Suomen
kirjallisuuden suuren nimen Juhani Ahon (1861 – 1921) romaani
Rautatie ilmestyi vuonna 1884.
Ensimmäiset
suomenkieliset romaanit kuten Aleksis Kiven romaani Seitsemän
veljestä olivat ilmestyneet viitisentoista vuotta Rautatietä
aikaisemmin. Tarinana Rautatie on minusta selvästi Seitsemää
veljestä yhtenäisempi ja kerronnaltaan selkeämpi
luettava. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lukukokemukseni
Seitsemästä veljeksestä on kouluajoilta reilun
kolmenkymmenen vuoden takaa. Rautatien olen katsellut Kari Franckin
vuonna 1973 ohjaamana tv-elokuvana useita kertoja. Lukemani
perusteella tv-elokuvan poikkeamat kirjan tekstistä eivät
ole merkittäviä, eivätkä ne juurikaan muuta
kirjasta syntyvää vaikutelmaa.
Mistä
Rautatie sitten kertoo? Se on fiktiivinen kertomus syrjäisen
Korventaustan mökin asukkaitten, Matin ja Liisan,
ensikosketuksesta uuden aikakauden joukkoliikenteeseen: junaan,
rautatiehen, lennättimeen ja niillä työskentelevään virkamieskuntaan. Mökkiläiset
kuulevat rautatiestä lähiseudun asukkailta ja päättävät
lopulta uteliaisuuttaan lähteä katsomaan millaisesta
ihmeestä onkaan kysymys. Kertoessaan Matin ja Liisan ajatuksista
ja odotuksista kuvailee kirjailija heidän luonnonläheistä
elämänmuotoaan pilke silmäkulmassa, mutta selvästi
kunnioittaen. Epäilys teknistä kehitystä ja luonnon
tasapainon horjuttamista kohtaan nousee varoittavana esiin jo kirjan
alkutaipaleella ja säilyy mukana tarinan loppuun saakka. Matti
ja Liisa suhtautuvat epäluuloisesti rautatiestä kuulemiinsa
kertomuksiin ja heidän avoin pelkonsa junassa matkustamista
kohtaan on sitä samaa pelkoa, jota ihmiset edelleen tuntevat
vaikkapa tietokoneita ja internettiä kohtaan – syystäkin.
Mielenkiintoinen
yksityiskohta on se, että kirjan ilmestymisvuonna Savon rata ei
ulottunut etelästä vielä edes Kuopioon, johon johtava
rautatie vihittiin käyttöön vasta vuonna 1889.
Wikipedian kertoman mukaan Lapinlahden rautatieasema otettiin
käyttöön vuonna 1902.
Kirjassa
on 166 sivua. Koska olin katsellut tarinan tv-elokuvana niinkin
usein, ei lukemiseen kulunut kuin nelisen tuntia. Lisäksi söin
maittavan pääsiäisaterian, joka oli kokoonpantu
eilisen tähteistä. Lukurupeaman jälkeen kävin
vaimon kanssa kävelylenkillä.
Hei, oiva rinnastus tuo pelko nykylaitteiden ja rautatien välillä. Tunnustaudun muutosvastarintaiseksi ja epäluuloiseksi ihmiseksi kaikkea uutta tekniikka kohtaan. Ehkäpä minun olisi siksikin syytä lukaista Rautatie antamasi näkökulma mielessä... ;)
VastaaPoistat. ulpukas
Ehkä juuri se pelko rautatietä kohtaan ei niin selvästi tule esiin tv-elokuvassa, vaikka onhan sitä siinäkin. Kirjassa käydään läpi varsinkin Matin ajatuksia, joissa rekimatkalla kotiinpäin pappilasta mielessä käy jopa maailman loppu. Vielä myöhemmin kotonakin Matti näkee pahoja enteitä, kun jänis on käynyt kesäisiin pyydyksiin. Liisa taas kysyy junassa konduktööriltä, onko kivakassa kyydissä vaaraa, ettei juna kaadu tai aja lehmän päälle.
PoistaMiten usein sitä kuuleekaan vaikkapa tietokoneen käyttöä aloittelevan ihmisen kyselevän, ettei kone vaan mene rikki, jos väärää nappia painaa. Puhumattakaan kaikista uhkakuvista joita liitetään pankkitilien internet-yhteyksiin tai nuorison internetin käyttöön.
Hyvä arvio. Rautatie ja lennätin kesyttivät "Villin Lännenkin"
VastaaPoistaJuu, ne olivat mullistavia uudistuksia, jotka tunkeutuivat lävitse ihmisten perinteisen elämäntavan.
Poista