Powered By Blogger

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

G. S. Wettenhovi-Aspa: Kalevala ja Egypti

Vuonna 2017 ilmestyi Salakirjat-nimisen kustantamon toimesta uudelleenpainatettuna G. S. Wettenhovi-Aspan (1870 – 1946) teos Kalevala ja Egypti, alaotsikon mukaan:
Riemujuhlajulkaisu Kalevalan satavuotispäiväksi 18 28/II 35 – 19 28/II 35. 
Teos on toinen osa Wettenhovi-Aspan Suomen Kultaisesta Kirjasta. Sain sen lukaistuksi sopivasti näin Kalevalan päiväksi.

Tutustuin ensi kertaa Wettenhovi-Aspan teorioihin suomalaisten ja egyptiläisten yhteisestä alkuperästä, kun pari vuotta sitten luin hänen kirjoituksensa vuoden 1927 Lipeäkalasta. Tuolloin en ollut ihan varma kirjoittiko hän vakavissaan vaan enimmäkseen leikillään, pidin näet Lipeäkalaa vain jouluisena huumorikirjana. Nyt lukemassani teoksessa Wettenhovi-Aspa osoittaa sellaista paneutuneisuutta asiaansa, ettei parkkiintuneinkaan humoristi pystyisi siihen ihan vitsailematta.

Kirja on omistettu Kalevalan kokoajalle Elias Lönnrotille. Alkupaloina lukijalle tarjoillaan Eino Leinon myönteinen arvio Wettenhovi-Aspan näytelmästä Lördagsqvällar (vuodelta 1917), suomeksi Lauantai-iltoja. Näytelmä kertoo Elias Lönnrotin ja kumppaneitten Lauantaiseuran vaiheista ja huipentuu Lönnrotin tohtorinväitöstilaisuuden jälkeen näytelmässä pidettyihin juhlapuheisiin, joissa vaivihkaa nousevat esiin Wettenhovi-Aspan teoriat Suomen kansan muinaisuuden vaiheista.

Wettenhovi-Aspa oli sitä mieltä, että suomalaiset ovat asuneet muinoin Egyptissä ja jääkauden päätyttyä vaeltaneet sieltä Euroopan kautta ilmastonmuutospakolaisina (Egyptin sää näet muuttui liian kuumaksi) tänne Suomen raukoille rajoille. Näitten valtasuomalaisten oleskelusta Egyptin mailla kertovat Wettenhovi-Aspan esiin nostamat paikannimet, egyptiläisten jumalien nimet ja mytologioissa havaittavat yhteneväisyydet.

On huomattava, että vaikka edellä kerrottu ajatusrakennelma saattaa säikäyttää varovaista lukijaa, on Wettenhovi-Aspa nähnyt melkoisesti vaivaa kantojensa todistelemiseksi. Hän on perehtynyt muinaisen Egyptin tapoihin, sanastoon, hieroglyfeihin, uskontoon, maantieteeseen jne. Silti hänen löytämänsä näyttö suomalaisten muinaisuudessa Egyptissä tuo mieleeni vanhan pakinan, jossa suomalainen ja egyptiläinen äityvät väittelyyn siitä, ovatko pääskyset egyptiläisiä vai suomalaisia – lopulta suomalainen pääsee voitolle huomauttamalla, että Egyptin pääskysetkin ovat syntyneet Suomessa! Mielestäni sama roplematiikka pätee esim. muinaisten mytologioitten ja ikivanhojen maailman syntytarinoitten suhteen. On luultavaa, että tarinat ovat kiertäneet maailmalla tietäjien ja kertojien välillä kuin pääskysten siivin ja jälkeenpäin on vaikea osoittaa, mikä niitten synnyinpaikka on – jos niillä sellaista on varsinaisesti ollutkaan, sillä jo Kalevalankin kertomuksista lienee löydetty monenmoisia versioita.

Wettenhovi-Aspan kirjan kiehtovuus ei minusta laimene sen vuoksi, että päätelmien perustelut kuulostavat paikoin melko epätieteellisiltä. Kirjan mukaan Niilistä ovat peräisin sellaiset suomalaiset paikannimet kuin Nilakka (järvi Pielavedellä) ja Nilsiä (Kuopioon hiljattain liittynyt paikkakunta). Sana pyramidi on kuulemma muunnos valtasuomen kielen sanoista pyhät raamit. No, ehkä ei ole. Toisaalta aika hauskoja säväreitä nuo ajatukset aiheuttavat! Ajatuksilla leikittely on oikeasti viihdyttävää ja Wettenhovi-Aspa on todella nähnyt vaivaa samankaltaisuuksien löytämiseksi. Tykkäsin erityisesti hänen esiin nostamistaan yhteyksistä suomalaisten käsityökoristeitten ja egyptiläisten hieroglyfien välillä. Kirjan kuvitus on mielestäni upea, Wettenhovi-Aspan piirrokset tekevät vaikutuksen.

