Maarit Verronen: Saari kaupungissa

Maarit Verronen (s. 1965) kirjoitti vuonna 2007 julkaisun kaunokirjallisen teoksen nimeltä Saari kaupungissa. Onko kyseessä sitten romaani vai Aisla-nimiseen naisimmeiseen liittyvä kertomuskokoelma? Mitteepä tuosta. Luin sen kumminkin.

Kirja jakautuu neljää osioon, joitten nimet ovat Kaupunki, Sukupolvet, Tuttavat ja Aisla. Mutta pisin niistä on Aisla, joka käsittää noin puolet tästä pikku teoksesta. Sitä paitsi Aisla on kokijana myös omituisia kohtaamisia kuvailevassa Kaupunki-osiossa. Sukupolvet voisi kuvailla Aislan esivanhempia ja Tuttavat voisi esitellä Aislan tuntemien ihmisolentojen elämäntarinoita – niistä tulikin vähän mieleen Petri Tammisen mainio pieni teos Elämiä, tosin Verronen kertoo tarinansa omalla tavallaan ja hieman laveammin kuin Tamminen. Verrosen Tuttavissa minua miellytti tarina Kristiinasta, jolla ei ollut ammattia eikä työkokemustakaan. Lapsia siitäkin edestä. Tarinassa on sadunomaisuutta ja todellisuuden kosketus, joka saattaisi olla karukin, mutta Kristiinan lempeä olemusko sitten lienee se, mikä tasoittaa pahimmat karheikot.

Kirjan päähenkilö Aisla muistuttaa minun mielessäni kirjailija Verrosta itseään, varsinkin kun en häntä henkilökohtaisesti laisinkaan tunne. Aisla vaikuttaa aluksi itseriittoiselta, kuin saarelta kaupungissa, mutta kun aikansa lukee, paljastuu, että hänelläkin on ihmiskontakteja ja hän pitää niitä arvossa. Ihmiset vaikuttavat häneen, jotkut ärsyttävät, joittenkin seurassa on kuin kotonaan. Toisaalta hän asuu yksin, tekee pisempiä kävelyreissuja yksin (kuten minäkin varsinkin nuoremmiten) ja alkaa lopussa jopa melontaharrastuksen ilmatäytteisellä kanootilla. Myös monet muut hänen touhuilunsa ovat yksin tehtävää puuhastelua, kuten vaikkapa 1900-luvun vuosilukuihin liittyvät laskutoimitukset. Pitäisikö laittaa tästä esimerkki? En ole mikään matemaatikko, edes lentonäytökset eivät minulta onnistuisi, mutta kokeillaan nyt viihteen vuoksi:

Vuosi 1961:
Laskun lopputulokseksi saatava kokonaisluku 1. Käytetään lukuja 1, 9, 6 ja 1:

-1 – √9 + 6 – 1 = 1
Laskun lopputulokseksi saatava kokonaisluku 2:
1 – √9 + 6 – 1 = 2
Laskun lopputulokseksi saatava kokonaisluku 3:
-1 – √9 + 6 + 1 = 3
Laskun lopputulokseksi saatava kokonaisluku 4:
1 – √9 + 6 + 1 = 4
jne. 

Sain aikaiseksi todella yksitoikkoisia laskutoimituksia, Aisla on luovempi. Aisla vaikuttaisi ristisanatehtävien tai kryptojen ratkaisijalta, mutta ehkä hänen ominaispiirteisiinsä kuuluu valita itselleen harvinaisempia harrasteita? Toisaalta voisin kuvitella Aislan kiinnostuneen myös sudokuista, joissa päässälaskua saapi suorittaa.

Kai tästä kirjasta voisi pienen tekstuaalisen näytteen esille asettaa. Mikäs sopisikaan paremmin kuin juuri kertomus nimeltä Harrastukset, jonka loppuvaiheissa Aisla tuumailee mihin puuhaan voisikaan ruveta:

Yksi mahdollisuus olisi ollut jättää puuhastelut vähemmälle ja keskittyä niiden sijasta viininjuontiin. Aisla oli kokeillut sitä joskus. Yhdessä vaiheessa hän oli vähän kuvitellut, että hoksasi asioita paremmin parin lasillisen jälkeen. Mutta se ei ainakaan enää pitänyt paikkaansa. Rentoutumista ja turtumusta hän olikin enemmän hakenut, ja saanut. Se oli kuitenkin alkanut tuntua tylsältä.
Aisla arveli, ettei hänestä ollut alkoholistiksi.

Kirjassa on 162 sivua. Lukaisin sen parissa päivässä. Lopuksi haravoin lehtiä. Siinä hommassa olisi Aislan apukin kelvannut. Ja vielä niitä jäi ja lisää tulee päivä päivältä, jos Aisla sattuu tämän lukaisemaan. (Votkaakin jäi jäljelle yli puoli putelia.)