maanantai 9. huhtikuuta 2012

Juhani Aho: Rautatie



Suomen kirjallisuuden suuren nimen Juhani Ahon (1861 – 1921) romaani Rautatie ilmestyi vuonna 1884.

Ensimmäiset suomenkieliset romaanit kuten Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä olivat ilmestyneet viitisentoista vuotta Rautatietä aikaisemmin. Tarinana Rautatie on minusta selvästi Seitsemää veljestä yhtenäisempi ja kerronnaltaan selkeämpi luettava. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lukukokemukseni Seitsemästä veljeksestä on kouluajoilta reilun kolmenkymmenen vuoden takaa. Rautatien olen katsellut Kari Franckin vuonna 1973 ohjaamana tv-elokuvana useita kertoja. Lukemani perusteella tv-elokuvan poikkeamat kirjan tekstistä eivät ole merkittäviä, eivätkä ne juurikaan muuta kirjasta syntyvää vaikutelmaa.

Mistä Rautatie sitten kertoo? Se on fiktiivinen kertomus syrjäisen Korventaustan mökin asukkaitten, Matin ja Liisan, ensikosketuksesta uuden aikakauden joukkoliikenteeseen: junaan, rautatiehen, lennättimeen ja niillä työskentelevään virkamieskuntaan. Mökkiläiset kuulevat rautatiestä lähiseudun asukkailta ja päättävät lopulta uteliaisuuttaan lähteä katsomaan millaisesta ihmeestä onkaan kysymys. Kertoessaan Matin ja Liisan ajatuksista ja odotuksista kuvailee kirjailija heidän luonnonläheistä elämänmuotoaan pilke silmäkulmassa, mutta selvästi kunnioittaen. Epäilys teknistä kehitystä ja luonnon tasapainon horjuttamista kohtaan nousee varoittavana esiin jo kirjan alkutaipaleella ja säilyy mukana tarinan loppuun saakka. Matti ja Liisa suhtautuvat epäluuloisesti rautatiestä kuulemiinsa kertomuksiin ja heidän avoin pelkonsa junassa matkustamista kohtaan on sitä samaa pelkoa, jota ihmiset edelleen tuntevat vaikkapa tietokoneita ja internettiä kohtaan – syystäkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kirjan ilmestymisvuonna Savon rata ei ulottunut etelästä vielä edes Kuopioon, johon johtava rautatie vihittiin käyttöön vasta vuonna 1889. Wikipedian kertoman mukaan Lapinlahden rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1902.

Kirjassa on 166 sivua. Koska olin katsellut tarinan tv-elokuvana niinkin usein, ei lukemiseen kulunut kuin nelisen tuntia. Lisäksi söin maittavan pääsiäisaterian, joka oli kokoonpantu eilisen tähteistä. Lukurupeaman jälkeen kävin vaimon kanssa kävelylenkillä.

4 kommenttia:

  1. Hei, oiva rinnastus tuo pelko nykylaitteiden ja rautatien välillä. Tunnustaudun muutosvastarintaiseksi ja epäluuloiseksi ihmiseksi kaikkea uutta tekniikka kohtaan. Ehkäpä minun olisi siksikin syytä lukaista Rautatie antamasi näkökulma mielessä... ;)
    t. ulpukas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä juuri se pelko rautatietä kohtaan ei niin selvästi tule esiin tv-elokuvassa, vaikka onhan sitä siinäkin. Kirjassa käydään läpi varsinkin Matin ajatuksia, joissa rekimatkalla kotiinpäin pappilasta mielessä käy jopa maailman loppu. Vielä myöhemmin kotonakin Matti näkee pahoja enteitä, kun jänis on käynyt kesäisiin pyydyksiin. Liisa taas kysyy junassa konduktööriltä, onko kivakassa kyydissä vaaraa, ettei juna kaadu tai aja lehmän päälle.

      Miten usein sitä kuuleekaan vaikkapa tietokoneen käyttöä aloittelevan ihmisen kyselevän, ettei kone vaan mene rikki, jos väärää nappia painaa. Puhumattakaan kaikista uhkakuvista joita liitetään pankkitilien internet-yhteyksiin tai nuorison internetin käyttöön.

      Poista
  2. Hyvä arvio. Rautatie ja lennätin kesyttivät "Villin Lännenkin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ne olivat mullistavia uudistuksia, jotka tunkeutuivat lävitse ihmisten perinteisen elämäntavan.

      Poista