Isaac
Asimov (1920 – 1992) syntyi Neuvosto-Venäjällä,
josta muutti vanhempiensa mukana jo vuonna 1923 Yhdysvaltoihin. Hän
opiskeli kemiaa, mutta tuli kuuluisaksi scifi-kirjoittajana. Luin
hänen novelleistaan kootun teoksen Robotit (The Complete
Robots), joka on julkaistu vuonna 1982. Kokoelma sisältää
scifi-tarinoita vuosilta 1941 – 1976. Kirjan suomensi Matti
Kannosto ja se ilmestyi suomeksi vuonna 1985.
Heti
kärkeen sanon, että lukukokemukseni scifialueelta olisi
jäänyt kulmakiveä vaille, ellen olisi tutustunut
Asimovin tuotantoon. Suosittelen tätä kirjaa kaikille
scifistä kiinnostuneille! Kirjan takakansitekstissä
puhutaan satiireista, mutta lukemani perusteella Asimovin satiiri,
jos se ylipäätään sitä on, toimii lempeän
sadunomaisen kertomuksen tavoin. Robotit ja muut kuvatut mekaaniset
laitteet muodostavat peilin ihmisen käyttäytymiselle.
Mielestäni se peili ei heijasta mitenkään erityisen
järkyttävää tai pelottavaa ja vastenmielistä
kuvaa vaan ihminen näyttäytyy Asimovin tarinoissa lähinnä
itseensä keskittyvänä höpsönä. Joiltain
osin kuvaus on vanhahtavaa ja minua se viehättää
suuresti. En tosin toivo kylmän sodan paluuta, enkä piipun
polttamisen renessanssia, mutta näitten tarinoitten henkinen
säädyllisyys ihastuttaa minua. Siinä on vanhan, hyvän
ajan (kertomusten) meininkiä, jota ikävöin.
Tarinoiden
robotit ovat yleensä puhuvia ja ihmistä puhtoisempia.
Asimovin kehittämät robotiikan kolme pääsääntöä
esitellään samanmuotoisena luettelona useammassa
novellissa. Ne muodostavat tarinoitten kuvaaman ihmisen ja robotin
välisen pelin säännöt. Koska sääntöjä
on vain kolme ja ne ovat varsin selkeitä, pysyy minunlaisenikin
lukija vaikeuksitta mukana esilleasetettuja ongelmia ratkottaessa.
Roboteille tällainen kolmen säännön noudattaminen
ei useimmiten aiheuta hankaluuksia. Sen sijaan ihmisen mukanaolo
lisää kuvioihin odottamattomuutta, joka asettaa toisinaan
robotitkin tiukan paikan eteen.
Pidän
novelleista, joissa kuvataan lasten ja robottien kohtaamisia. Myös
naishahmot robottien seurassa vaikuttavat hienosti kuvatuilta. Eräs
Asimovin tarinoitten sankareista on Susan Calvin, robopsykologi,
ihminen, joka on erikoistunut robottien psykologiaan. Hän on
läsnä eri tavoin viidessä kirjan yhdestätoista
novellista. Mukana on myös toinen Asimovin tunnetuista hahmoista
– tai oikeastaan parivaljakko – etsivä Elijah Baley ja hänen
”peilinään” humanoidirobotti R. Daneel Olivaw. Yhdessä
he ratkaisevat hankalan tekijänoikeusriidan kuin jonkinlaiset
avaruusajan columbot. Novelli ”Peilikuva” (Mirror Image) on
kokoelman parhaita.
Toinen
huipputarina on sijoitettu kokoelman viimeiseksi, mikä on
mielestäni erittäin tyylikästä.
”Kaksisataavuotias ihminen” (The Bicentennial Man) on tullut
minulle tutuksi pitkänä elokuvana ”Robotin elämää”,
jonka olen katsellut jo pariin kertaan. Netistä löytämieni
tietojen mukaan elokuvaa pidetään kovin sentimentaalisena,
joten ehkäpä minäkin sitten olen sellainen, kun minua
elokuva miellyttää aivan tavattomasti. Itse novellille
myönnettiin scifi-kirjallisuuden Hugo-palkinto pitkien novellien
sarjassa vuonna 1976. Täytyy sanoa, että kun elokuva on
niin tuoreessa muistissa ja minusta niin koskettava, oli vähän
hankala lukea tätä novellia, jossa käydään
Andrew-robotin elämä läpi aika kursorisesti. Lisäksi
rakkaus-teema, joka valloittaa koko elokuvan, puuttuu novellista.
