Joseph Brodsky: Joulutähti

Luin juhannuksen alla kokoelman venäläisen Joseph Brodskyn joulunseutuun kirjoittamia runoja. Runot on kirjoitettu vuosina 1962 – 1995. Kokoelman nimeksi on valittu ”Joulutähti”. Runot ja mukaan liitetyt Brodskyn haastattelut on suomentanut Jukka Mallinen vuonna 1999. Runojen lukemiseen kului muutama päivä. Sen selvittelemiseen, mitä oikeastaan olin lukenut, menikin sitten viikko.

Juhannus ja joulu sijaitsevat eri puolilla vuotta, tavallaan vastakkaisina vuodenaikoina. Juhannuksena kristityt muistavat Johannes Kastajan, jouluna Jeesuksen syntymää. Johannes Kastaja pohjusti tietä Jeesukselle, joten hän ei ole hahmona mitenkään vastakkainen Vapahtajalle, eikä siten juhannus ole juhlana joulun vastakohta, vaan pikemminkin joulua edeltävä airut. Runokokoelman lopussa Brodsky ja haastattelija toteavat jotenkin itsestäänselvyytenä, että joulu on tilinteon aikaa. En ole itse ajatellut joulusta noin. He varmaankin tarkoittavat joulun ajoittumista vuodenvaihteeseen? Voi ikäänkuin katsoa taaksepäin ja arvioida mitä vuosi on tuonut tullessaan ja arvailla mitä seuraavaksi on luvassa. Samaa voi sanoa myös juhannuksesta, jolloin aika monelta työvuosi katkeaa koko vuoden odotettuun lomaan. Myös tässä runokokoelmassa katsotaan paljon taaksepäin ja eteenpäin, nykyhetken murheita unohtamatta.Brodsky itse kertoo kaikkien runojensa käsittelevän aikaa. Minusta sopisi paremminkin sanoa ”aikakautta”.

Joseph Brodsky eli vuosina 1940 – 1996. Hän oli kotoisin Leningradista. Toisinajattelija Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta länteen vuonna 1972. Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobelin palkinto vuonna 1987. Kansan Uutisten verkkolehdestä löytyy Pirjo Hämäläisen kirjoitus Brodskysta.

Brodskyn joulurunot sisältävät lukuisia viittauksia Raamattuun ja lisäksi minua lukeneempi löytänee niistä viittauksia moniin venäläisiin runoihin. Kaksi runoa on omistettu Anna Ahmatovalle, jonka luona runoilija Brodsky on saanut vierailla (Ahmatova kuoli vuonna 1966). Runoista ensimmäinen, ”Jouluromanssi”, on omistettu Jevgeni Reinille, runoilijalle, jota Brodsky piti opettajanaan. Kokoelman nimiruno ”Joulutähti” ei ole omistettu kenellekään, mutta se on samanniminen kuin Boris Pasternakin kirjoittama noin 20-säkeistöinen runo romaanista Tohtori Živago (vuodelta 1956). Brodskyn ”Joulutähti” päättyy samantapaiseen tilanteeseen kuin Pasternakin runo. Lopussa jouluntähti katselee seimessä makaavaa vastasyntynyttä. Pasternakin runossa tähti katsoo lasta kynnyksen yli kuin vieras, Brodskylla tähti katsoo lasta kuin isä. Vähintään viitteellinen esikuva Pasternakin runo Brodskylle on siis ollut. Haastattelussa Brodsky kertoo kirjoittaneensa oman Joulutähtensä heti palattuaan noutamasta Nobelin palkintoaan. Runossa mainitaan nimeltä tietäjät, jotka ovat raahanneet lahjansa Lapselle.

Suomentaja Mallinen on hyväntahtoisesti maininnut Puškinin runoon ”Vaskiratsastaja” liittyvät yhteydet, jotka löytyvät vuonna 1974 kirjoitetusta, Komarovon (suom. Kellomäki) maisemiin, Suomenlahden rannalle sijoitetusta, nimeämättömästä runosta. Itse löysin siitä runosta myös viittauksen Lermontovin runon ”Purje” viimeiseen säkeistöön. Lermontovin runon ajatus uhmakkaasta, vaikeuksista rauhaa etsivästä purjeesta, on vaihtunut Brodskyn runon kuvaamaan väsähtäneeseen luovuttamismielialaan, jonka lienee tarkoitus kuvata yhtä hyvin neuvostoihmistä kuin runoilijan omia toiveita maansa suhteen. Lopussa runoilija toivoo tulevansa haudatuksi Suomenlahden santaan.

