Powered By Blogger

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Harri István Mäki: Maailman tärkein

Harri István Mäki (s. 1968) kirjoitti vuonna 2003 julkaistun nuortenromaanin Maailman tärkein. Luin sen.

Maailman tärkein kertoo pienestä kaverijoukkiosta, joista jokainen saa kuvailla tarinan tapahtumia omalta näkökannaltaan. Kirja etenee seitsemässä osiossa, jotka on otsikoitu ja varustettu omalla kaunokirjallisella motollaan. Kukin minäkertoja käy selville osion otsikon kautta, viimeistä lukuunottamatta. Kirja alkaa lehtileikkeillä, joissa kuvaillaan hallituksen hillittömiä säästötalkoita: opintotuet lakkautetaan, sosiaaliavustuksissa säätetään ”sata miljoonaa euroa”, Kela lakkautetaan tarpeettomana. Tätä kautta puhkeavat levottomuudet, kansa alkaa pistää hallitukselle hanttiin ensin mielenosoituksilla, sitten öisellä, avoimella, vihaisella kapinalla. Tapahtumat sijoittuvat Tampereen kaupunkiin, Hämeenpuistossa tapahtuu, samoin rautatieasemalla. Tarinan nuoret risteilevät kaupunkisodan keskellä toisiaan ja itseään etsien.

Kirjan kerronta on minulle helppolukuista, tykkään lukea dialogia ja sitä on aika paljon. Sen lisäksi kirjassa pohdiskellaan ihmisen osaa maapallolla varsinkin yhtenä eliölajina, mikä teema jonkin verran syrjäytyy hallituksen ja mielenosoittajien välisen kahnauksen aiheesta eli yhteiskunnan kakunjaosta. Vai kuuluneeko sekin sitten ihmisen osaan? Sujautan tekstinäytteeksi katkelman näistä pohdinnoista:

Me tuhoudumme omaan ylimielisyyteemme. Me olemme keksineet mielessämme suuria ratkaisuja luonnon olemassaololle, kaikki pelkkää roskaa. Totuus on, että luonto on aina meidän tajuntamme ja ymmärryksemme ulkopuolella.
– Eikö sinun mielestäsi meidän olemassaolollamme ole merkitystä?
– On, tuhota oma olemassaolomme.

Kirjan asetelmassa ja tapahtumissa on paljon kyberpunkkiin liittyvää, mutta ilmeisesti nuorisoromaanin on viisaampi pysytellä niin turvallisilla vesillä kuin anarkian ja kaaoksen kuvauksessa on mahdollista. Näinpä tarinan nuoret ilmeisesti kotiensa viitekehyksen myötä sukeltavat oman kapinansakin keskellä kohti kuria ja järjestystä.

Kirjassa on 158 sivua ja lukaisin sen kolmessa päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti