Lukemani teos: Kalevala
Lyhennettynä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 172.
osa, toimittanut F. A. Heporauta vuonna 1925, tarkastetut painokset
vuosina 1933 ja 1942. Lukemani kappale (8. painos) on painettu vuonna
1964.
Kalevalan
runoja kokosivat itäisestä Suomesta, Vienan Karjalasta ja
Inkeristä Elias Lönnrot ja kumppanit 1800-luvun
alkupuolella. Lönnrot koosti runojen perusteella yhtenäisen
teoksen, joka tunnetaan nimellä Kalevala. Kalevala on Suomen
kansalliseepos.
Lukemani
lyhennetty versio Kalevalasta on siis laadittu koulujen tarpeita varten ja muuta
versiota Kalevalasta en ole lukenutkaan. Ensimmäisen kerran luin
kirjan yläasteen loppuvuosina ja toisen kerran luin sen kokonaan
nyt. Kirjaan sisältyy esipuhe, selventävää
sanastoa sekä lopussa piirrettyjä kuvia työkaluista,
vaatteista ja rakennuksista.
Kalevala
on suomalaiselle kiintoisa kirja. Se sisältää
suomenkielistä kansanrunoutta, jolla on hyvin vanhat juuret.
(Wikipediassa mainitaan tosin, että Kalevalan kieli on
oikeastaan alunperin vienankarjalaa.) Kirjan sivuilta voi lukea
näytteitä muinaissuomalaisesta tarustosta, kansan tavoista
ja uskomuksista. Kalevalan tarut liittyvät myös
paikoitellen yhteen eurooppalaisen taruston kanssa. Vaikka Kalevalan
kieli on yhtenäistetty laajaa suomenkielistä lukijakuntaa
ajatellen, sisältää se yhä vanhaa sanastoa ja
osin nykysuomesta poikkeavaa kielioppiakin.
Kun
nuorena poikana jouduin lukemaan Kalevalaa (Lyhennettynä), pidin
sitä pitkän matkaa aika tylsänä kirjana. Tämä
saattoi johtua läksynomaisesta lukemisesta, jossa tietty pätkä
Kalevalaa oli luettava ensi tunniksi. Lisäksi kieli tuntui
vaikealta, selityksien silmäily vei aikaa ja hajotti tuntumaa
luettavaan. Sitten eräänä viikonloppuna satuin olemaan
matkalla ja minulla oli Kalevala mukanani matkalukemisena.
Majoituspaikassani aloin lukea jaksoa, jossa kerrotaan Kullervon
tarina. Se on verrattain yhtenäinen, dramaattinen ja kiehtova
osa Kalevalaa. En varsinaisesti pidä sanonnoista ”se kolahti”
tai ”jäin koukkuun”. Sanoisin pikemminkin, että
Kullervon tarina vetosi tunteisiini hyvin voimakkaasti, se liikutti
minua.
Vuosien
ja vuosikymmenien mennessä lueskelin silloin tällöin
Kalevalaa sieltä täältä. Milloin liikutuin
Väinämöisen soiton kuvauksista, milloin itkin Ainon
tarinaa lukiessani, milloin koetin ratkaista Sammon arvoitusta.
Väinämöisen lähtö on äijämäisen
juhlava lopetus ja laulajan alku- ja loppusanat muodostavat upean
kehyksen koko kirjalle. Nyt luin mielenkiinnolla kuvausta
karjalaisista häistä, nuoren morsion tuntemuksista ja hänen
saamiaan ohjeita miten toimia miniänä talossa. Epäonninen
Ilmarinen, seppo sen mokoma, vaati myös huomiotani.
Lisäksi tällä kertaa minuun vetosi ehkä
ensimmäistä kertaa kieli. Kalevalassa asiat ilmaistaan
omaperäisesti ja vivahteikkaasti niin että toistokin
maistuu heleälle runolle! Kiinnitin huomiota siihen, miten monet
sanonnat ovat peräisin Kalevalan säkeistä. Sekä
alkuperäiseen tekstiin että selityksiin sisältyy myös
tahatonta koomisuutta, mikä kirvoitti minusta monet makoisat
naurut.
En
silti väitä, että olisin lukenut kirjaa tällä
kertaa erityisemmällä innoituksen ruokahalulla. Kalevalassa
sana ”viikko” tarkoittaa pitkää aikaa ja parikin
viikkoa Kalevalan lukeminen tällä kertaa kysyi. Tosin
lopuksi harpoin kirjan läpi uudestaan poimiakseni ylös
muutamia säkeitä. Kalevalassa on lyhennettynäkin 186
sivua kuvat ja sanastot mukaanluettuna.
Minulle Kalevala on auennut vasta hiljakkoin. Minusta esim. Parvelan Tuliteräsarja, Kunnaksen Koirien Kalevala voi toimia nuorilla johdatuksena saagaan. Oikeasti runojen rytmi on miltei hypnoottinen :)
VastaaPoistaTästä Parvelan sarjasta en tiennytkään, luin siitä kyllä nyt netistä. Koirien Kalevalaa varmasti luetaankin lapsille. SKS:n sivuilla kerrotaan miten Lönnrot keruumatkoillaan Vienan kylissä sai huomata, että kansanrunoja lauloivat niin nuoret kuin vanhatkin. Että lienevät kaiken ikäisille tarkoitettuja?
VastaaPoistaJuu olen postannut Parvelan trilogiasta, josta olen lukenut vain ykkös ja kolmososan. Luin kolmososan joulun jälkeen, mutta laitoin sen piiloon ykkösosan kaveriksi :)
VastaaPoistahttp://joklaaja.blogspot.com/2011/04/timo-parvela-tulitera-sammon-vartijat-1.html
Hienoa paneutumista asiaan! Varmaan on hyvä pitääkin saman sarjan arviot keskenään lähietäisyydellä.
VastaaPoista