Unissasaarnaajatyttö. Raimo J. Kinnusen kirjoittama kuunnelma vuodelta 1985. Ohjaaja Heljä Talvikki Ahonen. Upean kireäsointuinen sello+viulu+cembalo-musiikki on Pekka Laitisen säveltämää. Kuunnelmassa elellään vuotta 1949. Kati Outinen 13-vuotiaana Päivinä on umpilisäkkeen leikkauksen jälkeen alkanut saarnata unissaan. Hänen äitiään esittää Tuula Nyman. Maallikkosaarnaaja Kamsula (Esko Nikkari) tulee jelppimään paholaisia pois Päivistä ”lihaa kurittamalla”. Vanhempia hän hellii viinaksilla. Perhe luottaa johdatukseen niin kauan kuin siitä vaikuttaa olevan hyötyä. Metsätyömies-isä (Markku Huhtamo) ostaa Foordin velkarahalla ja päättää lyödä Päivin sairaudella mynttiä, kun ei kerran siskokaan (Erja Manto) pääse Holluvootiin Warneruusille töihin. Paikallisen seurakunnan pappi (Ossi Ahlapuro) koettaa saattaa Päivin elämää normien mukaiselle tielle, mutta tulee torjutuksi. Kamsula käyttää tilannetta hyväkseen. Taitavasti rakennettu perinteinen kuunnelma, jossa on sopivasti rajattu määrä hahmoja ja jotka hahmot kulkevat kuin ennalta määrättyä reittiä kohti surkeaa loppua. Kesto 75 min.
Joutsentyttö. Robert Alftanin kirjoittama kuunnelma vuodelta 1982 tai 1983. Ohjaaja Kauko Laurikainen. Mietteliäästi vuolteilevan musiikin jousikvartetille sävelsi Tapani Tamminen. Joutsentyttö valmistaa ruumit hautaan. Tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, Kalevankankaan hautuumaalle. Umpimielistä Joutsentyttöä esittää Eila Pehkonen. Hän käy keskusteluja vainajien kanssa. Koulussa housuunsa pissinyttä köysipoikaa esittää Heikki Määttänen. Häntä kutsuttiin pissahousuksi läpi iän, ainakin siltä hänestä tuntui. Minäkin pissin housuuni koulussa, tein oikein kunnon lammikon, mutta jouduin vaihtamaan koulua, joten nimitys jäi edelliseen kouluun. Erkki Luomala on sardiinineuvos – entinen keinottelija ja entinen hiihtäjä. Joutsen erehtyy laskeutumaan virran vuolteiseen veteen, jossa nälkäinen tyttö häntä houkuttaa luokseen viimeisellä leipäpalallaan. Uolevi Vahteriston osaksi tuli esittää punavankien leirin johtajaa. Ei ihan kiva osa. Hän puhuu vangeille debetistä ja kreditistä, miten ne on saatava täsmäämään odoteltaessa kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Mutta kyllä siinä jotenkin päästään kuunnelman loppuun ja kuuntelemaan lintujen laulua jousikvartetin esittämänä. Piti kuunnella alkupuoli kuunnelmasta uudelleen, kun yritin kirjoittaa tätä tekstiä kuunnellessani ja menetin tärkeitä hetkiä. Kesto 72 min.
Saara. Marja-Liisa Vartion kirjoittama kuunnelma vuodelta 1964. Ohjaajana Marja Rankkala. Teini-ikäistä kotiapulaista Saaraa esittävän Aila Arajuuren osuus rajoittuu pieneen vuoropuheluun perheen isän kanssa. Sen sijaan häntä muistellaan kuunnelmassa tavan takaa sekä ilolla että tuskastuneisuudella. Uusi kotiapulainen neiti Kaarne, syntyisin Riistavedeltä, on Eila Pehkonen. Hän on täydellinen vastakohta Saaralle, kellontarkka työkone, joka alistaa itsensä perheen palvelukseen epäinhimillisessä määrin. Hänen kanssaan hermojaan mittelee perheen äiti, jota esittää Terttu Soinvirta. Kun tavanomainen siisteys, ruuanlaitto ja lastenhoito riittäisivät, vetää neiti Kaarne entisen työnantajansa määrittelemää täsmällistä rutiinia, joka hermostuttaisi kenet tahansa. Lisäksi hän olettaa perheen rouvan olevan häneen tyytymätön, kun rouva puhuu niin paljon Saarasta, tuosta nuoresta tyttösestä, joka ei aina jaksanut ottaa työntekoa tosissaan. Audio Ylellä kuvaillaan kuunnelmaa hykerryttäväksi, yhtä hyvin sitä voisi nimittää hyytäväksi, kaikki riippuu niin näkökulmasta. Kuunnelma kuuluu sisältävän vanhahtavia ilmaisuja, joita ei nykyaikana käytettäisi, tarkoittanee neiti Kaarneen entisestä työnantajastaan käyttämää nimitystä ”tohtorinna”. On se aika jännä, että kaupungissa ovat virkamiesperheet pitäneet kotiapulaisia vielä 1960-luvullakin. Päiväkotiinhan ne lapset kuuluu viedä jo alle vuoden ikäisenä, että äidit pääsevät pureutumaan työuraansa. Vai mitä? Kuka sitä nyt omia lapsiaan hoitaisi... Kesto 88 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti