Tanska: Vierailija. Harkittu, mutta tarinoivasti esitetty tarkanpuoleinen kuvaus toisenlaisesta eliöstä, jolla ei ole kahta jalkaa, kahta kättä ja kahta silmää yms.
Maarit Verronen: Saari ja lentäjä. Rennon keskustelun keventämä kuvaus vauhdikkaasta ja vaarallisesta avaruusturismista.

Osa II: Suomalaisia tieteisnovelleja sadan vuoden varrelta
Olavi Markkanen: Herätetyt. Pienoisnäytelmä vuodelta 1983. Tuo jotenkin mieleen Beckettin absurdistiset näytelmät. Tajusin yhtä paljon.
Seppo Lappalainen: Eliel tarjosi harvinaisen elämyksen. Novelli vuodelta 1975. Tulevaisuusvisio Helsingistä, jossa korkea veroaste on muodostunut työnteon kannustinloukuksi.
Ralf Parland: Kamreeri joka kavalsi kuun (Kamrern som försnillade månen). Vuodelta 1970. Kertoo jostakin. Mukana kamreeri, kuu, rapuja ja pomo.
Eila Pennanen: Viimeinen poikalapsi. Vuodelta 1959. Feminismi on saavuttanut huippunsa. Ainoa poikalapsi on naisten maailmassa kuin King Kong pilvenpiirtäjän huipulla.
Erkki Savolainen: Tietäjät itämailta. Vuoden 1937 novellissa käväistään aikakoneella Golgatalla erään pääsiäisen aikoihin. Sujuvasti kirjoitettu ja jännitteensä säilyttävä novelli.
Väinö Kanervo: Itään. Vuodelta 1930. Suomesta lähetetään länsimainen laivueellinen pommikoneita avustamaan nuorta Länsi-Siperian tasavaltaa taistelussa sosialismin jälkeen syntynyttä Itä-Slavian kuningaskuntaa vastaan. Suomen ja Ukrainan rajalla kaikki hyvin.
Toivo Pekkanen: Konehallitsijat eli tuhatvuotinen valtakunta. Tulevaisuusfantasia vuodelta 1929 kertoo siitä, miten ihmiskunta oppi olemaan nurkumatta koneitten toimiessa koko homman pomona.
Mika Waltari: Mies joka keksi ajatuksen siirron lait. Vuoden 1929 novellissa minä-kertoja kohtaa erikoisen nuoren kaverin, joka työkseen kaupittelee pölynimijöitä provisionipalkalla.
Arvid Lydecken: Tähtien tarhoissa. Ensimmäinen suomenkielinen scifi-novelli vuodelta 1912. Vuoden 2140 Helsinkiin ja muutamille muille paikoin sijoittuvassa tarinassa ratkeaa pelastaako Mauri Tanhua maailman, kun marsilaiset hyökkäävät. Kyseessä on nuorisolle suunnattu kertomus, jossa mm. mainitaan Luru Kiljusen keksimät mikrokiikarit.
Snygg illustrering av F. G. Ålander.
Viktor Pettersson: Kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Pakina tulevasta XXIV luvussa vuodelta 1886. Efter trettio år, suomentanut Erik Bäckman. Ensimmäinen suomalainen scifi-kertomus. Konkurssin tehnyt Trindlund-setä lähtee Amerikoihin, jossa nai varakkaan leskirouvan ja elelee 30 vuotta aviossa, kunnes rouva kuolee. Setä lähtee vaativaluontoisen tyttärensä Oppositan kanssa vierailulle Helsinkiin, syntymäkaupunkiinsa vuonna 1916. Pakinamainen kerronta sisältää kunnallispoliittista piruilua ja kirjoitusajankohdan tapain kritiikkiä. Mielenkiintoisin tulevaisuuskuva liittyy kahdesti mainittuun tunnelijunaan Helsingin ja Tallinnan välillä:

Salissa hän tutustui myös joihinkin naispuolisiin ilmailu- ja rautatieinsinööreihin, joista viimeksi mainitut olivat olleet rakentamassa Helsingin ja Tallinnan välistä uutta tunnelirataa. Onnistuttuaan nerokkaasti pitämään työntekijät aliravittuina ja täten pienentämään radan rakennuskustannuksia olivat insinöörit luonnollisesti saaneet tuntuvat lisäpalkkiot.

Kirjassa on 284 sivua. Lukeminen kesti ja kesti kolme päivää. Aika pientä merkkikokoa oli.

7 kommenttia:

  1. Tämäkin on odottamassa lukemista. Tuli muuten mieleen että radioteatteri on sovittanut Sinisalon novelleista nuo Sorsapuiston ja Tarinan kuolleesta metsästä. C-kasetilta löytyy jostain kaapin perältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorsapuisto ainakin (ehkä tuo toinenkin) on novellikokoelmassa Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Minulla oli joskus kasetilla radiosta ehkä joskus 1991 nauhoitettuja scifi-tarinoita, en ole vain onnistunut viime vuosina sitä kasettia löytämään. Stanislaw Lemin Tähtipäiväkirjojen yhteen matkaan liittyvästä kuunnelmasta minulla on myös aika pitkä pätkä jollain kasetilla.

      Tilasin sen Nova 2014 -antologian. Ei ole vielä tullut perille. Nyt vedän vähän henkeä scifin suhteen ja luen muutaman muun kirjan välillä.

      Poista
    2. Tuota Lemin Tähtipäiväkirjakuunnelmaa en ole kuullutkaan. Myöskin Lemin Rikostutkimukseen perustuva Radioteatterin kuunnelma on olemassa, se löytyy multa digitoitunakin ja on hurjan jännä. Täytyypä pistää taas Yleen palautetta, jos vaikka uusisivat näitä vanhoja scifikuunnelmia joskus.

      Mukava kuulla että pistit Nova-antologian tilaukseen :) Mutta välillä kannattaa toki pitää spefitaukoja ettei vallan kyllästy.

      Poista
    3. Lainasin myös sen Rillumapunkin, mutta on jo muutama muukin kirja lainassa, pitää ne lukea pois alta ennen kuin laina-aika päättyy.

      Lemin kertomuksia näkyy olevan enemmänkin kuunnelmina, se minulla oleva on esitetty nimellä Salainen planeetta, Tom Wentzell esittää Ijon Tichyä.

      Poista
  2. Olisko Eila Pennasen Viimeinen poikalapsi ollut jossain muuallakin, tuntuu niin tutulta. Herkullinen asetelma, pikka King Kongina.
    Olen myös lukenut jonkin sellaisen novellin, jossa tilanne oli päinvastoin. Syrjäisessä talossa varjeltiin seudun ainoaa tyttölasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Edellisessä lukemassani, Hekuman huipulla -antologiassa pyöritellään myös asetelmaa, jossa yksi ihminen on ainoana sukupuolensa edustajana yhteisössä.

      Hyvää naistenpäivää teille molemmille leideille!

      Poista