Tärkeämmälle sijalle nousee kysymys ihmisyyden
rajoista, voiko robotista tulla ihminen?
Kirjassa
on 277 sivua. Lukemisen liikkeellelähtö kesti kovin
pitkään. Toinenkin lainakuukausi menee loppuun tiistaina.
Varsinainen lukeminen kesti neljä päivää. Nyt kun
olen saanut ne muutamat harvat työntapaiset tehtävät
hoidettua, luulisin voivani paremmin keskittyä lukemiseen.
Hieno teos tuo Robotit, olen lukenut sen tosin pokkarina englanniksi.
VastaaPoistaOlen tutustunut Asimoviin laajemminkin ja romaanit joissa "etsivä Elijah Baley ja R. Daneel Olivaw" ovat päähenkilöiää eli Teräsluolat ja Alaston aurinko ovat erityisen hyviä (myös myöhäistuotannossa nämä esiintyvät muistaakseni Aamunkoiton roboteissa.
Asimov jatkoi robotiikan pääsääntöjen kanssa, ja Olivaw pystyi saamaan muistaakseni nollannen pääsäännön, jossa sana ihminen oli korvattu ihmiskunnalla.
Asimovin lopputuotanto ei minusta yltänyt alkutuotannon tasolle, säätiötrilogiakin kirjoitettiin toisen maailman sodan jälkeen.
Asimovin ajallisesti viimeinen teos on Säätiö ja maa, jossa R Daneel Olivaw tavataan viimeistä kertaa ja käydään myös Aurorassa ja Solariassa
Kiitos hienosta kommentistasi, Jokke! Olet oikea Asimov-asiantuntija!
PoistaOikein mielenkiintoista kuulla tuosta nollannesta pääsäännöstä - tulee mieleen termodynamiikka, josta myös löytyy nollas pääsääntö. Jälkeenpäin olisikin vaikea ruveta muuttamaan koko numerojärjestystä.
Wikipedian kertoman mukaan Baley ja Olivaw ratkovat yleensä murhajuttuja. Minä en erityisemmin innostu murhamysteereistä, vaikka toisaalta katselin minä aikoinaan niitä Columbojakin. Tässä kirjassa taisi olla vain pari murhatarinaa. Nykyään tuppaa kirjoissa olemaan niitä murhia niin paljon, että ei jaksa oikein kiinnostaa sellainen. Näissä tarinoissa on selkeää ja helppotajuista pohdintaa, eikä mitään höntäilyä tappajien viidakoissa.
Tavallaan ovat dekkareita, mutta pääpaino on erilaisten yhteiskuntamallien esittelyssä. Teräsluolissa ihminen asuu maan alla. Avaruuslaiset, jotka ovat alun perin maasta hallitsevat avaruutta kontrolloivat maata. Ihminen ei kestä maan pinnalla, jonne Elijah kuitenkin joutuu menemään.
PoistaAlastomassa Auringossa, murha on tapahtunut Solariassa, jossa robottien käyttö on pisimmällä. Sillä lisäksi ollaan ihmisen määritelmää muuttamassa ihminen = avaruuslainen tai paremminkin solarialainen. Solariassa ihmisten väliset kontaktit on minimoitu, myös aviopuolisojen välillä . juoni tuntuu ehkä näin lapselliselta, mutta minusta kirjoissa oli "järkeä". ...
Uskon kyllä että lukemisen arvoisia ovat nämä Asimovin kirjat. Pitääpä harkita niitä, kunhan saan sen muun valitsemani scifi-urakan lueskeltua. Ainakin tykkään kovasti tuosta asetelmasta, jossa ihminen ja robotti työskentelevät työparina. Pidän myös siitä, että kirjoissa on paljon dialogia, se jotenkin reipastuttaa kerrontaa.
PoistaValitettavasti tähän suomennokseen on valittu vain noin kolmannes alkuteoksen novelleista, mikä on sääli.
VastaaPoistaAhaa! Jospa joku ottautuu ja suomentaa joskus jatko-osan tälle valikoimalle. Eletään toivossa.
Poista