Eläimellinen elokuu

Elokuussa lukemisharrasteeni teemana ovat eläimet. Tarkoituksenani oli tehdä tähän jonkinlainen johdanto, jossa luettelisin mitä Kalevalassa kerrotaan karhunkaadosta ja hirvenhiihdosta. Kalevalaa vähän selailin, tuli muuta mielenkiintoista tekemistä. Johdantoa varten luin myös Runebergin runokertomuksen Hirvenhiihtäjät, jossa itse hirvenmetsästys hiipuu sivuosaan.

Ajattelin lukea uudelleen myös Franz Kafkan novellin Selonteko akatemialle, jossa puhumaan opetetulta apinalta tiedustellaan, millaista sen elämä oli viidakossa. Apina muistaakseni vastaa, ettei voi kuvailla tuntemuksiaan ajalta, koska sen muistot ovat kadonneet. Myös Muodonmuutos olisi sopinut teemaan. Siinä vuokranantajaperhe lähtee helpottuneena ajelulle, kun on päässyt eroon kuoriaiseksi muuttuneesta vuokralaisestaan. Kumpaakaan novellia en viitsinyt tässä vaiheessa lukea.

Olen valinnut luettavakseni kirjallisuutta, jossa ihmiset kertovat eläimistä. Tiukan karsinnan jälkeenkin pöydänkulmalle jäi kymmenen kirjaa. Aika luultavaa on, että jotain jää lukematta, mutta jääköön. Ryhmittelin kirjat siten, että yritän lukea ne pareina. Sitten vertailen kutakin kirjaa pariinsa. Kirjat pareittain järjesteltyinä ovat seuraavat:

Kaiken maailman eläinsadut

Carmen Bernos de Gasztold: Ääniä Nooan arkista

Käpälän kosketus – Unohtumattomia eläintarinoita (useita kertojia)

Antologiaryhmä: Tunne eläin

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Konrad Lorenz: Eläimet kertovat

Lehmän kohtaaminen (Valion julkaisu)

Yrjö Kokko: Parhaat ystäväni

Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut

Saa nähdä mihin saakka kiinnostukseni riittää. Olen lukenut lähes loppuun yhden kirjan ja jo nyt suussa on tervan maku, lähes päivittäin tekisi mieli nauttia jotain muuta kemikaalia. Ehkäpä tällaisia teemakuukausia pitäisi viettää vain kerran vuodessa, kaksi parhaassa? Mutta enköhän minä noista joitakin lukea päkerrä.