Ruotsalainen
Göran Tunström (1937 – 2000) kirjoitti Jeesuksen
lapsuutta ja nuoruutta kuvaavan romaanin Erämaakirje
(Ökenbrevet). Kirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1978 ja sen
suomensi Liimi Kyrki vuonna 1992. Sain lukea kirjasta Elma Ilonan
kirjablogista Tarinauttisen hämärän hetket. Sitä
ennen en ollut kuullut lainkaan kirjailija Tunströmistä,
jonka netissä vakuutellaan olleen aikansa merkittävimpiä
ruotsalaisia kirjailijoita.
Erämaakirje
kertoo Jeesuksesta, joka on kirjan mukaan tietämättään
syntynyt Messiaaksi. Kuten tunnettua, Messias tarkoittaa voideltua,
kuningasta. Jeesus oli uskonnoltaan juutalainen – tosin
juutalaisuus taisi jo Jeesuksen aikaan tarkoittaa muutakin kuin vain
uskontoa. Messiaan odotettiin syrjäyttävän
roomalaiset, jotka pitivät valtaa Juudeassa ja Galileassa, jossa
Jeesuskin asui. Toisaalta Messiaan odotettiin olevan myös
uskonnollinen johtaja, pyhä mies. Näitten monitahoisten
odotusten kentällä etsii itseään Tunströmin
romaanin nuori Jeesus Nasaretin kaupungista.
Jeesus
ei ole etsinnässään yksin. Ympärillä kuhisee
messiaita ja profeettoja kuten myös ihmisiä, jotka ovat
joko niin köyhiä, sairaita ja valloittajien alistamia tai
niin täynnä kaipuuta johonkin määrittelemättömään
unelmaan, että he ovat valmiita ottamaan vastaan melkeinpä
kenet tahansa, joka kertoo olevansa Messias. Hämillään
olevalla Jeesuksella on kuitenkin voimallinen kiinnekohta, ystävä
jo lapsuudesta, Johannes. Kuvaus Jeesuksen ja Johanneksen yhteisestä
lapsuudesta ja nuoruudesta on romaanin parhainta antia.
”Erämaakirje”
on kirjoitettu Jeesuksen minä-muotoisena kertomuksena. Niinpä
Jeesuksen ajatukset ja hänen ajattelunsa kehittyminen on saatu
helposti tarjoiltua lukijalle.
En
tahdo kulkea Totuuden tietä. Minusta tuntuu, että minun
täytyy olla Totuus. En tahdo tietoa, tahdon olla tieto.
Se on minussa kuin tuli enkä koskaan pääse siitä
vapaaksi, ja ennen sitä kaikki on epätoivoa, mutta
epätoivoa, joka ei muserra minua, vaan suurta avoimesti
taistelevaa epätoivoa.
Jeesuksen
Raamatusta tuttu lähipiiri, Maria, Joosef ja Jakob sekä
Sakarias, Elisabeth ja Johannes, on kuvattu elävästi,
hahmoista löytyy yllättäviä piirteitä.
Romaani ei liiaksi toistele eikä kumoa evankeliumien tekstejä,
se esittää niistä kirjailijan mielikuvituksen kautta
syntyneen näkemyksen. Uskovan lukijankin odotukset täyttyvät
paitsi Jeesuksen mietiskelyn myötä myös tapahtumien
kauniin runollisen sepitteellisyyden kautta. Mitään
kiiltokuvaa Tunström ei lukijalle tarjoa, kirjan kaksi hahmoa –
Johanan ja Tobias – saavat eräällä tavalla
yhteiseksi tunnuskuvakseen vaatimattoman keltanon, joka voi ”kasvaa
kaikkialla, laihimmassakin maassa”.
Kirjassa
on 184 sivua ja luin sitä pari päivää.
Sait kiinnostumaan kirjasta, vaikka täytyy sanoa, että suhtaudun todella varauksella tämäntyyliseen fiktioon...minulla raja tulee melkoisen aikaisin vastaan. Voisi kyllä vilkaista, millaisia ajatuksia kirjan teksti herättää.
VastaaPoistaJospa se siitä raja railona aukeaa. Kirjoittaja on erinomainen ja minusta kirja on palkitseva ja luo mielenkiintoisen näkökulman Messiasta odottavaan Israelin kansaan.
PoistaHeh, voihan siinä niinkin käydä. Eipä kannata tuomita ennen kuin vilkaissutkaan.
VastaaPoista