Luin Kari Klemelän ja Jouni Inkalan suomentaman ja toimittaman slovenialaisen nykyrunon antologian. Kirja nimeltä Marsipaania ilmestyi vuonna 2009. Se sisältää runoja kahdeltatoista runoilijalta, vähintään kaksi runoa kultakin. Runoilijat on esitelty kuvan kanssa, kaikista runoista mainitaan teos, josta se on poimittu. Kokoelma on selkeästi järjestelty, teksti on miellyttävää lukea. Suomennokset on tehty suoraan sloveenista.
Kokoelman
runot eivät sisällä selvästi havaittavaa mittaa
tai kaavamaisia loppusointuja. Runot ovat vapaasti hengittäviä,
joukossa muutama proosarunokin – viimeksi mainituista minua
miellyttivät erityisesti Barbara Korunin runo ”Enkelin
syntymä” ja Primož Čučnikin runo ”Teen tuoksu”. Korunin
runo kertoo syntymästä ja menetyksestä, Čučnik
kuvailee ystävyyden tärkeyttä.
Eniten
myönteisiä osumia sattui kohdalle Aleš Štegerin ja Taja
Krambergerin runoja lukiessani. Krambergerin runosta on peräisin
antologian nimi ”Marsipaania”. Runoilija Kramberger kirjoittaa
siitä mistä runoilijat niin kovin usein kirjoittavat eli
runoista, runon kielestä, runoilijuudesta – kekseliäästi
ja kauniisti. Silti kaikkein parhaana hänen töistään
pidän runoa ”Elämän liikekannallepanoja”, jossa
käydään läpi isän vaikutusta lastensa
elämään ja ajatteluun. Lopuksi muistutetaan siitä
tunnetusta voimasta, joka on jokaisen suuren miehen takana.
Aleš
Šteger on nokkela kirjoittaja, joka lähestyy asioita
yllättävistä näkökulmista. Hänen
runonsa ”Citrus” yhdistää arkipäivän,
väkivallanteon ja sitruunat. Runoa rytmittää toistuva
ajan ja paikan määritys: kaikki tapahtuu marketissa
lauantai-iltapäivänä kello kolme. Vaikka runo kertoo
Slovenian nykypäivästä, se nostaa myös mieleen
Jugoslavian hajoamissodat, joista on kulunut tuskin kahtakymmentä
vuotta. Väkivaltaiset kokemukset tulevat esiin muittenkin
runoissa, usein kuin sivumennen.
Brane
Mozetičin runojen teemana ovat miesten välinen rakkaus ja se,
millaista on olla erilainen: runossaan ”Pitkä kokaiiniviiva
Ljubljanassa” Mozetič kuvaa maansa pääkaupunkia
”psykopaattien turvapaikkana”. Slovenialais-slovakialainen
pariskunta Primož Repar ja Stanislava Chrobáková Repar
liikkuvat laajoissa runoissaan yleisissä ja yksityisissä
metafyysisissä maailmoissa. Primož Reparin kerrotaan siirtyneen
sittemmin niukkaan haikutyyliseen ilmaisuun. Se kuulostaa
mielenkiintoiselta ja hänen maailmankaikkeudellisesti
laajenevista runoistaan voi jotenkin vaistota sellaisen suuntauksen
mahdollisuuden. Iztok Osojnikin satiirisissa runoissa liikutaan myös
Slovakiassa. Monessa runossa esiintyy Osojnikin vakiohahmo, Herra
Tänään, nyreine mielenilmaisuineen.
Svetlana
Makarovičin runo ”Tähti” asettaa ainakin minut lukijana
valinnan eteen: mistä tähdestä on kysymys, kun se
selvästi tuntuu kuvastavan kaipausta menneeseen? Nähnen
sitten menneen maailman kaikuja kaikkialla, kun kallistun
tulkitsemaan Makarovičin tähden väriltään
punaiseksi. Sinänsähän kaipaus pois alati uudistuvasta
nykymenosta tuntuu inhimilliseltä, tarkoittipa tähti
tarkemmin ottaen mitä tahansa.
Tone
Škrjaneč istuu laakeripuun alla ja tupakoi sekä katselee
taivaassa olevasta aukosta hyvin ruskettuneitten neitosten
liikehdintää. Gašper Malej käy läpi eron
tunnelmia kauniisti kuvailevin sanoin. Maja Vidmar päätyy
autiolle saarelle miehen kanssa, jossa ei ole muuta erityistä
kuin se, ettei hänessä ole paljoa erityistä, vai
onkohan sittenkin...?
Kaiken
kaikkiaan sain kohtalaisen hyvin selvää näitten
runojen sanottavasta. Usein on nykyrunon kanssa ollut vaikeampaa.
Antologian suomentajia on kuulemma kiitelty kyllästymiseen asti
kulttuuriteosta. Liityn kiittelijöitten joukkoon. Kirja kertoo
riveillä ja niitten välissä keskieurooppalaisesta
todellisuudesta jotain sellaista, mitä tavallisella
turistireissulla ei yleensä pääse kokemaan.
Minunkaltaiseni lukija saattaa näitten runojen myötä
päästä semmoisiinkin paikkoihin, joista ei edes
runojen matkaohjelmassa ole mitään mainintaa.
Kirjassa
on 174 sivua ja niillä sivuilla matkailemiseen meni minulta pari
viikkoa.
Kiintoisa aluevaltaus, en ole tutustunut slovenialaiseen nykyrunouteen, suomalaiseen hieman enemmän :)
VastaaPoistaKiitti kommentista!
VastaaPoistaAluevaltaukseksi tätä en vielä nimittäisi, mutta ehkä se oli semmoinen "savolainen visiitti".