torstai 26. kesäkuuta 2014

Kerron kesälomastani

Tänä kesänä tein lomamatkan Kreetan saarelle rakkaan vaimoni kanssa. Rissalan lentokentältä Kuopion liepeiltä lähti kokonainen lentokoneellinen porukkaa suoralla lennolla Hanian lentokentälle. Vaimoni ja minä juhlistimme matkalla toukokuista hopeahääpäiväämme. Myös häämatkamme suuntautui aikoinaan Kreikkaan, kävimme tuolloin Samoksen saarella. Kreeta on isompi saari kuin Samos ja olen minäkin nyt vähintään 25 kiloa isompi kuin neljännesvuosisata sitten. Vaimoni on pysynyt sutjakkana.
 









Majoituimme Rethimnon kaupunkiin Kreetan pohjoisrannikolle. Ensimmäisenä iltana ostimme molemmat uudet hatut (!) ja kävimme syömässä mussakaa italialaisessa ravintolassa. Join päälle vielä sambucca-espresson. Koska muut päivät ja illat olivat suunnilleen samanlaisia (paitsi että hattujen sijasta ostelimme kaikenlaista muuta turistitavaraa), en mene yksityiskohtiin tarkemmin. Aterioimme ruokaloissa, joissa syömiset maksoivat kahdenkympin molemmin puolin kahdelta hengeltä. Vaikka olenkin ammatiltani pitkäaikaistyötön ja varsin vähissä varoissa, taisin jättää palvelurahaa eli tippiä jokaisessa ruokapaikassa. Jätin tippiä hotellin siivoojillekin. Kävimme uimassa Kreetan meressä sekä saaren etelärannalla huokuvassa Libyan meressä. Siellä oli aika kivat aallot ja minunlaiseni tankkisarjan mieskin sai ponnahdella aalloilla kuin ongenkoho. 











Pääsimme mukaan retkelle Knossoksen muinaiseen rauniopalatsiin ja samalla retkellä vierailimme Iraklionin arkeologisessa museossa. Otin kummastakin paikasta paljon kuvia, mutta koska voisi tulla kuvauslupien puuttumisen takia ongelmia, en viitsi niitä kuviani tässä julkaista. Varmasti netistä löytää parempiakin.
Sen sijaan voin luullakseni julkaista kuvan Pyhän Tituksen kirkosta, jossa pääsimme käymään. Kuten varmasti tiedättekin, tämä Titus perusti ensimmäisen kristillisen seurakunnan Kreetan saarelle. Raamatun tekstien täsmällisestä paikkansapitävyydestä voidaan olla useampaa mieltä, mutta uskon aika pitkälti Paavalin lähetystyöstä kertoviin tarinoihin. Uskon, että oli olemassa Paavali ja yhtä varmasti oli olemassa Titus, jota Paavalin kirjeet (olivatpa ne Paavalin itsensä kirjoittamia tai jonkun toisen hänen nimissään) ohjeistavat Kreetan seurakunnan olojen järjestämisessä. Käynti Pyhän Tituksen kirkossa tuntui minusta jotenkin tärkeämmältä kuin Knossos ja arkeologinen museo yhteensä. Sitä paitsi kun astelimme kirkkoon ja sieltä ulos, nuori tyttönen soitti meille haitarilla suomalaista Häävalssia. Hän sai tippiä.
Kirkot, joissa vierailimme, olivat kaikki ortodoksisia. Jokaisessa oli oma meininkinsä. Eräässä isossa kirkossa oli ovet auki, mutta sisällä ei näkynyt meidän lisäksemme ketään. Jossakin kirkossa pappi jemensi toisille matkailijoille, ettei kirkkoon saa tulla shortseissa, meille hän ei sanonut mitään. Rethimnossa on myös vanhoja moskeijoita turkkilaisajalta, ainakin yhtä kunnostettiin EU:n tuella. Fortetzassa sijaitseva vanha moskeija oli muutettu vissiin konserttipaikaksi. Pienen tuumailun jälkeen otin sisällä hatun päästä, kenkiä en sentään riisunut.
Viikon verran shoppailimme Rethimnon vanhan kaupungin ostoskujien pikku puodeissa. Kävimme myös tutustumassa Fortetzaan, alkuaan venetsialaisten vallanpitäjien puolustuslinnoitukseen, joka lieneekin Rethimnon upein nähtävyys.
  