Kirjassa on 151 sivua. Sen lukemiseen kului minulta kolmisen päivää.

6 kommenttia:

  1. Tämä on minullakin lukulistalla. Wettenhovi-Aspan teorioihin tutustuin ensimmäisen kerran kirjassa 'Villi Suomen historia'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Kalevala ja Egypti -kirjan voi hyvinkin lukaista. Voisipa joku ketjukolaaja harkita sen hankkimista kotiinsakin. Ylen Elävässä arkistossa on 25 minuuttia kestävä vanhempi radio-ohjelma kirjasta. Minusta siinä on kovin vähättelevä (etten sanoisi lyttyynlyövä) sävy. Jos ottaa kirjan tiedefiktiona, niin teoksen sävy muuttuu toisenmoiseksi!

      Olet tosiaan lukenut aikamoisen määrän mielenkiintoisia kirjoja, pitääkin käydä kirjoittamassa kommentti blogiisi.

      Poista
  2. Tuo Wettenhovi-Aspa on suuri huumorjmies. Thüringerwald on Turengin valtametsä ja Marseille on Merisäiliö ja sitä linjaa eteenpäin. Hän oli Suomen Rudbeckius ja kaikin puoli erikoinen persoona. Luin hänen elämänkertansa joskus muinaisuudessa ja pidin kovasti hänen tyylistään. Turha analyyttisyys ei häntä vaivannut, vaan eteenpäin mentiin intuition ja rikkaan rakastajattaren voimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulikos Egypti sanoista Äijä-Kupittaa? Mitä se sitten tarkoittaneekaan. Ja Seine-joki oli Säynäväjoki.

      Vaikea sanoa oliko Wettenhovi-Aspan intomielisen sinnikkään asiaansa paneutumisen takana fiksoitunut ajatus, joka oli yritettävä todistaa oikeaksi kaikin mahdollisin ja mahdottomin todistein vai muodostuiko "fenno-egyptiläisistä" hänelle vain mielenkiintoinen harrastus, jota ei raaskinut lopettaakaan. Vähän kuten minulle tämä kirjablogin pitäminen, vaikkei tämä mihinkään järjellä selittyvään lopputulokseen johdakaan!

      Poista
  3. Ior Bock, Konni Zilliacus ja Ilmari Kianto kuuluivat myös tähän miestyyppiin, ensin mainitulla taisi olla enemmänkin näitä Äijä-Kupittaa -visioita. Onhan jonkinasteinen hulluus ihan mukavaa ainakin taiteessa (ei välttämättä läheisille). Joskus nämä fix-idee -ihmiset saavat suuria aikaan, toisinaan heidät jätetään omaan hulluteensa. Niin lienee käynyt Wettenhovillekin.

    Blogin pitäminen on tärkeää ennen kaikkea itselle ja mahdollisesti joskus myös lukijoille. Olin jo tammikuussa huolissani, että mihin Ketjukolaajan sulkakynä on jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluus ei ole tosiaan mikään ilo varsinkaan peilistä katsellessa. Vaikka pistää se joskus naurattamaan itseäänkin!

      Ketjukolaajalla on ollut jonkin aikaa sulkakynä maassa ja vaimon rahat sidottuina karkeasti epäonnistuneeseen asuntoprojektiin. Ehkä jo viikon kuluttua alkaa rahoituksen osalta helpottaa.

      Kommentoin samalla tähän oman blogini kommenttiosioon sinun tuoreinta kirjoitustasi, etten pelästyttäisi mahdollisia uusia kommentoijia blogistasi:

      Mainitsemistasi kirjoista en suoranaisesti ole lukenut mitään. Olga Berggoltsin runoja oli Neuvostolyriikkaa-sarjassa ainakin yksi, jäi runoilijan nimi mieleen. Sherlock Holmesia olen jossain muodossa lukenut muutama vuosikymmen sitten, siinä oli teksti, jossa Watson kertoo ensimmäisestä tapaamisestaan Holmesin kanssa. Minusta se tarina kannattaa lukea. Muuten tuntuivat aika tavanomaisilta salapoliisijutuilta. Tosiaan tv-sarjat aiheesta ovat aivan upeasti toteutettuja.

      Poista