Neuvostoproosaa 3

Neuvostoliiton novellistiikkaa esittelevän kirjan viimeinen, kolmas osa keskittyy sodanjälkeisen ajan kertomuksiin. Novellit on valinnut Sergei Zalygin ja suomentajana on Esa Adrian lukuunottamatta virolaista novellia, jonka suomensi Eva Lille. Jotkut novellit on suomennettu niitten venäjännöksistä. Esipuheen nimeltä Novellin uusi kukoistus kirjoitti Pekka Pesonen. Kirja ilmestyi vuonna 1979.

Esipuheessa Pekka Pesonen kertoo, että Konstantin Paustovskin johdolla Neuvostoliiton novellistit alkoivat jo ennen suojasään aikaa kirjoittaa vapaammin kuin sosialistisen realismin peliohjeet edellyttivät. Varsinainen neuvostonovellin kukoistuskausi alkoi kuitenkin 1950-luvun puolivälissä. Kertomukset käsittelivät tapahtumia inhimilliseltä näkökulmalta, ei pelkästään yhteisön parhaan näkökulmasta. Novellitaiteessa alkoivat näkyä ja kuulua pienten neuvostokansojen äänet. Tärkeänä nimenä nostetaan esiin Tšingis Aitmatov. Hänen lisäkseen useammin toistuvat mm. nimet Aksjonov ja Iskander, Belov ja Šukšin.

Käynpähän kertomukset lyhyesti läpi:

Valentin Katajev: Orvokki. Isoäiti Gerasimovna on henkilökohtaisen pettymyksen takia valinnut sosialismin rakentamisen inhimillisen onnen sijasta. Näköala neuvostoyhteiskunnan vanhustenhoitoon.

Valentin Rasputin: Ranskan tunteja. Koskettava kertomus, jossa pieni oppilas näkee nälkää ja kaunis ranskanope yrittää puuttua asiaan. (Minä muuten oppikoulun välitunneilla pelasin seinistä, ihan kuten tässä novellissa tehdään.) Tykkäsin tästä tosi paljon!

Vasili Aksjonov: Sesongin jälkeen. Tarina Sotshista. Sisältää jatsia, arkipäivän anarkiaa ja elämää ylläpitävää surrealismia.

Andrei Bitov: Kuva. Vanha Asja alkaa janottaa Aljoshaa, jonka vaimo on synnyttämässä. Miehinen mieli myllertää välillä kulmikkaasti, välillä sumean suoraviivaisesti.

Vasili Belov: Vaikeina vuosina. Mallikelpoisesti hoidetun maatalousprikaatin hiljaiset sotaponnistelut häiriintyvät yli-innokkaan kolhoosin puheenjohtajan sekaantuessa asioihin.

Vasili Šukšin: Vanja Tepljašin. Suoraselkäinen Vanja suksii tiehensä sairaalasta. Hieno, lyhyt, tehokas kertomus! Näitä lisää!

Anatoli Kim: Meren morsian. Neuvostoliiton korealaisvähemmistöön kuuluneen, Venäjällä asuvan kirjailijan tarina lennättää Leningrad – Ost-Berlin -junan Sahalinin saarelle.

Sergei Zalygin: Lehmän aika. Maatalouden tuotannontekijäksi alistettu lehmä tavoittelee henkilökohtaista nirvanaansa aurinkoisella laitumella.

Fazil Iskander: Käsipuoli. Veijaritarinassa abhasialaisukko saa ennenaikaisen haudan, johon monet muut lankeavat ennen häntä.

Satimžan Sanbajev: Valkoinen aruana. Muuannemyydyn kamelin paikkariippuvaisuus aiheuttaa pitkiä takaa-ajoja pitkin Kazakstanin suolajärviä ja aroja.

Nodar Dumbadze: Kiittämätön. Luin tämän novellin jo aiemmin toisena suomennoksena gruusialaisten novellistien antologiasta, jonka niminovelli tämä on. Maahanhaudattu suuri viininsäilytysastia on siinä suomennoksessa nimeltään kvevri, tässä se on tšuri.

Andris Jakuban: Emille, rakkaalle, lauluissa ylistetylle. Humoristista markkinahumua vanhasta, mutta niin modernista Latvian pääkaupungista.

Agasi Aivazjan: Tiflisin kyltit. Naiivin avomieliset kyltit valloittavat kaupungin.

Grigir Tjutjunik: Ustin ja Oljana. Kotiin Ukrainan aroille palannut sotamies huomaa koko kylän tietävän hänen vaimonsa hairahduksesta.

Mihas Straltsou: Villisian kärvennys. Valkovenäläiskirjailjan rikkaan kuvallista, syksyistä kerrontaa, pohdiskelua elämän ja kuoleman rajamailta. Tästä näytteeksi katkelma:

Syyskynnös on jo saanut kuoren, pelloilla ovat paljaat korret harmaantuneet ja kuivuneet helähteleviksi, ilma on tyhjennyt. Taivas laskeutuu aamuisin yhä alemmaksi, painautuu maata vasten. Lehmät ajetaan vielä laitumelle – kauemmaksi kylästä, metsään. Illansuussa elikot eivät tahdo palata läävään vaan pyrkivät kun silmä välttää maleksimaan perunanvarsilta ja paleltuneilta kaalinlehdiltä tuoksuvalle pellolle.

Sekä iltaisin että aamuisin pakastaa, humalluttaa kuin pontikasta, tuoksuu savulta.

Irena Gansiniauskaite: Kanarialintu. Liettualaisen pikkukaupungin opettajainhuoneessa kihahtelee ulkopuolisten huomaamatta.

Rein Saluri: Muisti. Viron metsäveli-taistojen tie on traumatisoinut miehen menettämään muistinsa. On kuitenkin joku, joka osaisi kertoa mitä tapahtui. Kerronnan näennäinen selkeys ei hälvennä novellin painajaismaista tunnelmaa.

Luin näitä novelleja viitisen päivää, suurimman osan eilen ja tänään. Kirjassa on 347 sivua.