Yritimme kuvata rantatyrskyjä silloin kun niitä riitti ja suojauduimme auringolta silloin kun se paahtoi niskaamme liki 40 asteen helteellä. Myös yöt olivat melko lämpimiä.

Kävimme maaseutukierroksella, jossa näimme vuohia ja vuoria, rotkolaaksoja ja tasankoja. Rotkolaakson yllä liiteli isoja lintuja, ehkä ne olivat korppikotkia, ainakin varista suuremmilta ne näyttivät.

Viimeisenä iltana käväisimme kahdestaan pienessä luontopuistossa, jossa näimme kreetalaisia kasveja ja elikoita, mm. kameleontteja ja kilpikonnia.

Kreetan perinteiset elinkeinot ovat oliivien kasvatus sekä juustojen ja viinien valmistus. Todennäköisesti näitä tärkeämmäksi on noussut matkailuteollisuus, joka toimii yllättävän sulavasti. Vaikka takana on tietenkin tarkka suunnitelmallisuus, eivät matkailupalvelut vaikuta toimivan konemaisesti vaan kaikessa on miellyttävän vanhanaikainen käsityön tai kotiteollisuuden leima. Asiakaspalvelu oli muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta varsin kunniottavaa. Voin kuvitella, että kreikkalaisen työntekijän ja työttömän mielestä on törkeä vääryys, että minä, lihava Savolainen Urpo, tulen levittelemään sataisia markkojani heidän tiskeilleen kuin mikäkin herra. Juuri koskaan tämä seikka ei kuitenkaan lomaviikkomme aikana noussut näkyviin.

Kuten tunnettua Kreeta on suosittu lomakohde. Niinpä väkeä oli paikalle kertynyt Euroopan eri kolkilta. Sen sijaan japanilaisia tai kiinalaisia matkailijoita en nähnyt lainkaan, en edes Iraklionissa. Meitä luultiin yleensä venäläisiksi. Kun astuimme sisään erääseen kirkkoon, kirkon oppaana toiminut naishenkilö neuvoi meille venäjäksi mihin voin laittaa avustuksen kirkon rahastoon. Sen jälkeen hän lisäsi: ”Я сразу узнала что вы русские”. Korjasin häntä ja kerroin että olemme suomalaisia. Hän antoi meille kaksi tuohusta, jotka sytytimme palamaan johonkin jyväastiaan(?). Lisäksi sain toimia tulkkina joillekin länsimaisille matkailijoille, jotka olisivat saattaneet olla Suomestakin, mutta en tullut kysyneeksi. Voi tosin kysyä, onko Suomi ylipäätään mikään länsimaa. Lentoreittimme Kreikkaan kulki Itämeren, Baltian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Romanian ja Bulgarian ylitse, eikä siinä suinkaan koukattu itäänpäin.

