Selma Anttila (1867 – 1942) kirjoitti vuonna 1923 julkaistun näytelmän nimeltä Kahdet kasvot. Kyseessä on kolminäytöksinen näytelmä.
Kahdet kasvot on intohimodraama. Se on kolmiodraama, jossa tapahtumain kiihdyttimenä toimii aikaisemmasta, aviottomasta suhteesta peräisin oleva lapsonen. Avioon päätynyt pariskunta kuuluu yhteiskunnan hyvempiosaisiin. Tapahtumat käynnistyvät heidän syysiltaisilta puutarhajuhliltaan, jonka puistikossa faunien tavoin kisailevat nuori nainen ja häntä innokkaasti, mutta kaunopuheisesti tavoitteleva nuori lääkärismies. Heidän leikkisä ja silti ylevänsävyinen haastelunsa virittää taajuutta jonnekin antiikin-ibseniläisille värähtelyille. Tästä näytteeksi pieni katkelma:
Siinähän se juuri viehätys onkin, maahisen taika ja suuruus, kuulua niihin harvoihin, joilla on valtaa ja pohjaton halu riistää toisilta, lyödä, ottaa, uuvuttaa ja nöyryyttää, alentaa ja survaista tyhjiin – ja itse nousta puolijumalaksi ja nauraa tälle leikille – tyhjyydelle!
Näytelmän tapahtumain ajankohta: nykyinen virittää minut niille taajuuksille, jotka värähtelevät vielä katkeran sisällissodan jälkeisiä tuntoja ja toisaalta kiinnittyvät hampaat irvessä riemuamaan iloisen 1920-luvun menosta. Tapahtumapaikka: maaseudulla kirkonkylä, tuntuu sopivan näytelmän tuntoihin, joissa tärkeä merkitsevä tekijä on muitten ihmisten tuomiosta koituva häpeä. Häpeän aiheuttaja on kavallus, joka taasen on seurausta varomattomasta keinottelusta osakkeilla. Mutta nämä kaikki ovat vain tapahtumain taustaa, tärkeintä on se, kumpi näytelmän keskiössä olevista naisista vetää pisemmän korren ja saa omakseen sen keinottelijan, jonka kanssa toisella on se avioton lapsi.
Pakko sanoa, että tämä näytelmä tuntui tyylillisesti sen verran vanhakantaiselta, etten oikein osannut nauttia lukemisesta. Ajatukseni harhautuivat sivuseikkoihin – miksi pojan nimi on Henni olkoonkin että häntä kuvaillaan tyttömäiseksi tai miksi keskustelut liikkuvat niin tähtitieteellisen ylevällä tasolla. Aina ei voi voittaa ja nytpähän on tämäkin näytelmä lukaistu. Kun aikaisin aloitin, sain sen aamupäivän aikana luetuksi. Sivuja kirjassa on 117.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti