52

Mitään uutta sanottavaa minulla ei ole. Laitan tähän vain tämmöisen täyteviestin, että näyttäisi kuin olisin 52 tekstiä julkaissut vuonna 2022. Sitä paitsi nythän eletään viikkoa 52 niin että mikäpä jottei.

Sain joululahjaksi uuden lumikolan, jonka kävin vaimon kanssa hakemassa K-raudasta jonkin verran ennen joulua. Meni aikaa ennen kuin raaskin ottaa uuden kolan käyttöön. Eilen sentään kolasin sillä pari kertaa pihan siistiksi. Voi että se liukui kuin ilmatyynyillä! Äsken otin kuvan vanhasta ja uudesta kolasta. Vanha on jo työstä väsynyt, monien talvien raapimajäljet pohjassaan, melkein kuin meidän puulattiat, nyt kun meillä on noita kissoja. Otan kiitollisena vastaan kaiken helpotuksen, jonka lumitöihin saan. Kiitollisuudella suhtaudun myös tähän hienoiseen suvikeliin – tulkoon sitten vaikka iltapäivällä kolme senttiä märkää räntää. Painuvat kasat vähän lysympään kuten kolaajalla hartiat.

Ensi viikolle on luvassa pakkaskeliä. Tammikuun pakkaset saattavat joskus kestää viikkokausia. Vanhan kolaajan ohjeen mukaan ”toimeton tammikuu maaliskuussa maksetaan”. Millaista lienee maaliskuussa? ”Maalis maita näyttää”, sanotaan. Ja ”jos harakka hyppii hangella niin vielä on lunta maassa”. Ja ”kai se vielä kesäkin kerkiää kun tässä jo joulusta selevittiin”. Viimeinen taisi olla minun omaa toiveajatteluani. Ei sitä kaikesta ihan niin vain selviä. Minä vielä haaveilen kasler-paistista, jota smarketista saapi valmiiksi paistettuna. Siihen sinappia päälle niin ei kinkulle häppii. ”Sitä sinkkua kun vielä sais maestoo…” haaveilivat mummot ennen vanhaan.

”Kerää 52” oli ennenvanhainen korttipeli. Ehkä hieman turhauttava ja harmillinen, mutta omanlaistaan puujalkahuumoria sekin. Ensi yönä joudutaan varmaan kärsimään naapureitten puujaloista, kun on se rakettikeiujen yö. Miten mahtavat kissamme siitä selvitä? Pitää varmaan itse pysytellä selvänä ja auttaa kissoja parhaan mukaan.

Hyvää Uutta Vuotta!