Elmeri Vehkala oli Ylen uutisen mukaan
vuonna 2016 iältään 44-vuotias. Lukaisin hänen kirjoittamansa,
vuonna 2013 julkaistun teoksen Eräitä harmillisia tarinoita.
Teos koostuu lyhyistä tarinoista,
joitten lukukappaleet on numeroitu. Teksti muistuttaa kirjakielistä
tarinointia, sävy vaikuttaa väliin vitsailevalta väliin
piruilevalta. Kirjan kannessa on haitaria soittava pikkupiru.
Vehkalan teoksen tarinat kuvaavat
elämänhimoa, tuskastumisia, pettymyksiä ja satunnaisempia
ilonhetkiä, myös rehti viha saa vuoronsa. Esitellyt hahmot –
minäkertojansa mukaan lukien – sattuvat asumaan Helsingissä,
tarkemmin ottaen Kalliossa tai Hakaniemessä, elleivät tule Espoosta
asti. Myös Hanko, Forssa ja Lohja mainitaan. Ovatko tarinat sitten
pelkästään absurdeja, eivätpä tietenkään, niissä kuvastuu
kiihkeä halu saada jotain selvää elämän tarkoituksesta tai
jostakin nyt kumminkin. Tarinointia voi kuvailla paikoin hilpeäksi,
mutta siihen on jumittunut surullinen perusvire, kuten huomaamme
esimerkiksi tarinan Surun siivin neljännessä
lukukappaleessa:
Jos saisin mahdollisuuden kertoa
jollekin mistä suruni todellisuudessa johtuu, hukkaisin sen
käyttövoiman. Ihmiset eivät muutenkaan yleensä sure sitä asiaa
mitä väittävät surevansa, sillä narsistia vihaavat kaikki.
Paljon kiinnitin huomiota poliittisiin
viittauksiin, markkinatalous ja länsimainen
yhtenäiskulttuuri kertovat jo termeinä jotain teoksen
kantaaottavuudesta. Tyyliä luonnehtisin rennon absurdiksi
rock-sukupolven kerronnaksi. Jos rock ei kuulosta ihan
nappikuvaukselta, niin asettunee se humppaa lähemmäksi oikeata
tyylilajia. Nykypäivän korrektiusmentaliteetti ei rasita teosta
vääntövoimillaan vaan kirjoittajan kieli helähtää katutasolla
ja pesutuvissa. Suomalaisuudesta todetaan tarinassa
Kansalliskiihkottomat, sen neljännessä lukukappaleessa
seuraavaa:
Maailman tuulista palannut Vallilan
Kiinteistöjen isännöitsijä kertoi myöhemmin, millaista on olla
suomalainen. ”Täällä se menettelee,” hän sanoi. ”Suomessa
se ei haittaa millään tavalla.”
Kirjassa on 128 sivua. Lukaisin sen
vuodenvaihteen molemmin puolin parissa päivässä.
Tjaah, Vehkalan juttuja olen lueskellut somessa ja kuvauksesi vastaa aika lailla kuvaa jonka olen herrasta saanut...ja on maininnut kirjoittavansa kirjaa, mutta en tiennytkään että on jo aiemminkin julkaissut jotain.
VastaaPoistaHelsinkiläisenä varmaan tietänet Vehkalan hallitsevan kaupunkinsa punavihreitä kirjadivarimarkkinoita: Punainen planetta, Oranssi planeetta ja Vihreä planeetta ovat hänen divareitaan.
PoistaNastamuumio näyttäisi tässä kuussa julkaisevan jo toisen teoksen Vehkalalta.