Puolalainen Stanisław Lem (1921 – 2006) tunnetaan varsinkin science fiction -kirjoistaan. Tähtipäiväkirjat (Dzienniki gwiazdowe, vol. 1) on kokoelma kertomuksia kuvitteellisilta avaruusmatkoilta. Kertomukset on kirjoitettu useitten vuosien kuluessa. Seitsemän matkoista sisältyi ensimmäiseen, vuonna 1957 julkaistuun kokoelmaan. Vuonna 1966 ilmestynyt toinen kokoelma sisälsi viisi uutta matkaa, kun taas matka 26 oli poistettu. Minä luin vuonna 1971 ilmestyneestä laitoksesta tehdyn suomennoksen, joka sisältää vielä kertomukset kolmesta uudesta matkasta eli yhteensä neljätoista matkaa. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1983. Suomentajat ovat Päivi Paloposki ja Kirsti Siraste.
Lem on erinomainen kirjoittaja, joka saa monimutkaisenkin aiheen käsiteltyä sulavasti, mutta silti sen ansaitsemalla terävyydellä ja tarkkuudella. Koska kirjoitukset ovat peräisin useitten vuosien ajalta, myös tyylilajissa on havaittavissa pientä heilahtelua eri matkojen välillä. Sitä paitsi matkakertomuksia ei ole kirjoitettu aikajärjestyksessä. Pääasiassa tyylilaji on mielestäni satiiria tai peräti parodiaa (usein koskien tieteiskirjallisuutta ja sen kuvauksia avaruusmatkoista ja ennen kaikkea ajassa matkustamisesta), mutta vakavammat aiheet (moraaliset, filosofiset, uskonnolliset, yhteiskunnalliset teemat) saavat myös ansaitsemansa, vakavamman käsittelytavan. Sävyn muutokset saattoivat minut välillä hämilleni, lukeminen hidastui merkittävästi ja minun oli otettava selvää kirjan syntyhistoriasta. Kirjan voi tietenkin lukea myös viihteellisenä seikkailukertomuksena mielikuvituksellisilta avaruusmatkoilta, mutta toistuva pakinoiva sävy sai aikaan, etten minä voinut sitä niin lukea.
Tähtipäiväkirjat on kokoelma matkakertomuksia, jotka on laatinut avaruusseikkailija Ijon Tichy suorittamiensa enemmän tai vähemmän tärkeitten avaruudellisten tehtävien hoitajana vieraissa galakseissa ja yhdessä kertomuksessa Maan pinnalla. Kirjassa tosin vihjaillaan myös siihen, ettei mitään matkoja olisi ylipäätään tehtykään. Vastaus jää kuitenkin avoimeksi – tai lukijan päätettäväksi. Mikä mies oikeastaan on Ijon Tichy, jonka sukunimi olisi pitänyt olla ”Cichy” (puolaa, tarkoittaa ”Hiljainen”)? Mikä mies on professori Tarantoga, jonka luona Tichy vierailee ja joka kuuluu tehneen erikoisia keksintöjä:
”Hän on keksinyt muun muassa ikävien muistojen häivytysnesteen, loputtoman suuret setelit joiden tunnuksena on kyljellään makaava kahdeksikko, kolme tapaa jolla sumusta saadaan silmää hivelevän värinen ja erityisen jauheen jolla pilvet voidaan puristaa pysyvän jähmeään muotoon.”
Lem on erinomainen kirjoittaja, joka saa monimutkaisenkin aiheen käsiteltyä sulavasti, mutta silti sen ansaitsemalla terävyydellä ja tarkkuudella. Koska kirjoitukset ovat peräisin useitten vuosien ajalta, myös tyylilajissa on havaittavissa pientä heilahtelua eri matkojen välillä. Sitä paitsi matkakertomuksia ei ole kirjoitettu aikajärjestyksessä. Pääasiassa tyylilaji on mielestäni satiiria tai peräti parodiaa (usein koskien tieteiskirjallisuutta ja sen kuvauksia avaruusmatkoista ja ennen kaikkea ajassa matkustamisesta), mutta vakavammat aiheet (moraaliset, filosofiset, uskonnolliset, yhteiskunnalliset teemat) saavat myös ansaitsemansa, vakavamman käsittelytavan. Sävyn muutokset saattoivat minut välillä hämilleni, lukeminen hidastui merkittävästi ja minun oli otettava selvää kirjan syntyhistoriasta. Kirjan voi tietenkin lukea myös viihteellisenä seikkailukertomuksena mielikuvituksellisilta avaruusmatkoilta, mutta toistuva pakinoiva sävy sai aikaan, etten minä voinut sitä niin lukea.
Tähtipäiväkirjat on kokoelma matkakertomuksia, jotka on laatinut avaruusseikkailija Ijon Tichy suorittamiensa enemmän tai vähemmän tärkeitten avaruudellisten tehtävien hoitajana vieraissa galakseissa ja yhdessä kertomuksessa Maan pinnalla. Kirjassa tosin vihjaillaan myös siihen, ettei mitään matkoja olisi ylipäätään tehtykään. Vastaus jää kuitenkin avoimeksi – tai lukijan päätettäväksi. Mikä mies oikeastaan on Ijon Tichy, jonka sukunimi olisi pitänyt olla ”Cichy” (puolaa, tarkoittaa ”Hiljainen”)? Mikä mies on professori Tarantoga, jonka luona Tichy vierailee ja joka kuuluu tehneen erikoisia keksintöjä:
”Hän on keksinyt muun muassa ikävien muistojen häivytysnesteen, loputtoman suuret setelit joiden tunnuksena on kyljellään makaava kahdeksikko, kolme tapaa jolla sumusta saadaan silmää hivelevän värinen ja erityisen jauheen jolla pilvet voidaan puristaa pysyvän jähmeään muotoon.”
