Alberto Moravia: Perjantain huvila ja muita kertomuksia

Italialaisen Alberto Moravian (1907 – 1990) novellikokoelma La villa del venerdí e altri racconti ilmestyi vuonna 1990. Sen suomensi Liisa Ryömä vuonna 1992.

Useita kirjan tarinoista voi nimittää eroottisiksi tai ainakin niissä on mukana erotiikkaa enemmän tai vähemmän. Mitään meheviä seksikohtauksia lukijan ei kannata etsiskellä. Pikemminkin aiheena on kunkin tarinan hahmojen välinen eroottinen jännite. Erittäin usein kyse on avioliittoon syntyneistä säröistä, mustasukkaisuus on esillä monessa novellissa. Tarinoissa on jännärin piirteitä, lempi sekoittaa pään ja intohimorikokset roikkuvat ilmassa. Moravia ohjailee kertomukset taitavasti yli potentiaalisten, rasittavien ylilyöntien, niin ettei lukiessa synny ahdistunut olo vaan mielenkiinto siihen mitä seuraavaksi on luvassa.

Alkuun sijoitettu niminovelli ”Perjantain huvila” kertoo avioparista, joka on sopinut siitä, että vaimo saa asua rakastajansa luona perjantaista sunnuntai-iltaan. Novellin tunnelmassa on jotain kovin italialaista – tai ainakin sellaista, joka on tullut tutuksi vaikkapa Antonionin tai Fellinin elokuvista. Kirjan toisessa novellissa ”Tarjotin oven edessä” päähenkilö on nuorukainen, joka viettää lomaa vuoristohotellissa aikeenaan kirjoittaa tragedia. Nuorukainen huomaa, että vaikka tapahtumat hotellissa muistuttavat tragediaa, eivät ne ole sillä tavalla puhtaita kuin hänen lukemissaan antiikin näytelmissä, vaan ”oikean elämän” sotkemia. Nämä kaksi novellia muodostavat kirjasta lähes puolet. Muut novellit (14 kpl) ovat lyhyitä, mutta ne sisältävät silti kaiken mikä hyvälle tarinalle on tarpeen. Tapahtumapaikat ja kerrontatyyli vaihtelevat, enkä ainakaan minä lukiessa arvaa loppuratkaisuja. Kertomuksista jää hyvä maku ja luulenpa etsiskeleväni muutakin Moravian tuotantoa luettavakseni.

Kirjassa on 230 sivua ja luin sitä viikon. Tästä kirjasta jäävät mieleeni työpaikan lounastauot ja linja-automatkat, joilla sain luettua ihmeen paljon vaikka välillä kaikenlaiset muut ajatukset tuppasivatkin pyörimään mielessä. Mainitsenpa vielä, että kansikuvaan valittu Nikolai Puninin maalaus on tosi hieno.