Ension päivänä, kesäisenä
lauantaina, vierailin vaimoni kera Leppävirralla. Päivää oli
luonnehdittu puolipilviseksi, itse olisin sanonut puoliaurinkoinen.
Itse asiassa aurinko säteili pilvien peittämältä taivaalta melko
usein.
Ennen Leppävirtaa kävimme Tarinan
puutarhalla Siilinjärvellä ostamassa hautakukkia, sillä
tarkoituksemme oli käydä kukittamassa Kuopion ja Leppävirran
hautoja. Ostin sisällissodan satavuotispeijaisten merkeissä
valkoiset ruusubegoniat kummallekin kummulle. Ajattelin näet, että
nyt on kädenojennuksen paikka, muuten olisin voinut viedä ne
perinteiset punaiset. Vaimo osti Siilinjärven haudoille kolme
punaista verenpisaraa.
Kuopiossa käväisimme ensiksi
vanhempieni ja veljeni haudalla, jonne yksi valkoinen begonia
jätettiin jonkun istuttaman punaisen velloksen seuraan. Sitten
piipahdettiin kirjastossa, jonne palautin kahdeksan kirjaa, joitten
laina-aika oli päättynyt edellisenä päivänä. Siitä määrättiin
minulle 2,40 euroa sakkoa, mikä tuntuu melko tuhdilta rankaisulta.
Lainasin silti neljä kirjaa, vaikka niistä palauttamistanikin oli
neljä jäänyt lukematta. Lueskelen sen minkä kiinnostaa ja katson
maksanko sitä sakkoa vai lopetanko kokonaan lainaamisen.
Kuopiosta Leppävirralle on matkaa vain
kuutisenkymmentä kilometriä. Tie on tullut tutuksi vuosien
saatossa. Ajaessani vaimo katsoi puhelimesta, että Leppävirran
Nesteellä olisi tarjolla lounasta vähän päälle kympillä.
Päätimme mennä sinne ja päätös osoittautui oikeanlaiseksi.
Lounas koostui kaslerlihasta, pottumuusista ja oli siinä jotain
muutakin. Ruoka oli maistuvaa ja huoltoaseman ruokalassa kuulimme
mukavaa savolaista jutustelua.
Äitini sukua on haudattu pienelle
hautuumaalle Leppävirran kylältä viitostietä hieman etelän
suuntaan. Olemme istuttaneet heidän haudalleen kuunliljoja ja
harokatajaa. Katajat tuppaavat palamaan keväisin, ehkä hiekkamaa ei
ole niille ihan paraimmanlaatuinen kasvualusta, kun aniharvoin
joudamme hautaa kastelemaan. Nyt ätväytin siihen kaiken keskelle
valkoisen begonian luomaan puhtaudellaan sokeeraavaa vaikutelmaa.
Itikoita näillä pienillä, syrjäisillä hautuumailla riittää,
toivottavasti myös kävijöitä.
Ajelimme siitä seuraavaksi Unnukkaan,
Leppävirran vireään matkailukeskukseen, jossa on monenlaista
myymälää ja kahvila-ravintola. Unnukassa järjestettiin
blues-tapahtuma, jonne olimme viime vuonna etsiytyneet sattumalta
hautuumaareissumme lopuksi. Tykkäsimme tapauksesta sen verran, että
halusimme uudistaa kokemuksen. Niinpä kuuntelimme bluesia ja
rytmänbluesia rannalla sijaitsevassa puistossa. Nautimme Marttojen
tarjoilemat lettukahvit ja pistäysimme myymälässä katselemassa
Muumimukeja. Tunnelma oli leppoisa ja asiallisen ystävällinen. Ehkä
poistumisemme yhteydessä esittämäni käsikynkkätanssin tapailu
(vaimoni kanssa) herätti lievää huomiota, mutta muuten saimme
viettää varsin rauhallisen iltapäivätuokion. Kiitokset liikenteen
ohjauksesta!
Toivoin vielä käyntiä Leppävirran
sankarihautuumaalla, johon vaimoni suostui. Parkkipaikkaa ei
löytynyt, joten paikoitin auton palvelutalon vieraspysäköintiin,
joka oli melkein tyhjillään. Sankarihautuumaalta löysimme äitini
setän haudan samasta paikkaa, josta äiti oli sen minulle osoittanut
pari vuosikymmentä sitten. Hautuumaata vartioi Heikki Konttisen
veistämä pronssinen sankaripatsas vuodelta 1965.
Leppävirta sai
käynnistämme apetta taloudelleen, sillä ostin Alkosta juhannusviinoiksi
putelin Leikattua konjakkia ja askin Huttusta. Tieremontin vuoksi poistumisreitti Leppäkylän keskustaajamasta viitostielle oli merkitty mustilla nuolilla. Ilmeisesti
muita opasteita ei ollut katsottu tarpeellisiksi.
Onpas hieno! :)
VastaaPoistaLeppävirta on hieno paikka!
Poista