Perin pateettinen ylistys kotiseudulle

  

 

Kotiseutu, tuttavani!

Synkkä sielu kuusikon,

tumma mielenmaisemani

etkä silti lohduton.

Jylhä vaara kasvaa siellä,

rajanaanko taivas lie?

Punapölyn jaksaa niellä

savolainen rautatie.

Lempeästi, muistissani,

tunnen tornin kaupungin.

Kotiseutu, tuttavani,

ennen niinkuin vastakin.