Helsinki

Kävin vaimoni kanssa pääkaupungissa tapaamassa tytärtämme. Vierailimme hänen kotonaan, mutta yövyimme hotellissa. Hotelli oli siisti, rauhallinen, se henki menneitten aikojen vaatimattomuutta. Meille juuri sopiva paikka.

Kerron tässä sunnuntaipäivästämme Helsingissä, se oli mukava päivä. Aamulla nautimme tukevan aamupalan – siinä oli munakokkelia, pekonia, ruisleipää, karpalomehua, juustoa, makkaraa, jukurttia ja viinimarjoja sekä tietenkin kahvia.

Aamiaisen jälkeen köpöttelimme Vanhaan kirkkoon jumalanpalvelukseen. Kirkossa oli aika paljon porukkaa, vaimo sanoi jälkeenpäin, että pappihan kertoi siellä olevan jonkun vuosikurssin väkeä. Olin kerennyt ihmetellä miten täsmällisesti ja oikein kirkkokansa veisasi virret. Päivän Sana oli Markuksen evankeliumista. Siinä kerrottiin uudesta viinistä jota ei kuulemma kaadeta vanhoihin leileihin. Jotenkin se aihe tuntui erikoiselta Vanhassa kirkossa ei kovin nuorelle kuulijakunnalle. Pappi soudatteli puheensa varmaankin ihan taitavasti, vaikka sanoikin ettei ole mikään erityisempi viiniasiantuntija. Oli kiva käydä Vanhassa kirkossa. Siellä oli semmoinen jännä tapa, että ihmiset saivat käydä alttarin liepeillä rukoilemassa lyhyesti ja pappi kosketti heidän otsaansa.

Kirkon jälkeen kävimme tyttären luona. Menimme metrolla. Meillä oli R-kioskilta ostetut liput ja tytär neuvoi edellisenä iltana miten ne otetaan käyttöön. Tytär asuu lähiössä itäisessä Helsingissä. Ostimme sieltä hänelle kukkia. Asunto oli aika pieni, mutta sovimme sinne ihan mukavasti. Nautimme kahvit ja rupattelimme. Sitten läksimme kolmestaan keskustaan metrolla.

Rautatientorilta kiiruhdimme Suomenlinnan lautalle. Lautalla lokit liitelivät perässämme. Oli hauska katsella niitä niin läheltä. Suomenlinnassa kuljimme merkittyä reittiä monien muitten matkailijoitten ja kaupunkilaisten joukossa. Kävimme siellä sun täällä ja löysimme hakemisen jälkeen myös sen Kuninkaanportin, jossa on ne portaat. Myös sukellusvenhe nähtiin. Ilma oli lauhkea, sumuinen. Syksy värjäsi maisemaa kirpeillä väreillä. Nautimme kahvit ja keksit kahvilan ulkopuolelle asetetuilla penkeillä. Siinä istuessa tunsin Korkeamman voiman iskevän minulle lempeästi silmää.

 

Palattuamme Helsingin keskustaan kävelimme Senaatintorilla ja Kruunuhaassa. Otin valokuvia julkisista rakennuksista. 

Etsimme ruokaravintolaa, mutta monet olivat sunnuntaina suljetut tai sitten hintahaarukkamme yläpuolella. Tytär sanoi, että mennään ratikalla keskustaan. Vai oliko se spåralla? Me menimme. Jalat alkoivatkin jo olla levon tarpeessa. Jossakin ravintolassa sitten einehdimme minkä jälkeen alkoivat keskustelut siirtyä vähän vakavampiin aiheisiin, niin että poistuimme ravintolasta. Siinä Mannerheimintiellä sitten halasimme tytärtämme ja läksimme hotellille. Matkalla hotellille väistelimme muita vastaantulijoita, joitten ei tarvinnut ottaa kanssakulkijoita huomioon. Minä ehdotin vaimolle, että käytäisiin huomenna katsomassa se Vadelmavenepakolainen. Niin myös sittemmin teimme, mutta se sunnuntaipäivä päättyi hotellihuoneen hiljaisuuteen.