Italian
kirjallisuuden suuri nimi Italo Calvino (1923 - 1985) kirjoitti vuonna
1979 julkaistun romaanin Se una notte d'inverno un viaggiatore.
Luin kirjan Jorma Kaparin suomentamana, painos on vuodelta 1983.
Calvinon
romaani on kirjailijan kirjoittama kirja, joka kertoo kirjojen
kirjoittamisesta ja varsinkin lukemisesta. Romaanin muotoa kutsuisin
kekseliääksi, vaikkei teos kaikilta osin jaksanut
mielenkiintoani yllä pitää. Rankka tiivistys olisi
tehnyt kirjalle hyvää. Nykyisen 275-sivuisen tarinan olisi
voinut kertoa sata sivua lyhyempänäkin.
Itse
romaanin kertomusta tärkeämmäksi osoittautuukin siihen
sisältyvä filosofointi lukemisen ja kaiken kaikkiaan
kaunokirjallisuuden merkityksestä. Kirjailija ei unohda
kirjoittavansa kaunokirjallista tekstiä, siten hänen
filosofointinsakin muistuttaa paikoin metafilosofiaa. (Kuten kirjaan
sepitetyt kirjakatkelmat muistuttavat minusta paikoin
karrikoitua filosofoivaa kertomakirjallisuutta ja jopa
kioskikirjallisuutta.) Toisaalta kukin lukee kirjaa tavallaan ja
tekstistä voi löytää paljon mielenkiintoista
seulontaa vaikkapa sen osalta, onko kaunokirjallisuus nähtävä
pelkkänä ajanvietteenä vai kannattaako siltä
odottaa jotain muutakin. Onko kirjojen sivuille kenties kätkettynä
jokin syvempi salaisuus, jonka voi löytää kunhan vain
jaksaa lukea kyllin paljon? Arvatkaa kolmesti saadaanko tähän
kysymykseen lopullinen vastaus? Mielipiteitä kyllä
esitetään suuntaan jos seitsemänteenkin. Pienenä
tekstinäytteenä seuraava kriittinen puheenvuoro:
”Se
mitä te haluatte, on passiivinen, pakoileva ja regressiivinen
lukutapa”, Lotaria vastasi. ”Minun sisareni lukee niin. Ja kun
näen hänen ahmivan Silas Flanneryn romaaneja yhden toisensa
jälkeen asettamatta itselleen mitään kysymyksiä,
päätin ottaa ne esitelmäni aiheeksi. Ja siitä
syystä olen lukenut teoksenne, herra Flannery jos haluatte
tietää: osoittaakseni sisarelleni kuinka kirjailijaa luetaan.
Olkoon vaikka Silas Flannery.”
Luin
tämän kirjan osana lukionlukudiplomihaastetta. En tiedä
jaksanko näitä tämän pitemmälle. Calvinoa
saatan joskus kokeilla lisääkin, sillä tässä
kirjassa on aika kivasti erotiikkaa, mikä tuntui oikeastaan ihan
piristävältä. Linja-autossa luin ja tänään
kotona loput. Oliskohan mennyt viikko tämän kanssa.
Kiinnostava bloggaus. Italialainen kirjallisuus on jäänyt minulta vähän vähemmälle :)
VastaaPoistaJoo, tällainen puolessa tunnissa kirjoitettu arvio kirjasta lienee vähemmän kuin mitä kirja ansaitsisi, mutta minun lusikallisellani juuri tällaista syntyy. Enpä tunne minäkään Italian kirjallisuudesta paljoa. Tätä kirjailijaa tunnutaan pitävän arvossa.
PoistaOoooh, mikä kuutamo♥
VastaaPoistaItalo Calvinolta olen lukenut vain novellikokoelman Marcovaldo - Vuodenajat kaupungissa.
Kuutamokuva on muokattu ketjukolaajan karheudella, moni olisi varmaan siloitellut valaistusvirheet pois.
VastaaPoistaItsekin ajattelin, että tämän kirjoittajan novellikokoelmat saattaisivat soveltua luettavakseni. Itse asiassa oli tarkoitus kirjoittaa tämän kirjan romaanikatkelmista, että ne muistuttavat novelleja ja siten koko romaani eräänlaista pääjuonen yhteensitomaa novellikokoelmaa, mutta en tuossa nukkumaan ruvetessa muistanut sitäkään itse tekstiini sisällyttää.
Tämä on yksi niistä, joihin olen vuosikaudet ajatellut tarttua, vaan lukematta on vieläkin! Jo tuo kirjan nimi on niin hieno, ja lukeminen aiheena kiinnostaa myös.
VastaaPoistaNiin, aihe on epäilemättä tullut tutuksi sinulle. Myös kekseliään toteutuksensa vuoksi kirja ansaitsee kyllä tulla luetuksi. Normaalilukijalle ei liene mikään erityisen raskas kirja. Minulle oli ehkä näin ensilukemalla hieman liikaa. Kirjassa on kuitenkin sen verran paljon ajatuksia, että niitten pariin voisi ihan hyvin palata joskus uudestaan.
Poista