perjantai 26. toukokuuta 2017

Olavi Siippainen: Tarinaniskijä

Olavi Siippainen (1915 – 1963) kirjoitti vuonna 1951 julkaistun lyhytproosateoksen nimeltä Tarinaniskijä, kuvailevalta alaotsikoltaan Tarinoita sekä jokunen novelli. Kirjan tekstit on jaettu neljään osioon. Kirjoitan sanasen kustakin tarinasta tahi novellista.

TARINOITA
Niin menivät kurjet. Mies osautuu talonsa rappusille katselemaan, kun kurjet kokoontuvat lähteäkseen syksyllä etelään. Olen joskus nähnyt kurkien kaartelevan ennen lähtöään, eikä tietenkään kameraa ollut mukana. Minuun kurkien lähtö teki masentavan vaikutuksen tyyliin ”on kurkiaurat lähteneet”, tarinan kertoja sen sijaan tuntuu saavan ilmiön myötä kiinni elämänsä ohjaksista.
Vierailu. Tunnustettu kirjailija tapaa kriittisen miehen menneisyydestä ja jatkaa entiseen malliin.
Kuoleman voittaja. Kirjailija tarkkailee sairaalaan meneviä ihmisiä, kunnes eräs pysähtyy juttusille. Ratkaisussa osaksi samaa kuin nuorisoromaanissa Opossumi ja IV A.
Kuvanveistäjä ja Kuolema. Ikääntyneen ja yhä vain ikääntyvän kuvanveistäjän kautta Siippainen pohtii taiteentekemisen mahdollisuuksia.
Kesäisenä päivänä. Idealisti ja kyynikko kylpevät rannalla ja pohtivat sivumennen oikeaa asennetta elämään.
Savukelaatikko. Työmiesaskilla on oma osuutensa näyttelijän hengen järkkymiseen.
Tavallisen miehen tarina. Liioittelematon elämä ei herätä kirjailijan mielenkiintoa, mutta on kyllä omiaan sammuttamaan sitä.
Erinomaisen miehen tarina. Tässä tarinassa on aineksia, mutta harmillista kyllä ne jäävät kesken hyödyntämisen. Tai voihan se olla hyväkin, että jäävät kesken.
Salaperäisen miehen tarina. Viihdyttävä kertomus pienestä kaupungista, tulee vähän Aapeli mieleen, joskin tyylissä on eroa.

PAKOLAINEN
Pakolainen. Kirjailijan luota saa kylvyn, aterian ja yösijan pakolainen, joka paljastuu taiteilijaksi ja kertoo kirjailijalle tarinansa. Itse asiassa hän kertoo kolme tarinaa ja enemmänkin saattaisi löytyä, mutta maantie kutsuu. Pakolainen kertoo olevansa petetty aviomies, kiduttajiltaan paennut vanki tai seksin tsingiz kaani, kaikkien naapurin akkojen alistaja. Jälkimmäisestä hulppea näyte:
Tuomaankirkon suuri urkuri sai lohdituksi taiteeseensa taivaan korkeuden, mutta helvetti jäi häneltäkin tavoittamatta. Antakaa synnynnäiselle rakastajalle nainen: heti vavahtelee taivaan laki ja huutaa kadotuksen syvyys: se on todellista musiikkia.

JOKI
Pro Patria. Eivät kerro kaikkea nimet marmoritauluissa – ja parempi niin.
Äiti. Jotensakin aidontuntuinen tarina, ei rukoilevista käsistä vaan työtätekevistä.
Unelma saappaista. Valitettavan todelta tunnustaa tämäkin tarina.
Vuokrakasarmissa. Enimmäkseen dialogia sisältävä kuvaus köyhäin asuintalosta.
Joki. Maaseutumystinen tarina pienestä punatukkaisesta pojasta.

TARINANISKIJÄ
Tarinaniskijä. Vähän pisempi tarina vai liekö vallan novelli kirjailijasta, joka kohtaa kansantarinoitsijan satamassa. Taidetta glorioivaa mielikuvakirjallisuutta.

Kirjassa on 174 sivua. Lukaisin sen kolmessa päivässä. Ihanpa on ok luettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti