Amerikkalainen kirjailija Dan Fante on
kirjoittanut myös runoja, joita on julkaistu teoksessa Kissed by
a Fat Waitress. Lukaisin näistä runoista poimitun, Kari
Aartoman suomentaman kokoelman Moottorisahasäkeitä, joka
ilmestyi vuonna 2009.
Dan Fante vaikuttaa olevan kirjallisena
hahmona verrattavissa Charles Bukowskiin. Fanten minämuotoisissa
runoissa esiintyy kirjailijahahmo, joka on ryypännyt ja jolla on
ollut lukuisia naissuhteita (ja on tilaisuuden tullen edelleenkin!),
mutta joka nyttemmin on lopettanut juomisen AA:n avulla ja viettää
perhe-elämää rakastamansa naisen ja parivuotiaan poikansa kanssa.
Myös kirjailijan isä on ollut viinaanmenevä.
Runojen kirjailija kohtaa menneen
elämänsä hahmoja joko suoraan muistojensa kautta tai tapaamisten
tai kuolinsanomien esiinnostamien ajatusten teitse. Kirjailijana hän
myös kirjoittajaa kirjailijana olemisen iloista ja kiroista.
Jälkimmäisten runojen kautta Fante on mielestäni hauskimmillaan.
Wanna-be- kirjailijat ”kostavat” kirjailijalle hänen menneet
pahat tekonsa lähettämällä kuuluisuuden luettavaksi
monisatasivuisia sepustuksiaan. Erityisesti näitten runojen kautta
kokoelman sävy näyttäytyy paikoin pääasiassa viihdyttävänä. Tosin
viihdyttävyys näyttäytyy verrattain usein kokoelman muissakin
runoissa. Vaikutelmaa tukee se, etteivät runot yleensä ole
vaikeaselkoisia. Päinvastoin, ne tuntuvat päiväkirjamaiselta
proosatekstiltä, helmiltä viimeaikojen tapahtumista. Sikäli
kokoelman nimi Moottorisahasäkeitä saattaa johtaa lukemista
harkitsevan harhapoluille.
Kokoelman runot sisältävät niin
paljon todentuntua, etteivät ne ihan täysin voi keksittyjäkään
olla, vaikka runoilija joskus sellaisen mahdollisuudesta
huomauttaakin. Niin tai näin, monet kohdat vetosivat minun
tunteisiini ja kokemuksiini. Veljesten muistot isästä voivat olla
hyvinkin erilaisia. Joskus syitä eroihin ei voi selvittää, ihmiset
ovat yksilöitä eivätkä vuodetkaan ole veljeksiä, he-heh. Toisinaan voi
myös käydä niin, että jokin tapahtuma tuo yllättävällä
tavalla esiin vanhoja muistoja, entisen, edesmennyt ystävä voi
äkkiä muistua mieleen ja herättää voimakkaan kaipuun.
Puhumattakaan viesteistä, joissa kerrotaan ystävän kuolemasta.
Antaakseni Fanten puhua puolestaan, liitän tähän pätkän runosta
Vihoviimeinen puhelu :
mutta
jumalauta Tommy, perkeleen jätkä, jätit minut
ja
meidät tänne tällä tavoin, vittu mitä haaskausta
ei
edes uutta runoa yöpöydällä tai puhelinviestiä
ei
yhtikäs mitään
vain
tyhjiä reseptipilleripurkkeja ja yrjöä
ja
tiukasti suljetut verhot pimeässä huoneessa
ja
likaiset petaamattomat lakanat
Kirjassa
on 61 sivua. Sen lueskeluun meni pari päivää ja muutama välipäivä.
Vau, mikä kansikuva! Entä sitten tatuoinnit - johdantoa runoihin?
VastaaPoistaEn saanut tarkemmin selkoa siitä miten kansikuva liittyy itse runoihin, mutta kyllä runojen kirjailijahahmo ainakin tykkää näyttävistä naisista eikä kavahda seksiäkään.
Poista