Natalia Erchova, Irina Dergatcheva: Suomi, Ruotsi ja Venäjä tuhat vuotta naapureina

Lukaisin netistä osoitteessa http://1000years-neighbouring.com/finbook/ löytyvän kirjan. Teos keskittyy siihen Ruotsin historiaan, jolla on jonkinlaisia yhteyksiä Venäjään ja joissakin tapauksissa siihen Venäjän historiaan, josta on löydettävissä yhteyksiä Ruotsiin. Kuvauksen näkökulma on venäläinen. Suomi esiintyy kirjassa juuri siinä osassa, joka sillä on ollut Ruotsin ja Venäjän keskinäisessä historiassa yleensäkin eli lähes huomaamattomana rajamaakuntana. En tiedä miksi Suomi on nostettu kirjan otsikkoon, sillä teoksessa liikutaan miltei yksinomaan Ruotsissa – tosin viimeinen luku on omistettu Ahvenanmaalle ja puhuttaessa Kustaa III:n ja Katariina Suuren tapaamisesta piipahdetaan Haminassa, Helsingistä on myös pari kuvaa muussa yhteydessä.

(Tietysti voisihan olla niinkin, ettei netissä olekaan luettavissa koko kirjaa, vaan Suomea kuvaava osuus olisi jätetty pois nettijulkaisusta!)

Kirja sisältää paljon kuvia, jotka ovat korkealaatuisia, kauniita ja esittelevät historiallisia kohteita niitten tämänhetkisessä tilassa. Ehkä kirjan piristävintä antia onkin juuri se, miten historia ja nykypäivä yhdistyvät niin kuvissa kuin tekstissä. Linnoissa ja museoissa vierailtaessa kirjoittajat kuvailevat myös henkilökuntaa, ympärillä olevaa luontoa ja erilaisia majoitus- ja harrastemahdollisuuksia. Niinpä osa tekstistä sisältääkin ”matkailuvinkkejä” mikä on minusta oikein hauskaa. Uskon, että historiasta kiinnostuneet ihmiset saattavat olla kiinnostuneita yhtä hyvin Peppi Pitkätossun kodista kuin viikinkiaikaisesta laivahaudastakin. Minä ainakin olen.

Kirjan tekoon on sisältynyt myös kuvailtavia kohteita käsittelevä tv-ohjelmasarja. Ehkä juuri tästä syystä kirja jakautuu 24:ään osaan, jotka muodostavat kukin yhtenäisen kokonaisuuden. Kirja alkaa Tukholman historiallisen museon viikinkinäyttelystä, jonka yhteydessä käydään sulavasti ja ilmavasti läpi viikinkiaikaisen Birkan kaupungin kohtaloa sekä varjagien ja Kiovan Venäjän yhteistä historiaa. Toisessa luvussa vieraillaan Sigtunassa, vanhassa viikinki-Ruotsin pääkaupungissa, jossa eli aikoinaan venäläisten kauppiaitten siirtokunta. Kolmannessa luvussa käväistään Gotlannissa, neljännessä Tukholman kuninkaanlinnassa. Useimmista kohteista löytyy yhteyksiä Venäjälle. Viides kohde, Drottningholmin linna, on tässä suhteessa pieni poikkeus, sillä sen osalta on keskitytty pääasiassa Kustaa III:n aikaisen teatterin esittelyyn. Myös parissa muussa kohteessa yhteydet Venäjälle ovat melko vähäiset, mutta kaikissa on esillä jotakin mielenkiintoista Ruotsin historiasta ja nykypäivästäkin.

Minulle paljastui lukiessa monia aivan uusia asioita. En olisi uskonut, että Mälaren-järven rannoilta löytyy nelisenkymmentä linnaa! Kuninkaanlinnan, Drottninholmin, Gripsholmin ja Tullgarnin linnojen lisäksi vieraillaan Skoklosterin ja Steningen linnoissa, jotka sijaitsevat kumpikin pienemmän järven rannalla. Tämä Ruotsin linnojen suuri määrä selitetään siten, että 1600-luvulla, kun Ruotsi oli suurvalta, maassa oli varakasta väkeä, joka halusi näyttää mahtiaan ja rikkauttaan. Sitä paitsi varsinkin Mälarenin rannalla olevat linnat oli tarkoitettu myös puolustuksellisiin tarkoituksiin. Kun hyökkääjiä ei koskaan tullut, linnat säilyivät erinomaisessa kunnossa. Monet niistä toimivat nykyisin museoina tai hotelleina.

Toinen mielenkiintoinen seikka liittyy kirjan esille nostamiin merkkihenkilöihin. Esimerkiksi Alfred Nobel oli viettänyt nuoruutensa ja kävi koulunsa Pietarissa, jossa hänen isällään oli liikeyritys. Venäläinen Sofia Kowalevskaja puolestaan nousi ensimmäisenä naisena Euroopassa matematiikan professoriksi vuonna 1884 Tukholman yliopistossa. Suomeen liittyen herätti huomiotani, että Jean Sibeliuksen vaimo, Aino Järnefelt oli sukua kuvanveistäjä Pjotr Clodtille, joka on veistänyt Pietarin Anitškovin sillan upeat hevospatsaat. Vaikka kuinka paljon muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia ja monivaiheisia kohtaloita kirjan tarinoihin sisältyy. Kirjassa kerrotaan tsaari Nikolai II:sta vastaan tehdystä murhayrityksestä Tukholman kuninkaanlinnan edustalla 1909. Suomalaisena kylmää selkäpiitä, kun ajattelee mitä Suomi nykyään olisi, mikäli tsaarinvalta olisi kaatunut jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siinä olisi saattanut jäädä moni kansa itsenäistymättä...

Muutamia pieniä asiavirheitä olin havaitsevinani. Suomen sota alkoi vuonna 1808, eikä vuonna 1809. Kustaa Vaasa antoi ilmeisesti vuonna 1550 käskyn Helsingin kaupungin perustamisesta, mutta olikohan siitä jo tuolloin määrä tulla Suomen pääkaupunki? Rooman keisarin nimi ”Trojan” on suomalaisille tutumpi muodossa Trajanus. Seisova pöytä on ruotsiksi smörgårsbord, ei smörgedsbord. Tukholman Vanhan kaupungin tori ei ole nimeltään Stortårget, vaan Stortorget.

Kaiken kaikkiaan kirjan tapa kertoa historiasta miellyttää minua. Historiasta voi aivan mainiosti tehdä osan elävää nykypäivää – kuvata sitä historiallisessa kohteessa vierailijan silmin. Tämä kirja on siitä erinomainen todiste.

Luin tätä nettikirjaa noin viikon. Lukeminen netissä sopii mielestäni loistavasti juuri tämän tyyppiselle kirjalle, joka sisältää paljon kuvia. Joihinkin kuviin olisi toivonut selkeät kuvatekstit. Sivujen välillä siirtyminen on netissä hieman jähmeää ja sisällysluettelo pitäisi olla helpommin lukijan saatavilla.