maanantai 4. elokuuta 2014

Antonio Tabucchi: Unien unia

Italialainen Antonio Tabucchi (1943 – 2012) kirjoitti vuonna 1992 julkaistun kirjasen nimeltä Sogni di sogni. Kirja ilmestyi vuonna 2008 Leena Rantasen suomentamana nimellä Unien unia.

Unien unia sisältää kuvitelmia siitä, millaisia unia kuuluisat taiteilijat (sekä yksi taruhahmo ja yksi ihmismielen tutkija) olisivat voineet nähdä. Kuvaukset unista ovat varsin lyhyitä, muutaman sivun pituisia. Koska valitut taiteilijat ovat Tabucchille tärkeitä, eivät unetkaan ole ihan mitä sattuu vaan heijastelevat unennäkijän persoonallisuutta, elämää tai taiteilijanlaatua. Tabucchin unikuvaukset ovat kauniita, pieniä taideteoksia.

Unennäkijöitä kirjassa on kaikkiaan kaksikymmentä. Uneksijat ovat kaikki tunnettuja, vaikkakaan eivät ketjukolaajalle henkilökohtaisesti. Kirjasta löytyvät mm. François Rabelais'n, François Villonin, Anton Tšehovin ja Sigmund Freudin unet. Tšehov potee tautia osastolla, Rabelais kohtaa Pantagruelin ja Fernando Pessoa Alberto Caeiron. Unien kohtaukset liittyvät usein uneksijansa tärkeään elämänvaiheeseen tai hänen elämäntapaansa. Kirjan lopusta löytyvä kuvaus kustakin unennäkijästä valottaa kuvattuun uneen liittyviä puolia käsitellystä taiteilijasta. Siten ”selitysosio” on saatu rajattua mukavan suppeaksi, se on enemmän osa unikuvausta kuin kunkin henkilön pienoiselämäkerta.

On ilman muuta selvää, että tällaisesta kirjasta nauttii eniten, mikäli tuntee jollakin tavoin esiinnostettuja taiteilijoita. Tässä mielessä etenkin Rabelais oli minulle varsin ajankohtainen. Tykkäsin myös Pessoan ja Debussyn unista. Vähemmän tuntemistani taiteilijoista Caravaggio ja Villon olivat nähneet minua koskettavia, dramaattisia unia. Teksti on ilmavaa, helppolukuista. Näytteeksi pätkä François Villonin näkemästä unesta:

Villonin syödessä sisään astui vanha mies, kasvot rättien peitossa. Hän oli spitaalinen ja tukeutui sauvaansa. Villoin katsoi häntä, mutta ei sanonut mitään. Spitaalinen istui tulen lähelle toiselle puolelle huonetta ja sanoi: olen kuullut että etsit veljeäsi.
Villon vei kätensä nopeasti tikarin kahvaan, mutta spitaalinen teki torjuvan eleen. Minä en ole vahtien vaan rikollisten puolella ja voin opastaa sinut veljesi luokse. Sauvaansa tukeutuen hän lähti ovelle päin, ja Villon seurasi häntä.

Kirja on aika lyhyt, vain 87 sivua selityksineen päivineen. Niinpä lukaisin sen parin aamupäivän aikana.

2 kommenttia:

  1. Tämän olen lukenut jokunen vuosi sitten mutta on kyllä haihtunut aika hyvin muistista...saatoin ehkä pitää siitä silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin että olit lukenut jonkun Tabucchin kirjan ja kun tämä tuli vastaan, päätin kokeilla. Kun luet paljon, varmasti paljon pääsee muistista haihtumaankin. Ja vaikka minä en lue paljon, haihtuu päästäni varmasti suurin osa lukemastani. Asiassa on hyvät ja huonot puolensa.

      Tämän kirjan perusajatuksessa on jotain hyvin kiehtovaa. Eikä toteutuskaan hassumpi ole.

      Poista