Mieleeni jäi mustiin pukeutunut vanhempi naishenkilö, jolla oli pieni viinakauppa sivukadulla ja joka antoi meille karamellit kun asioimme hänen puodissaan. Toinen vastaavasti pukeutunut mummo möi meille kreetalaisen puukon melko tuikeaan hintaan. Jalkapalloilun maailmanmestaruuskisoja seurattiin turistikohteessa vaihtelevalla mielenkiinnolla, mutta hillitysti. Tv:n uutiskatsauksessa tosin tulossa oleva Kreikan ja Japanin ottelu oli ykkösuutisena, vaikka Kiinan pääministeri oli Kreikassa valtiovierailulla. Kotimatkalla meitä viihdytti työnsä ohessa savolainen lentokapteeni, joka luetteli meille lentokoneen teknisiä tietoja ja muisteli myöhemmin Minskin kaupungin historiaa.
Miellyttävimpänä muistona jäi mieleeni Rethimnon kaupunginpuisto, jossa sain viettää muutamia mukavia hetkiä kaskaitten sirittäessä innokkaasti ja kaupunkilaisten ja eurooppalaisten matkailijoitten kulkiessa rauhallisesti ohitseni, joko omalla kielellään haastellen tai hiljaisina ja ajatuksissaan. Puiston penkit olivat arkipäiväiset, tuttavallisen yksinkertaiset. Puistossa kasvoi monenlaisia puita ja jotkut huonekasvit, kuten limoviikuna ja fiikus olivat puun kokoisia. Pääkadun varressa, puiston laidalla, oli pieni kioski, josta ostin muutaman pullon Arkadi-nimistä limunaatia. Se maku toi mieleeni lapsuuteni kesät.

Nyt olen kertonut aika paljon kesälomastani. Toivottavasti en ole puuduttanut lukijaa aivan tyystin.

12 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Kotiterassillamme äsken juuri grilliruokaa nauttiessa kera kreikkalaisen salaatin muistelimme kauna sitten tehtyä Kreikan matkaamme. Kreikkalaiset ovat todella ystävällisiä ja en löydä sieltä moittimista. Kun emme jaksa enää ajella omalla autolla Euroopassa, lennämme Kreikkaan. Me lähdemme keväällä myös hääpäivämatkalle, mutta sinne, missä R, kosi minua eli alpeille. Ehkä hän jaksaa sinne vielä ajella, kun menemme pikkuteitä ja otamme rutkasti aikaa reissua varten, Meillä olisi Dresdenissä yksi kreikkalainen ravintola, jossa kävimme jokin aika sitten ja siellä oli kyllä palvelu ylimaallista. Pidämme vieläkin yhteyttä ja tiedämme nyt jopa Rhodoksella paikan, jossa saa olla ilman turistiruuhkaa....yksi pieni kylä, sinne sitten joskus.

    Ei et puuduttanut yhtään. Toivottavasti minä en sinua;)

    Myöhäiset hopeahääpäiväonnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista! Ja mainiota matkaa minne sitten suuntaattekin!

      Turistiruuhkista on se hyvä puoli, että siinä ei niin valtavasti herätä huomiota edes minunlaiseni monsterisarjan mies, kun on niin paljon pökköileviä matkailijoita paikallisten ihmeteltävinä. Siinä sulautuu massaan - ainakin mikäli malttaa olla nauraa hohottamatta kovaan ääneen kun Espanja häviää Chilelle jalkapallossa.

      Poista
  2. Onpa hersyvä kuvaus odotetusta matkasta! Luin jutun ensin itsekseni, sitten vielä ääneen kaverilleni. Hymy naamalla lähetämme terveiset Kuopioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset hymyilevistä terveisistä!

      Kyllä matkaa tosiaan odotettiin. Odotukset täyttyivät joiltakin osin ja osa odotuksista jäi varastoon kultahäämatkaa varten. Kotiin oli mukava palata, sillä itse en erityisemmin pidä helteestä. Yli kolmenkymmen asteen lämpötilat eivät sovi minulle. Kotimaan viileä sää on tuntunut oikein mukavalta. Olen saanut nukuttuakin enemmän kuin viisi tuntia yössä.

      Poista
  3. Kreikkalaista tunnelmaa välittyi Pohjanmaallekin, melko hyisten ilmojen keskelle, kiitos! Rodos kutsuu syksyllä, Kreikka on vienyt sydämeni. Joskus haluaisin Kreetallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rodos taitaakin olla lähempänä Turkin rannikkoa. Varmasti ihan muikea lomakohde. Kuuntelin joskus 1970-luvulla radio-ohjelman suomalaisten etelänmatkoista, taisivat käväistä siinä juuri Rodoksella, ja se tunnelma ja musiikki tuntuivat kovin kiehtovilta.