Läheskään kaikkia Brodskyn runoihinsa upottamia viittauksia aikaisempiin, ties kenen kirjoittamiin runoihin en tunnista, koska en ole kyseisistä runoista kuullutkaan. Myös vertauskuvat jäävät minulle usein avautumatta – jos ne ovat vertauskuvia! En ole ihan varma pitääkö Brodskyn runoja tarkastella uskon tai uskonnon kannalta vai ovatko sekä usko että uskonto runoissa myös vertauskuvia? (Haastattelussa Brodsky kiistää olevansa uskonnollinen ihminen.) Punainen tähti ei joulutähdestä ensimmäisenä nouse mieleen vaan Brodskyn runojen joulutähti voisi symboloida pikemminkin kaukana siintävää toivoa neuvostoyhteiskunnan luhistumisesta. (Tosin Pasternakin joulutähti levittää maahan punaista hehkua.) Tietäjät eivät Brodskyn runoissa ehkä saavukaan itäisiltä mailta? Anna Ahmatovalle omistetussa runossa ”Temppelissä käynti” vuodelta 1972 voi vaistota profeetta Annan (suomenkielisessä Raamatussa Hanna) symboloivan runoilijalegenda Ahmatovaa, joka runossa saa nähdä kansansa pitkän odotuksen täyttyvän ja vapauden ajan pian koittavan. Runo kuvaa Jeesus-lapsen käyttämistä temppelissä ensimmäistä kertaa, jolloin vanha Simeon tunnistaa hänet Vapahtajaksi ja Anna (Hanna) puhkeaa ylistykseen.

Runossa ”Laguuni”, vuodelta 1973 vietetään joulua Venetsiassa. Pietarihan tunnetaan myös Pohjolan Venetsiana. Brodskyn runossa kuvataan Pohjolan sfinksien eteläistä veljeä, joka läheltä nähtynä on kenties erilainen kuin Pohjolasta kurkattuna. ”Gondoli hakkautuu mätiin paaluihin...” säkeen voi lukea tarkoittavan kumpaa venetsiaa tahansa. Silti rivoina sormimerkkeinä vuotavat runon riveille sirppi ja vasara. Neuvostojärjestelmän arvostelu vaikuttaa välillä länsimaisen yleisön kosiskelulta. Kokoelman lopun runot tuntuvat käsittelevän Pyhän perheen pakolaisuuden ongelmaa. Tämä lienee vertauskuva maastaan poistuneille emigranteille. Näytelmässään ”Jessus mikä farssi!” toinen Nobel-palkittu kirjailija Dario Fo muistuttaa, että Jeesus eli maahanmuuttajan elämää Egyptissä nuoruusvuosinaan. Fon näkökulma on rempseän humoristinen, Brodsky soveltaa hillittyä ivallisuutta verratessaan Neuvostoliitosta länteen siirtyneitten tilannetta Jeesuksen ja muitten mamujen niukkaan elämään vieraassa maassa. Edellyttäen että olen tulkinnut Brodskyn vertauskuvat oikein.

Kokoelman viimeisissä runoissa 1990-luvun puolivälistä runoilija Brodsky toteaa työnsä tulleen tehdyksi, epoletit joutavat kohta naulaan. Vapaudesta hän ei puhu, avara taivas oli vain erämaassa, jonne Pyhä perhe pakeni vainoojiaan. Lapsi katsoo luolan lämmöstä tähteä taivaalla, vain Lapsi tietää mitä tähti merkitsee, mutta Hän vaikenee. Viimeiseksi valitun runon (vuodelta 1994) lopussa Brodsky lukee ansiokseen sen pienen aukon, jonka on saanut aikaan ”olemattomuuden” panssariin. En tiedä olenko saanut itse lukijana aikaiseksi kummoisiakaan Brodskyn runojen suhteen. Brodsky itse tietäisi mitä hänen runonsa merkitsevät, mutta häneltä en enää vastausta saa.