Syttyä sytykkeistä

Olin tässä joku päivä sytyttämässä tulta leivinuuniin. Sytykkeeksi laittelin vanhoja Savon Sanomia. Huomasin siinä pari aukeamaa kouhalleen aseteltuani, että olin tainnut rutistella halkojen sekaan jotain ihan lukukelpoista. Perjantaina 19.3.2021 oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä julkaistu lehdessä tekstejä päivän teemasta. Isossa kuvassa minua pälyili kuka arvioivasti ohikatsoen, kuka suoraa katsekontaktia tavoittaen kolme kuopiolaista naisten asiaa edistänyttä hahmoa suoraan vuodelta 1884, todennäköisesti kuten kuvatekstissä mainitaan. He ovat Minna Canth, Elisabeth Stenius (takana) ja Selma Backlund.

Lehteen artikkelin laatineen Veera Jääskeläisen aiheena oli Elisabeth Stenius-Aarneenkallio (1847 – 1924), jonka Jääskeläinen kertoo olleen monessa mukana suomalaista yhteiskuntaa rakennettaessa. Kuvan jalkotilaan sommitellussa otsikossa sanotaan, että Elisabeth Stenius-Aarneenkallion lapsuudenkodissa harrastettiin taiteita ja toimitettiin käsinkirjoitettua sanomalehteä. Artikkelissa, josta vain osa säilyi joutumasta tulen ruuaksi, kerrotaan hänen toimineen kieltenopettajana useassa kuopiolaisessa koulussa, edistäneen suomen kielen asemaa, perustaneen Kansallislauluseura-kuoron ja pitäneen nuorille suunnattua kirjallisuuspiiriä nimeltä Pulmuset. Hän oli paitsi perustamassa, myös toimi puheenjohtajana Suomen Naisyhdistyksen alaosastossa. (Mitään yläosastoahan Kuopioon ei olisi annettu perustaakaan?)

Lehtiartikkelissa mainitaan myös että puheena oleva Elisabeth oli syntyjään Kurkijoen Gripenbergejä ja nautti opetusta Pietarissa, Smolnan naisopistossa. Smolnan kuvailuun artikkeli myös päättyy, niin että paljon hauskaa ja sivistävää jää minulta nyt lukematta. Mutta muistui mieleeni, miten kerran tulin wikipediasta lukeneeksi eräässä kuopiolaisessa sanomalehdessä aikoinaan käydyn keskustelun. Päätin etsiä sen luettavakseni, sillä minulle jäi siitä sellainen vaikutelma, että kyseinen keskustelu saattaisi kertoa 1800-luvun lopun emansipaation haasteista yhtä sun toista.

Wikiaineistosta löytyy taltiointi Savo-lehdestä 24.3.1887 otsikolla Mimmoisen käsityksen on ”Savon” lukijakunta saanut ”Geijerstamin jutusta”? Ruotsalainen kirjailija Gustaf af Geijerstam oli vieraillut Suomessa luennoimassa ja käsitellyt luennossaan mm. siveellisyyttä. Puhuja oli ilmaissut ajattelevansa, ettei miehiltä kenties heti voisi vaatia samaa siveellisyyttä kuin naisilta. Hän oli myös kertonut, että Tukholman naisyhdistys oli solminut ”semmoisen liiton, ettei kukaan sen jäsenistä menisi miehelle, jonka edellinen elämä ei ole aivan täydellisesti puhdasta.”

Tätä luentoa oli Savo-lehti kuvaillut kirjoituksessaan. Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen lehti oli saanut kysymyksen koomilliselta ja epäloogilliselta naiselta. Nainen tahtoi tietää, oliko Savo-lehti siveellisyyskysymyksessä Geijerstamin kannalla eli pitäisikö miehiltä odottaa samaa siveellisyyttä kuin naisilta. Lehti oli vastannut, että miehiltä vaaditaan samaa siveellisyyttä kuin naisilta. Ilmeisesti asia oli kuitenkin sotkeutunut, kun lehden toimittaja oli laskenut leikkiä Tukholman naisyhdistyksen päätöksestä.

Silloin E. Stenius kirjoitti lehteen kipakan kirjoituksen, jossa hän väitti Savo-lehden toisaalta vaativan miehiltä siveellisyyttä ja toisaalta laskevan asiasta leikkiä. Toimitus vastasi alentuvasti painottaen, että leikinlasku suuntautui pelkästään Tukholman naisyhdistyksen päätökseen. Samalla lehti paheksui Steniuksen kirjoituksen sävyä, jonka lehti katsoi pyrkivän saattamaan lehden linjan epäluulon alaiseksi.

Tämä sanomalehden palstoilla käyty keskustelu on mielestäni oikea aarre! Se kuvaa sitä miten asioista on taitettu peistä autonomian ajan Kuopiossa. Voimakkaita mielipiteitä on esitetty ja niihin on vastattu ihan yhtä voimakkaasti. Naisten aseman paraneminen on vaatinut aikaa ja vaivaa, siihen on sopinut E. Steniuksen kirjoituksessaan esittämä kuvaus:

”katsokaa, tuossa on hyveen ja totuuden vaivalloinen tie, vaeltakaa sitä, vaikka monesti lankeaisitte, vaikka haavoittuisitte, vaikka henkenne menettäisitte.”