Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoitti vuonna 2012 suomeksi julkaistun scifi-romaanin Teemestarin kirja. Luin sen.

Teemestarin kirja sijoittuu aikaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Maapallo on joutunut sotien seurauksena ekokatastrofin kouriin ja juomakelpoinen vesi on vähissä. Kuitenkin (nykyisellä Koillismaalla) toimii vielä pienellä paikkakunnalla teemestari, joka järjestää perinteisiä vissiin kiinalaisia tai japanialaisia teerituaaleja maksaville asiakkaille. Minämuotoisesti kerrotun romaanin päähenkilö on teemestarin tytär Noria.

Scifi ja ilmastonmuutos

Scifi edustaa minulle yleensä ihan ok kertomusmaailmaa. Tykkään scifi-elokuvista kuten Blade Runner, Solaris, Tähtien sota ja uudemmista vaikkapa Ex_Machina ja Arrival. Dystopia eli synkkä kuva tulevaisuudesta, on tavallinen tausta scifi-kertomuksille. Sitä voi jossain muodossa nähdä kaikissa mainitsemissani elokuvissa. Viime vuosina ilmastonmuutoksen ilmeisyys on lyönyt tai sen olisi luullut lyövän virttyneellä lekalla varpaille meitä kaikkia. Ilmastonmuutos on näkyvissä tälläkin hetkellä. Nyt on meillä päin sellaiset kevättalven kelit kuin oli 1970-luvulla vasta pari viikkoa myöhemmin. Ilmastonmuutos on pääteemana Emmi Itärannan scifi-romaanissa Teemestarin kirja, josta tässä yritän päästä kirjoittamaan. Niinpä luulisi, että Itärannan romaani löytää ketjukolaajan kynsissä suotuisan maaperän. Miksi näin ei käy?

Selityksiä

1. Alankohan minä tulla vanhaksi? Ihmettelin lukiessani miksen innostunut romaanista. Ajattelin, että ehkä scifi on muuttunut minulle jotenkin liian vieraaksi, ehkä elämä on muutenkin niin outoa, että siinä ei enää tarvita scifiä? Onko vesi jättämässä minut, niinkuin romaanissa arvellaan kuolevalle käyvän. Ainakin olen alkanut nauttia tiukkoja viinoja ilman lantrinkia.

2. Naisen kirjoittama kirja ei sovi minulle? Tällaisen kysymyksen esittäminen itselleenkin julkisesti lienee lääkintöhallituksen suositusten vastaista. Toisaalta lukiessani muistui mieleeni Mary Shelleyn romaani Frankenstein, jonka kerronta velloi tunnepyörteissä enemmän kuin kuvasi mitään repäisevää. Itärannan kirjasta pieni näyte:

Hän listasi asioita, jotka saivat hänet hymyilemään (syliin käpertyvä kissa, ensimmäinen haukkaus rapeasta omenasta, auringon lämmittämä nurmikko paljaiden jalkojen alla), ja asioita, jotka saivat hänet kiukustumaan (hiertävä kenkä, vanhoiksi käyneet silmälasit, joilla ei enää näe, musteen loppuminen silloin kun sitä eniten tarvitsee).

3. Novel, novellette, short story? Romaani sisältää minun nähdäkseni niin pitkän tarinan, ettei sitä novellissa ei edes pitkässä sellaisessa saada kerrottua. Teemestarin kirjan maailma olisi mielestäni tullut selväksi jonkin verran vähemmälläkin. Sata sivua pois ja olisi aika napakka paketti kasassa. Joku olisi varmaan selvinnyt vieläkin vähemmällä.

4. Hiihdon maailmanmestaruuskisat? Kisojen seuraaminen on vienyt kamalasti sitä parasta lukuaikaa. Onneksi Iivo voitti kumminkin sen kultamitalin.

5. Lumien pudotteleminen katolta? Tässä toinen vakavahko häiriötekijä lukemiseen keskittymiselle. Kahtena päivänä pudottelin lumia ja vieläkin niitä sinne jäi. Ehkä joskus tulee aika, jolloin lumia ei tarvitse pudotella? Dystopiaa vai utopiaa?

6. Olen taas valinnut itselleni liian paljon luettavaa? Tämä saattaakin olla pääsyy.

Kirjassa on 266 sivua. Lukeminen kesti viitisen päivää.