Virolainen kirjailija Valev Uibopuu
(1913 – 1997) kirjoitti Ruotsissa viron kielellä.
Wikipedian kertoman mukaan hän muutti
toisen maailmansodan melskeissä Virosta ensin Suomeen ja sitten
Suomesta Ruotsiin. Luin hänen kahdesta novellikokoelmastaan
koostetun valikoiman nimeltä Myöhäinen rakkaus. Vuonna 1965
julkaistun valikoiman suomensi Tuuli Reijonen.
Novellit kokoelmasta Igavene küla
(Ikuinen kylä) vuodelta 1954:
Äiti ja poika
-novellissa Anu on maanviljelijän vanheneva vaimo, joka kaipaa
maailmalle lähtenyttä poikaansa. Patriarkkamainen isä väittää
äidin hemmotelleen pojan piloille.
Väliporras kuvaa
toista maanviljelijäpatriarkkaa, jonka poika hautoo kotoa
lähtemistä. Novellissa keskitytään ehkä enemmän isän hahmoon,
mutta poikakin saa osuutensa. Ja pojanpoika. Kirjailija kuvailee
talon vanhaa isäntää seuraavasti:
Hän oli aikaansa
seuraava mies, mutta ei tämän päivän puitteissa, vaan ajassa
kauan sitten.
Ennen hämärää on
taas vaihteeksi novelli, jossa pääosassa on maanviljelijä, jolla
on vaikeuksia poikansa kanssa. Itse asiassa maanviljelijöitä on
novellissa kaksikin kuten myös poikia! Miehet istuvat iltaa toisen
tykönä ja heidän keskustelustaan kehkeytyy todella avartava ja
syvällinen. Novellikokoelman nimi Ikuinen kylä on
tästä novellista ja se viittaa siihen miten pysyvää on tarve
viljellä maata.
Aiheitten
samankaltaisuudesta huolimatta Ikuisen kylän kolme
novellia henkivät hienoa, hohtavaksi siintynyttä tunnelmaa ja
tarkastelevat poikien maaltamuuttoa erilaisista näkökulmista.
Olisin voinut lukea näitä novelleja sen koko kokoelman verran.
Novellit kokoelmasta Mosaiik
(Mosaiikkia) vuodelta 1962:
Mies
kertoo koulupojasta arvostetuksi maanviljelijäksi ja kartanon
omistajaksi varttuvan miehen kasvutarinan.
Illuusiot
kuvaa suunnitelmia ja niitten kohtaamista todellisuuden kanssa
bioenergiaa huokuvalla turvesuolla.
Myöhäinen rakkaus
-novellin keskushenkilönä on vanha opettaja, joka kaipaa kipeästi
rauhaa kesälomaltaan. Kouluvuoden hälinästä olisi päästävä
eroon, mutta vaimo ehdottaakin, että he ottaisivat poikansa
kaksivuotiaan tyttären hoitoon, kun poika on saanut stipendin
ulkomaille ja haluaisi ottaa vaimonsa mukaan. Kuutisen sivua kestävän
pohdiskelun jälkeen mies suostuu.
Ei,
hän ei rakastanut lapsia lainkaan sillä tavoin kuin se sana
liioitellen käsitettiin. Hän oli aina tuntenut suurinta iloa
keväisin, kun melu luokkahuoneessa hiljeni.
Mosaiikkia-kokoelman novelleista
teki Myöhäinen rakkaus minuun suurimman vaikutuksen, joskin
luulen ajatuksissani palaavani varsinkin turvesuon tunnelmiin.
Lueskelin kirjan kolmessa päivässä,
siinä on 146 sivua.
Kiinnostavan kuuloinen ja nuo sitaatit ovat viehättäviä, pitänee katsoa jos tämä sattuisi jostain osumaan vastaan...
VastaaPoistaLieneekö näitä enää divareissa, enpä ole netin kautta katsellut, itse en ole missään divarissa nähnyt, vaikka Uibopuu kiehtovana kirjailijanimenä on ollut mielessäni jo vuosikausia. Kirjastoissa varmaan on, vaikka suurin osa luultavasti jo varaston puolella. Tämä on Kuopion kaupunginkirjastossa yhä yläkerrassa lainattavissa. Tuo Uibopuun vaimo, Tuuli Reijonen, saattaisi myös olla kiinnostava kirjailija.
Poista