Powered By Blogger

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

Harry Salmenniemi (s. 1983) kirjoitti vuonna 2017 julkaistun novellikokoelman nimeltä Uraanilamppu ja muita novelleja. Luin sen. Kirjoitan seuraavaksi jotakin jokaisesta kirjan novellista, koska niitä ei ole kuin kolmetoista.

Uraanilamppu. Kirjan lopusta löytyvän lähdeluettelon mukaan perustuu jotenkin Juhani Ahon novelliin Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Ahon novellia en ole lukenut. Tuli mieleen myös eräskin Fedja-setä, joka kehittää kotiauringon sekä valaisemaan että lämmittämään.
Krematorio. Lähteenä mainitaan joku novelli, jota en tunne. Tunnelma sinänsä on kumminkin ihan jännä. Matkataan laivalla ja keittoa kuluu.
Kertomus. Lukija on kadonnut, ehkä etsiessään itseään tai sitten kertomuksen aihetta tahi juonta, jotka jäävät aika lailla hämärän peittoon. Kertomuksen avaimet hukkasin jo avaussivulla.
Tunnet itsesi kuninkaaksi. Vimmainen, minämuotoinen kuvaus säälimättömän voitontahtoisen jalkapalloilijan ajattelusta. Ko. ajattelun voimanlähteenä toimii kivun sietäminen ja jopa sen tavoittelu kivun kautta koituvan palkinnon vuoksi:
Elämän karu totuus on, että kaikki nautinto kääntyy itseään vastaan. Yhtä totta on, että kaikki kipu löytää myöhemmin merkityksensä.
Fantastinen salaatti. Einehtijät kehuvat kilvan runsasta salaattia, jonka rakentaja kertoo aterian ainesosista. Niitähän piisaa.
Kaksi ihmistä kaupungissa. Nuori pariskunta raskaan kokemuksen äärellä.
Kukaan ei ymmärrä tuskaani. Kirjailija kohtaa kustannustoimittajansa. Koin tämän novellin oikein hauskana ja varsinkin seuraava kohta sai minut mitä mainioimmalle tuulelle:
Tänä keväänä istun työpöytäni ääressä ja karsin kirjoituksistani rasismia. Edellisen kirjan kohdalla karsin seksismiä. Sitä edellisessä tunnistettavia tosielämän hahmoja, joiden kimppuun kävin kaikella voimalla.
Miksi koskit penikseeni. Mieshenkilö, luultavasti nuorehko, pohtii miksi hänen ystävättärensä katsoo oikeudekseen koskea kädellään hänen penistään rakastelun aikana. Edeltääkö tämä miesten miituu-kampanjaa?
Ohjaaja. Perustuu johonkin lehtiartikkeliin. Hauskaa tekstiä, tosin traagisia kohtaloita. Olen kuvitteellisen ohjaajan kanssa aika samoilla linjoilla monista kokeellisen ilmaisun tuotteista.
Piilodepressio. Tämäkin perustuu artikkeliin. Väitteenä on, että Suomen miesten kansansairaus olisi piilomasennus. Tiedäpä häntä. Lähinnä mietin sitä lopun naksahdusta kertojan ylävartalossa, että laukeaako siinä fasettilukko? Niinkin voi elämässä käydä.
Kompleksi. Jypäkän kirkkokompleksin perusteellinen kuvaus.
Toiminta. Ei ehkä ihan vuorelle nousu, mutta ylösnousu kumminkin.
Maailma ja maailmat. Perustuu kirjan mukaan Teuvo Pakkalan novelliin Veli. Kuuntelin sen lopun luentana Yle Areenalta. Salmenniemi on kirjoittanut novellinsa vanhahtavalla tyylillä ja sijoittanut sen kapinakevään aikoihin, maaliskuulle. Teatterikorkeakoulun ilmestyminen novelliin on melko mojova ylläri. Kerronnaltaan jokseenkin hillitty novelli, mikä sopii hyvin kokoelman loppuun.

Yleisesti ottaen Salmenniemen novellit ovat tekstiltään runsasta kieltä, niissä on etenevän aiheen rinnalla vaikka kuinka paljon pieniä huomioita, jotka ovat paikoin hauskoja paikoin rasittavia. Salmenniemi on taitava kirjoittaja, jolta saattaisin joskus lukea muutakin.

Kirjassa on 177 sivua. Perjantaina luin pari novellia, loput eilen ja tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti