Nautiskelin
tuhdin lukupaketin verran suomalaisen Arvid Järnefeltin (1861 –
1932) tuotannosta. Valitut teokset on koottu vuonna 1953. Kirjan
alkusanoissa kirjailijan elämää ja tuotantoa kuvailee
Lauri Viljanen.
Arvid
Järnefelt oli kuuluisaa kulttuurisukua ja hänestä
muodostui tärkeä vaikuttaja nuoren Suomen kirjallisuudelle.
Viljanen tuo esille Arvid Järnefeltin aatelisen sukutaustan.
Järnefeltien suku oli ”suomenmielistä”, millä
lienee tarkoitettu pyrkimystä nimenomaan suomenkielisen väestön
olojen kohentamiseen. Tärkeänä vaikuttajana perheessä
oli äiti, Elisabeth Järnefelt, joka suhtautui iloisen
luontevasti kansanihmisiin. Arvid Järnefeltin näkemyksiin
vaikuttivat suuresti myös kirjalliset esikuvat, kuten
amerikkalainen Henry George ja myöhemmin varsinkin venäläinen
kirjailija ja suuri ajattelija Leo Tolstoi. Kirjailija Järnefeltin
tarinoissa yhtyvät toisaalta sukupolvien yli ulottuvan
henkilöhistorian ja toisaalta ajan ilmiöitten merkitys
päähenkilön omien mielenliikkeitten kaarroksiin.
Viljasen esipuheessa on mielestäni varsin nappiin osuva lause:
”Järnefelt
esiintyy ihmisen kohtalon raskasmielisenä lyyrillisenä
miettijänä.”
Romaani
Isänmaa on Arvid Järnefeltin esikoisteos
vuodelta 1893. Se on kertomus ison talon perillisen, Heikki Vuorelan,
elämänuran kehittymisestä. Heikki lähetetään
opiskelemaan Helsinkiin. Pääkaupungissa hän innostuu
suomalaisuusaatteesta, jota kuvataan hyvin aidontuntuisesti. Heikki
saa nähdä suuren esikuvansa Snellmanin, mutta isä
tulee ja hakee poikansa kotiin oppimaan maanviljelystä.
Illuusiot kaatuilevat, eikä suuntaa elämälle meinaa
löytyä. Heikki palaa Helsinkiin ja pettyy niin rakkaudessa
kuin ravintoloissa. Siinä sivussa opinnot kuitenkin etenevät
menestyksellisesti.
Isänmaassa
kuvataan yhtä hyvin aikakautta (1870 – 1880 -luku) kuin Heikin
tuskaista ja hapuilevaa oman linjansa hakemista. Järnefelt
esittää romaanissaan ihanteita uhkuvan suomalaisuusaatteen
sekä uljaimmillaan että uinahtaneena. Maaseutu näyttäytyy
uuden ja vanhan ajan kamppailukenttänä siinä missä
kaupunkikin. Heikki Vuorela kasvaa tarinan lopussa näkemään
itsensä osana sukupolvien ketjua laajassa, koko kotiseudun ja
kansan käsittävässä merkityksessä löytäen
juuri siitä tarkoituksen elämäänsä.
Elämän
meri on lyhyt, kuuden novellin kokoelma vuodelta 1904. Kokoelma
sisältää kertomuksen koiran sielunelämästä,
metsähiirien yhteisöstä sekä vesipisaran
elämänkaaren hänen itsensä kuvailemana. Nämä
kertomukset ovat kyllä vertauskuvallisia, mutta en niistä
erityisemmin viehättynyt. Sen sijaan jo aiemmin lukemani novelli
”Hän ja minä”, joka käsittelee ison talon isännän
rakastumista torpan emäntään, on aivan huippu.
Novellissa nousee kuin sivumennen esiin pienviljelijöitten
oikeus omaan maahansa. Torpparien heikko asema vaivasi Järnefeltiä.
Tässä novellissa asia tuodaan esille rakastumisen myötä
henkilöityneenä, mikä on hieno lähestymistapa.
Ehkäpä Järnefeltille ominaista onkin henkilökohtaisen
kokemuksen yhtyminen yhteiskunnalliseen aiheeseen.
Romaani
Maaemon lapsia, vuodelta 1905, paneutuu torpparien ja
maataloustyöläisten kehnoon asemaan Järnefeltille
tyypilliseen kuvailevaan, runolliseen sävyyn. Tarinassa ovat
sivuosassa mukana myös jumalat, niin valtaapitävien
kristittyjen Jumala kuin kansan vanhat kalevalaiset haltiatkin,
jälkimmäiset Totuuden Hengen enkelin tehtäviin
värvääminä. Tarinan ydin keskittyy kuitenkin
kaupungista maalle tulevan nuoren, älykkään mutta
juopumushakuisen herrasmiehen tekemiin pöyristyttäviin
havaintoihin, jotka polkaisevat liikkeelle yllättävän
kehityskulun. Kuvaus on karrikoitua ja tyylilaji taitaa olla
jokseenkin satiirinen. Kertomuksessa voi nähdä enteitä
pahenevasta, sisällissotaan johtaneesta vastakkainasettelusta,
niin selvästi kuin kirjailijan haluna olisikin tällaisen
epäkohdan purkaminen.
Greeta
ja hänen Herransa (1925) on romaani ruotsinkielisen Nyholmin
perheen vaiheista 1800-luvun lopulta vuoden 1920 paikkeille.
Tapahtumapaikkana on suomenkielinen Uusimaa, jonne Nyholmit ovat
muuttaneet asumaan omaan rauhaansa. Tositapahtumiinkin osaksi
perustuva tarina jää jotenkin sinne omaan rauhaansa –
ainakin mitä minuun tulee. Muutamia harvoja koskettavia kohtia
lukuunottamatta romaani oli tosi pitkästyttävää
luettavaa, enkä usko palaavani sen pariin.
Vanhempieni
romaani on kolmiosainen romaanimainen muistelmateos joka ilmestyi
vuosina 1928, 1929 ja 1930. Siinä Arvid Järnefelt kertoo
vanhempiensa tarinan. Kirjasarjasta on Valituissa teoksissa mukana
pieni katkelma (neljä lukua) osasta Elisabethin usko. Otteessa
käsitellään Elisabeth Järnefeltin elämää
hänen jäätyään leskeksi kenraalimiehensä
kuoltua. Kenraalska oli muuttanut Arvid-poikansa naapuriksi Lohjalle
ja alkanut poikansa tavoin viettää yksinkertaista
tolstoilaista elämää pienviljelijänä. Ihan
sympaattinen katkelma.
Mukava kun tuot Järnefeltiä esiin. Olen lukenut Isänmaan, se on aikansa teos, ja tärkeä siinä ajassa.
VastaaPoistaKiinnostuin siitä yhdestä pikku novellista, jota tässäkin hehkutin ja joka edelleen vaikuttaa minusta parhaalta mitä Järnefeltiltä nyt luin. Kirjastosta antoivat tämän Valitut teokset, kun olin lainaamassa sitä lyhyttä novellikokoelmaa "Elämän meri", joka olisi sekin löytynyt varastosta lähes sata vuotta vanhana painoksena.
PoistaIsänmaata aloin lukea, kun sinä, Jokke, kerroit sitä lukeneesi Gutenbergista. Sitten meni pienellä puristamisella loputkin.
Mielenkiintoista! Etenkin se mitä tuot esille ns. lyyrillisyydestä, olen aina ajatellut Järnefeltiä kuivahkon realistisena kuvaajana?! Isänmaa-romaani pitäisi kyllä lukea. Henkilökohtainen kokemus + yht.kun.aihe (kuten sanoitkin) tuottaa yleensä mielenkiintoisen yhdistelmän romaaniin. Mitä enemmän itselle ikää karttuu, sitä enemmän näyttävät myös historialliset aiheet innostavan.
VastaaPoistaIsänmaa on ihan hyvä kirja. Hankin sen itsellenikin kierrätyksestä hintaan 1,50 euroa. Kirjassa on paljon nasevia ja oivaltavia pikku huomioita, joita on kiva huomata tekstin joukosta.
PoistaSe realistisuus ei ehkä nykyään tunnu ihan niin realismilta kuin Järnefeltin aikana? Teoksessa on myös psykologista pohdintaa, jonka tarkoituksena lienee luoda kuvaa ihmisen henkilökohtaisesta päätöksentekoprosessista. Myös aatehistoriakuvaus on ihan kiinnostava. Siinä ehkä 1880-luvun osuutta voi nimittää vahvemmin realistiseksi kuin varhaisempaan aikaan sijoittuvaa aatteen paloa hehkuvaa "fennomania"kuvausta.
Toinen mielenkiintoinen romaani on tuo Maaemon lapsia. Siinä ollaan aikakautensa yhteiskunnallisten kysymysten äärellä tarkoituksena kansan yhdistäminen toimintaan oikeudenmukaisemman ja eheämmän yhteiskunnan puolesta. Sävy säilyy kuitenkin aihetta keveämpänä.
Olen lukenut Vanhempieni romaanin joskus kauan sitten, ja se tarjosi todella kiinnostavan näköalan suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Elisabeth Järnefeltin vaikutus on ollut ilmeisen suuri moneenkin aikalaiseen. Ja melkoinen määrä lahjakkuutta kyllä koko Järnefeltin sisarussarjalla on ollut. Täytyy jossain vaiheessa tutustua tähän Arvid J:n kaunokirjalliseenkin tuotantoon.
VastaaPoistaJoo, ne ajat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella ovat olleet todella kiehtovia aikoja! Isänmaa-romaanissa Snellmanin kerrotaan opettaneen, ettei suomalaista kulttuuria ollut vielä olemassakaan, se oli vasta luotava. Tosin Maaemon lapsia -romaanissa erotetaan toisistaan kansan kalevalaisen, agraarisen perinteen pohjalle rakentuva kulttuuri ja hallitsevan luokan kristilliselle aatemaailmalle perustuva kulttuuri.
PoistaWikipediassa muuten mainitaan Arvidin veljen, Kasper Järnefeltin, vaikutus Juhani Ahon Rautatie-romaania hiottaessa.
Ja tunnettuahan on nimenomaan Elisabeth Järnefeltin suuri vaikutus Juhani Ahoon. Ketju jatkuu: Ahon Yksin-romaani on pettyneen kosijan purkaus, Aho kosi Aino Järnefeltiä mutta sai rukkaset. Aino tykkäsi enemmän Jean S:sta.
PoistaSilloin oli kaikki piirit vielä pienempiä kuin nyt; pieniähän ne on piirit Suomessa yhä.
Kiitos mielenkiinnostasi, Eeva! Minulla on huomiokyky niin pienissä piireissä, etten osaa edes tätä omaa blogiani lukea. En ollut huomannut kommenttiasi.
PoistaJuu, nyt kun muistelen, niin taisi ollakin siinä Peter von Baghin Juhani Aho -dokumentissa tuosta Ainon tavoittelusta. Olen miettinyt, että pitäisi ehkä lukea vielä lisää Juhani Aholtakin, eikä jättää pelkkään Rautatiehen ja koulussa hätäisesti melkein kokonaan luettuun Juhaan. Monet ovat kehuneet Papin rouvaa, jotkut Helsinkiin-romaania. Yhdessä divarissa oli aika halvalla koulujen lukemistoksi tarkoitettu valikoima Lastuja. Ja nyt vielä tuo Yksin. Siinäpä minulle miettimistä minkä valitsen.