(Kahdestoista matka)
Tarantoga on niinikään keksinyt syttymättömät tulitikut, etteivät lapset tulitikkuleikeissään vahingoita itseään. Tulipahan siinä lukiessa mieleen, että suuri setelin muotoinen suorakaide voisi vaikka syntyä vuoteella makaavan henkilön tuijottaessa potilashuoneen ovea ja siinä kyljellään makaavaa kahdeksikkoa. Tämä nyt on vain eräs tulkinta...
Kuten sanottu kirjassa käsitellään avaruushuumorin lomassa myös vakavia aiheita, kuten geenimuuntelun moraalisia uhkakuvia, tietotekniikan ongelmia, uskonnon ja ateismin taistelua, totalitarismia, markkinatalouden lopputulemaa. Minulla on hyvin vähän lisättävää Lemin teksteihin, esimerkiksi 21. matkan kuvaus uskosta on niin vaikuttava, että se saa itsensä Ijon Tichynkin toteamaan, ettei hän sen jälkeen ole sama mies kuin ennen. Ehkä en sanoisi omalta kohdaltani ihan niin vahvasti, mutta kyseessä on joka tapauksessa merkittävä teos, jonka ostan itselleni heti kun näen sen. Kirjassa on 336 sivua ja sen lukemiseen kului minulta viisi päivää.
Tarantoga on niinikään keksinyt syttymättömät tulitikut, etteivät lapset tulitikkuleikeissään vahingoita itseään. Tulipahan siinä lukiessa mieleen, että suuri setelin muotoinen suorakaide voisi vaikka syntyä vuoteella makaavan henkilön tuijottaessa potilashuoneen ovea ja siinä kyljellään makaavaa kahdeksikkoa. Tämä nyt on vain eräs tulkinta...
Kuten sanottu kirjassa käsitellään avaruushuumorin lomassa myös vakavia aiheita, kuten geenimuuntelun moraalisia uhkakuvia, tietotekniikan ongelmia, uskonnon ja ateismin taistelua, totalitarismia, markkinatalouden lopputulemaa. Minulla on hyvin vähän lisättävää Lemin teksteihin, esimerkiksi 21. matkan kuvaus uskosta on niin vaikuttava, että se saa itsensä Ijon Tichynkin toteamaan, ettei hän sen jälkeen ole sama mies kuin ennen. Ehkä en sanoisi omalta kohdaltani ihan niin vahvasti, mutta kyseessä on joka tapauksessa merkittävä teos, jonka ostan itselleni heti kun näen sen. Kirjassa on 336 sivua ja sen lukemiseen kului minulta viisi päivää.
Koska kirja vei minut niin hauskoihin ja mielenkiintoisiin seikkailuihin, haluan edes jotenkin maksaa takaisin. Ijon Tichy tuntuu olevan paistettujen kananmunien ystävä, mutta kirjassa häneltä valitettavasti jäävät munat syömättä, kun ne luiskahtavat paistinpannulta lattialle. Niinpä valmistin kolmen häränsilmän munakkaan varta vasten Tichylle ja itse asiassa söinkin sen hänen muistokseen. Resepti on seuraava:
Varmaan voit suositella tätä?
VastaaPoistaLem luultavsti hioi ilmaisuaan rautaesiripun takana ja sijoitti tarinat avaruuteen. Lukemani Lemin Voittamaton oli minusta ainakin hieno teos, miltei parhailta scifejä.
Tätä voi totta tosiaan suositella!
VastaaPoistaOn tosin otettava huomioon eri matkojen kuvaustyylien keskinäiset erot. Kun pari ensimmäistä matkaa menee huumorin piikkiin, on kolmantena kirjassa oleva yhdestoista matka jo hieman vaativampi. Ja 21. matka on melko vakava vaikka sisältää absurdejakin juttuja.
Mutta kyllä sinä, Jokke, tämän luet kevyesti, kun olet niin kova lukemaan!
Hyvä bloggaus! Kiitos siitä. Tuon lukemani ja bloggaamani Lemin, Eedenin jälkeen on kyllä vaikea ajatella hänen kirjoittavan huumorististakin kirjallisuutta. Pitääpä lukea, kunhan törmään vaan jossain tuohon.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
VastaaPoistaLem oli tosi huippu kirjailija, jolta varmaan olisivat onnistuneet vaikka haikurunot.
Minä olen lukenut Lemilta vain Kyberiasin ja Konekansan satuja ja tarinoita, joiden kumpaisenkin kohdalla huomio kiinnittyi pääosin huumoriin, vaikka tietynlainen vakavampikin taustavire oli havaittavissa. Pidin niitä vanhojen satujen tyyliin "opettavaisina". Jossain vaiheessa tullee varmaan luettua Lemiltä vielä muutakin, todennäköisesti Futurologinen kongressi, jonka pohjalta tehty elokuva on ilmestymässä jossain vaiheessa.
VastaaPoistaOtin sen Kyberiaksenkin lainaan, mutta yritän välillä lukaista kyberpunkkia.
VastaaPoistaJotenkin pari kirjaa Lemiltä luettuani ajattelen hänen olleen aika pessimistinen puntaroidessaan ihmisen kykyjä hillitä itseään teknisen kehityksen tarjotessa mahdollisuuksia niin monenlaiseen hyvään ja pahaan.
Futurologisessa kongressissa taitaa olla päähahmona juuri Ijon Tichy, ellen väärin muista wikipediasta lukemaani.