John Steinbeck: Tuntemattomalle jumalalle

Amerikkalainen John Steinbeck (1902 – 1968) sai julkaistuksi vuonna 1933 romaaninsa To a God Unknown. Sen suomensi vuonna 1982 Marjatta Kapari. Kirjan alusta löytyy Erkki Savolaisen kirjoitus Steinbeckin henkilöhistoriasta ja Tuntemattomalle jumalalle -romaanin synnystä sekä merkityksestä kirjailijan tuotannossa.

Tuntemattomalle jumalalle kertoo tarinan Waynen perheestä, joka asustettuaan pitkään Uudessa Englannista ottaa ja lähtee länteen, jossa perhe saa tuntea miehen jänteen. Kyseessä on kertomus perheen kohtalokkaasta vaiheesta ja neljän veljeksen välisistä suhteista. Tämän lisäksi romaani kertoo ihmisen suhteesta maahan, luontoon. Voi melkeinpä puhua ekologisesta romaanista. Waynet asettuvat asumaan lähellä Tyyntä valtamerta sijaitsevaan pitkään, kukkuloitten ympäröimään jokilaaksoon, joka suotuisilla keleillä on ihanteellista aluetta maatilatalouden harjoittamiseen. Epäsuotuisilla keleillä se ei sitä ole.

Jumalat liittyvät tapahtumiin tietyllä tavalla kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena. Kuten tunnettua Pohjois-Amerikkaa asuttivat aikoinaan pääasiassa intiaaneiksi nimetyt alkuperäiskansat. Heidän erikoisesta suhteestaan maahan ja luontoon sekä niihin liittyviin jumaliin kertoi myös Jack London, joka laittoi intiaanitytön toteamaan jotensakin että luonto on ankara, sitä pitää lepyttää. Mantereelle saapuneet eurooppalaiset siirtolaiset toivat mukanaan omat uskomuksensa, joista kristinusko muodosti ulospäin näkyvän yhtenäisen pintakerroksen. Siirtolaisten ja paikallisten alkuperäiskansojen uskomuksista Steinbeck sihautti mystisen/myytillisen keitoksen, josta jokainen voi poimia mieleisensä sattumat. Tästä pieni näyte:

Maailman aivot olivat hiukan surulliset, sillä ne tiesivät että joskus niiden olisi liikahdettava, ja silloin elämä järkkyisi ja tuhoutuisi ja pitkä viljelyperinne olisi hukkaanmennyttä ja talot sortuisivat laaksoissa. Aivot olivat pahoillaan, mutta ne eivät pystyneet muuttamaan mitään. Ne ajattelivat: Minä kestän vaikka vähän epämukavuuttakin säilyttääkseni tämän järjestyksen, joka on syntynyt sattumalta. On sääli tuhota tätä järjestystä. Mutta taivaita hipova maa oli väsynyt istumaan samassa asennossa. Se liikahti äkisti, ja talot sortuivat, vuoret järkkyivät rajusti, ja miljoonan vuoden työ oli mennyt hukkaan.

Miltä tämä keitos sitten maistui? Ehkä vähän yllättävältä. Ei se pahaakaan ollut, mutta taisin jäädä kaipaamaan borssiini smetanaa. Pidän kyllä kansanuskomusten käyttämisestä kertomakirjallisuuden mausteena, mutta jokin makujen harmonia tässä jäi toteutumatta. Parhaana puolena kirjassa nousi esiin kuvattu tapahtumapaikka, eksoottinen pitkä laakso, jossa voisi odottaa koska tahansa näkevänsä sunmaid-rusinatytön poimimassa rypäleitä. Steinbeckiltä on kuulemma suomennettu myös alueelle sijoittuvia kertomuksia. Voihan se olla että joskus etsin ne käsiini ja lukaisen.

Kirjassa on 255 sivua ja lukaisin sen parissa päivässä.