      Nykyään ilmeisesti kannattaa kytätä noita äkkilähtöjä, jotka saattavat tulla aivan ältsin huokeiksi. Meidän matkamme oli maksettu jo huhtikuussa.

      Poista
  4. Et tosiaan puuduttanut, kirjoitit matkastanne oikein mukavasti ja eläväisesti :) Oikein paljon onnea hopeahääpäivän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet kiitokset onnitteluista! Nyt meillä sitten edetään kultahäitä kohti.

      Poista
  5. Kiva matkakertomus. Kiitos! Olen käynyt kerran Kreetalla ja pari kertaa Rodoksella. Kreetalla on jylhempää, Rodoksella nätimpää.

    Nyt tuli sinun innoittamanasi kipinä kirjoittaa omasta Mallorcan matkasta, mutta otin sen niin täysillä, että sairastuin palattua hengitystietulehdukseen. Pitää toipua ensin lisää.

    Onnea hääpäivän johdosta! Ennen kultahäitä teillä on vielä viiden vuoden välein helmi-, koralli-, rubiini- ja safiirihääpäivät. Helmi- ja korallihäiden juhlintaan sopii ainakin hyvin Välimeren alue, koska helmiä ja koralleja saadaan Välimerestä. Joka hääpäivä sitten päivän nimen mukaiset korut rouvalle. ;)

    Meillä on ensi kesänä jo rubiinihäät, 40v! Olen aatellut pitää juhlat. Miehen kanssa tulee ikää yhteensä 120 vuotta, ja sitten vielä tämä rubiiinihomma. Matkailtu on jonkin verran, mutta itse en ole ollut missään juhlissa juhlinnan kohteena. Eiköhän olisi jo aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rubiinihäät! Kuulostaa tosi satumaiselle! Jos tekee mieli juhlia, silloin kannattaa juhlia. Näin ainakin otaksun.

      Meidän matkailut ovat olleet aika vähäisiä. Häämatkalla käytiin 25 vuotta sitten Kreikassa. Sen jälkeen Tallinnan ja Tukholman risteilyjä ja jotain Viipurissa piipahduksia. Joitakin vuosia sitten tosin käytiin koko perhe Lontoossa ja pari vuotta sen jälkeen Budapestissa. Ensi viikonloppuna käydään Kajaanissa. Poikamme meni sinne juuri eilen armeijaan ja pitää käydä vähän neuvomassa niitä kouluttajia, heh-heh! Järjestävät siellä kotiväenpäivän, jolloin kotijoukot voivat tutustua varusmiespalveluksen nykytilaan ja tavata lastaan. Tänään totuteltiin tyhjään pesään vaimon kanssa pesemällä mattoja.

      Kannattaa toipua tosiaan ihan rauhassa. Nyt on täälläkin näitä lämpimiä kelejä, niitten kanssa on tekemistä terveenäkin.

      Poista
    2. Laskin väärin meidän iät, miehen ja minun ;) 65 + 65 tekee 130!
      Hmm, vanhuus ei tule yksin.

      Kajaani on tuttu paikka, asuimme 23 vuotta Kuhmossa ja silloin käytiin Kajaanissa teatterissa ja shoppailemassa.

      Onneksi antibiootit tepsivät heti toisena päivänä. Ja onneksi on antibiootteja.

      Poista
    3. Juu, popsi vain antibiootit. Minä muuten laskeskelin tuota teidän ikäänne ja ajattelin, että olette aloittaneet yhteisen elämän nuorina, kyllähän se mahdollista olisi. Äsken olivat muuten tv:ssä Kajaanin linnan raunioilla.

      Poista