Italialainen Antonio Tabucchi (1943 –
2012) kirjoitti vuonna 1992 julkaistun kirjasen nimeltä Sogni di
sogni. Kirja ilmestyi vuonna 2008 Leena Rantasen suomentamana
nimellä Unien unia.
Unien unia sisältää
kuvitelmia siitä, millaisia unia kuuluisat taiteilijat (sekä yksi
taruhahmo ja yksi ihmismielen tutkija) olisivat voineet nähdä.
Kuvaukset unista ovat varsin lyhyitä, muutaman sivun pituisia. Koska
valitut taiteilijat ovat Tabucchille tärkeitä, eivät unetkaan ole
ihan mitä sattuu vaan heijastelevat unennäkijän persoonallisuutta,
elämää tai taiteilijanlaatua. Tabucchin unikuvaukset ovat
kauniita, pieniä taideteoksia.
Unennäkijöitä
kirjassa on kaikkiaan kaksikymmentä. Uneksijat ovat kaikki
tunnettuja, vaikkakaan eivät ketjukolaajalle henkilökohtaisesti.
Kirjasta löytyvät mm. François
Rabelais'n, François Villonin, Anton Tšehovin ja Sigmund Freudin
unet. Tšehov potee tautia osastolla, Rabelais kohtaa Pantagruelin ja
Fernando Pessoa Alberto Caeiron. Unien kohtaukset liittyvät usein
uneksijansa tärkeään elämänvaiheeseen tai hänen elämäntapaansa.
Kirjan lopusta löytyvä kuvaus kustakin unennäkijästä valottaa
kuvattuun uneen liittyviä puolia käsitellystä taiteilijasta. Siten
”selitysosio” on saatu rajattua mukavan suppeaksi, se on enemmän
osa unikuvausta kuin kunkin henkilön pienoiselämäkerta.
On
ilman muuta selvää, että tällaisesta kirjasta nauttii eniten,
mikäli tuntee jollakin tavoin esiinnostettuja taiteilijoita. Tässä
mielessä etenkin Rabelais oli minulle varsin ajankohtainen. Tykkäsin
myös Pessoan ja Debussyn unista. Vähemmän tuntemistani
taiteilijoista Caravaggio ja Villon olivat nähneet minua
koskettavia, dramaattisia unia. Teksti on ilmavaa, helppolukuista.
Näytteeksi pätkä François Villonin näkemästä unesta:
Villonin
syödessä sisään astui vanha mies, kasvot rättien peitossa. Hän
oli spitaalinen ja tukeutui sauvaansa. Villoin katsoi häntä, mutta
ei sanonut mitään. Spitaalinen istui tulen lähelle toiselle
puolelle huonetta ja sanoi: olen kuullut että etsit veljeäsi.
Villon
vei kätensä nopeasti tikarin kahvaan, mutta spitaalinen teki
torjuvan eleen. Minä en ole vahtien vaan rikollisten puolella ja
voin opastaa sinut veljesi luokse. Sauvaansa tukeutuen hän lähti
ovelle päin, ja Villon seurasi häntä.
Kirja
on aika lyhyt, vain 87 sivua selityksineen päivineen. Niinpä
lukaisin sen parin aamupäivän aikana.
Tämän olen lukenut jokunen vuosi sitten mutta on kyllä haihtunut aika hyvin muistista...saatoin ehkä pitää siitä silloin.
VastaaPoistaHuomasin että olit lukenut jonkun Tabucchin kirjan ja kun tämä tuli vastaan, päätin kokeilla. Kun luet paljon, varmasti paljon pääsee muistista haihtumaankin. Ja vaikka minä en lue paljon, haihtuu päästäni varmasti suurin osa lukemastani. Asiassa on hyvät ja huonot puolensa.
PoistaTämän kirjan perusajatuksessa on jotain hyvin kiehtovaa. Eikä toteutuskaan hassumpi ole.